Kahdet kisat takana tällä kaudella ja omalta osalta ja vähän ristiriitaiset tunteet. Eka kisa alkoi hyvin mutta sen jälkeen Mr. Murphy puuttui peliin ja homma päättyi kisan ulkopuolella kisaamiseen.
Viime viikonloppuna oli vuorossa Multisport Cup:n toinen osakilpailu Solvallassa. Mukana viivalla Janne ja minä tarkoituksena saada tehtyä hyvä ja oma suoritus. Puoliksi sentään päästiin tavoitteeseen, tehtiin oma suoritus.
Kisa starttasi parin kilometrin melonnalla, jolla saatiin joukkoa tarpeeksi hajalle, tämän jälkeen kivuttiin Swinghillin laskettelukeskuksen päälle josta haettiin fillarit ja lähdettiin ajamaan hienoa polkupainoitteista etappia.
Osuus päättyi 'puljaus' osuuteen, jossa haettiin rastit järven ympäriltä. Osuuden luonteeseen kuuluen ylitykset uiden. Tässä vaiheessa oli pakko ottaa vähän vauhtia pois ja kärki pääsi karkaamaan. Kun rastit oli saatu haettua, oli vuorossa siirtymä pyörillä takaisin vaihtoon. Tällä osuudella teimme ensimmäisen isoista pummeistamme ja tempaisimme eräästä t -risteyksestä 180 astetta väärään suuntaan, no onneksi tajusimme mokamme suhteellisen nopeasti.
Tämän jälkeen vuorossa olikin melonta, jossa saimme meloa rauhassa omaa vauhtiamme, sen verran kuuma oli paluumatkalla, että oli pakko kastautua melonnan maalissa.
Seuraavana jälleen fillarointia ja tälläkertaa opiston kuntoratapohjilla, ainoa ongelma oli, että kartoissa nämä kuntoradat näyttivät pieniltä poluilta. Tämän tajuamiseen meni turhaan aikaa. Rastit löytyivät ja pääsimme rullaluistelun alkuunkin. Nyt kävi selväksi että ei tässä enään sijoituksista taistella Lupus ja Karsu oli edellä noi 5km joten päätimme keskittyä omaan suoritukseen ja maaliin pääsyyn. Rullaluistelun jälkeen oli vuorossa vielä noin 15km fillarointia kansallispuiston kautta takaisin Solvallaan. Viimeiseen vaihdtoon saavuimme noin 35 minuuttia ennen määräaikaa, joten päätimme hakea vielä 3 rogain rastia jotka löytyivätkin ilman arpomista.
Ihan hyvä suoritus kokonaisuudessaan. Muutaman suunnistuspummin välttämisellä olisimme ehkä olleet paremmin kärkitaistelussa mukana.
No takaisin treenaamaan, paljon on parannettavaa.
Jokke
Näytetään tekstit, joissa on tunniste No limit adventure. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste No limit adventure. Näytä kaikki tekstit
15. kesäkuuta 2011
28. heinäkuuta 2009
No Limit Adventure 2009
Paikkana Vihdin Otalampi. Kanootin pudotuspaikalle ajomatkaa kotiovelta 20 minuuttia. Reittikirjasta totesin ikäväkseni, että pääosin tullaan pyörimään vanhan porintien "väärällä puolella" lenkkimaastoihini nähden.
Kisan konseptina: Pyöräily, suunnistus vuoden 1978 kartalla, pyöräily, melonta ja rogaining omavalintaisella välineellä. Koko touhuun sai käyttää aikaa viisi tuntia.
Keli vaikutti kovalta jo heti aamutuimaan, vettä vihmoi ja lämpöä kymmenisen astetta. Matkaan lähdettiin polvipituisissa trikoissa ja kaksi paitaa päällekäin. Luotin vanhaan oppiin: liike lämmittää ja reppu vastaa villapaitaa. Oppi osoittautui vääräksi, ei ihan heti muistu mieleen milloin viimeksi on ollut yhtä kylmä. Melonnan jälkeinen fillariosuus varsinkin oli perkelettä ja rogaining osuuden aikana tuli uitua raesateessa. Suosittelen, fillarikypärä päässä ääniefekti on aika mielenkiintoinen.
Viivalla taas kova katras lajin valioita. Matkaan laumana joka hajosi heti ensimmäisessä risteyksessä. Jokke katosi pidemmän kaavan mukaan matkaa taittaneen pääjoukon sekaan. Ajelin hiljalleen lyhempää reittiä ja lueskelin karttaa pääjoukkoa odotellessani. Tuliterä karttaline päätti lopettaa toimintansa heti alkuun, karttalevy irtosi ja lensi tielle. Kiittelin mielessäni telineen kiinnittänyttä joukkuetoveriani keräillessäni kappaleita asfaltilta. Pahemmin oli käynyt pääjoukossa, siellä keräiltiin kilpasisarta asfaltinpinnasta, onneksi ei (jälkitietojen mukaan) käynyt pahemmin.
Esimmäinen rasti Salmin laskettelurinteen huipulla, sieltä helpohko alamäkiajopätkä seuraavaan leimaukseen. Trekkini jarrukapasiteetti ei paljon pahemmasta olisi selvinnytkään.
Repunviilekkeen alle sullomaani karttalevyyn kiinnitetyn kilpakartan lukeminen ajon aikana olisi vaatinut melkoista taittovikaa, joten päätimme hoitaa osuuden peesaamalla pääjoukkoa.
Suunnistus vuoden 1978 kartalla oli yllättävän vaivatonta. Mikään ei ollut "niinkuin ennen" mutta kerrankin tuli luettua kartasta vain käyrää ja varmoja maastonmuotoja. Järjestäjälle erityiskiitos siitä yhdestä sähköaidasta, piristi. Osuuden pituus oli vajaa kuusi kilometriä.
Pyörän selkään ja kohti keskelle turvesuota vietyä rastia. Suunnistuksessa otin käyttöön karttarulla kourassa metodin, se mahdollisti edes jonkinlaisen kartallapysymisen.
Ennakkoon arvailimme eroja alkavan syntyä tällä osuudella, olimme oikeassa. Rastivälillä oli mahdollisuus erilaisiin reitinvalintoihin ja reisivoima punnittiin, suossa polkeminen ei ollut aivan kevyttä. Miehensyvyiset ojat antoivat oman mausteensa ja kaikkiin pyöriviin osiin jumittuva turve riivasi vielä kilometrejä suon jälkeenkin.
Porukka hajosi, Multisport ja Woodman olivat viitisen minuuttia edellä. Kolme (?) muuta joukkuetta oli myös edellämme.
Ajoimme muutaman edellämme olleen joukkueen kiinni ennen Olkkalan joen rannassa ollutta rastia ja etenimme letkassa melonnan lähtöön. Matkaa takana melonnan lähdössä 41 kilometriä.
Melontaosuus muodostui yhteensä kuuden kilometrin edestakaisesta melonnasta Vihtijoella. Tuhat mutkaa kolmen metrin levyisessä purossa, mennessä vastavirtaan ja takaisin myötäiseen. Aikaa kului vajaa tunti. Jokke oli tällä kertaa kipparin paikalla ja minä vastasin moottorin roolista. Allamme oli Wenonah Escpade, laite tuntui sopivan tähänkin käyttötarkoitukseen.
Kylmä pyöräilyosuus. Buff -huivi kommandoasentoon, vastatuulessa ja vesisateessa halki peltoaukeiden. Lopulta Kotojärven taakse metsän suojaan ja muutaman rastin kautta takaisin Otalammen koululle ja Rogaining osuudelle.
Aikaa tässä vaiheessa oli jäljellä n. neljäkymmentä minuuttia. Alkuperäinen reittisuunnitelma uusiksi, matkaan lähdettiin polkien. Tavoitteena hakea kuusi rastia rautatien itäpuolelta ja kolme länsipuolelta, sekä kaksi koulun läheltä, jos aikaa jää.
Otalammen rannassa rasti, johon tuhrautui turhaa aikaa, toisen piti hypätä hyppytornista toisen uidessa lyhyen lenkin ennen leimausta. Raekuuro yllätti uidessa aiheuttaen taas hypotermisiä oireita. Märkänä fillarin selkään. Järki ei juossut enää edes normaalin malliin ja kartanlukuvirheen seurauksena kadotin tarkan olinpaikkamme. En jäänyt etsimään itseäni kartalle vaan jatkoin varmaan tienristeykseen ja kohti Tuohilammen liepeille sijoitettua rastirypästä, siellä kolme leimaa vaivatta. Taas vesi, räntä ja raesateessa eteenpäin, todella kylmä. Mäen päälle, telemaston juurelle sijoitettua rastia hakiessani fillarini päästi ilmat takarenkaastaan ja reittisuunnitelma muuttui taas. Matkaa koululle kilometri, aikaa kymmenen minuuttia. Vanteella ajellen fillari koululle ja Jokken filarin perässä juosten koulun vieressä olleiden rastien perään.
Saldoksemme rogaining osuudella tuli kuusi haettua rastia, aikaa jäi käyttämättä kolme minuuttia.
Kuudella rastilla ylsi lopputuloksissa sijalle viisi.
Pyöräilypainoitteinen kisa, fillarin mittariin tuli päivän aikana yli 70 kilometriä.
Hienoa, että kisan järjestäjien ottamat kuvat olivat jälkikäteen nähtävissä.
http://www.flickr.com/photos/waltimo/sets/72157619627301192/
Jokken Traxmeet tallenne kertoo taas omaa kieltään, ikävä kyllä se ei kerro lämpötilaa.
Jokke näyttää olleen muutaman kilsan melonnan jälkeen kokonaan ilman sykettä, ilmankos vauhti vähän hiipui.. Jatkuvassa liikkeessä olleet jalat lienevät käynnistäneet sydämen taas jossain vaiheessa. Vai olisko Jokella Scottin keskiössä kondensaattori, jonka tuottamaa virtaa voi itse käyttää ajon aikana mm. pumpun mäkistarttaamiseen.. Toisaalta runko on hiilikuitua... hankaus yhdessä kosteuden kanssa... hmm..
Tästä tallenteeseen. (No limit tallenne)
Janne
Kisan konseptina: Pyöräily, suunnistus vuoden 1978 kartalla, pyöräily, melonta ja rogaining omavalintaisella välineellä. Koko touhuun sai käyttää aikaa viisi tuntia.
Keli vaikutti kovalta jo heti aamutuimaan, vettä vihmoi ja lämpöä kymmenisen astetta. Matkaan lähdettiin polvipituisissa trikoissa ja kaksi paitaa päällekäin. Luotin vanhaan oppiin: liike lämmittää ja reppu vastaa villapaitaa. Oppi osoittautui vääräksi, ei ihan heti muistu mieleen milloin viimeksi on ollut yhtä kylmä. Melonnan jälkeinen fillariosuus varsinkin oli perkelettä ja rogaining osuuden aikana tuli uitua raesateessa. Suosittelen, fillarikypärä päässä ääniefekti on aika mielenkiintoinen.
Viivalla taas kova katras lajin valioita. Matkaan laumana joka hajosi heti ensimmäisessä risteyksessä. Jokke katosi pidemmän kaavan mukaan matkaa taittaneen pääjoukon sekaan. Ajelin hiljalleen lyhempää reittiä ja lueskelin karttaa pääjoukkoa odotellessani. Tuliterä karttaline päätti lopettaa toimintansa heti alkuun, karttalevy irtosi ja lensi tielle. Kiittelin mielessäni telineen kiinnittänyttä joukkuetoveriani keräillessäni kappaleita asfaltilta. Pahemmin oli käynyt pääjoukossa, siellä keräiltiin kilpasisarta asfaltinpinnasta, onneksi ei (jälkitietojen mukaan) käynyt pahemmin.
Esimmäinen rasti Salmin laskettelurinteen huipulla, sieltä helpohko alamäkiajopätkä seuraavaan leimaukseen. Trekkini jarrukapasiteetti ei paljon pahemmasta olisi selvinnytkään.
Repunviilekkeen alle sullomaani karttalevyyn kiinnitetyn kilpakartan lukeminen ajon aikana olisi vaatinut melkoista taittovikaa, joten päätimme hoitaa osuuden peesaamalla pääjoukkoa.
Suunnistus vuoden 1978 kartalla oli yllättävän vaivatonta. Mikään ei ollut "niinkuin ennen" mutta kerrankin tuli luettua kartasta vain käyrää ja varmoja maastonmuotoja. Järjestäjälle erityiskiitos siitä yhdestä sähköaidasta, piristi. Osuuden pituus oli vajaa kuusi kilometriä.
Pyörän selkään ja kohti keskelle turvesuota vietyä rastia. Suunnistuksessa otin käyttöön karttarulla kourassa metodin, se mahdollisti edes jonkinlaisen kartallapysymisen.
Ennakkoon arvailimme eroja alkavan syntyä tällä osuudella, olimme oikeassa. Rastivälillä oli mahdollisuus erilaisiin reitinvalintoihin ja reisivoima punnittiin, suossa polkeminen ei ollut aivan kevyttä. Miehensyvyiset ojat antoivat oman mausteensa ja kaikkiin pyöriviin osiin jumittuva turve riivasi vielä kilometrejä suon jälkeenkin.
Porukka hajosi, Multisport ja Woodman olivat viitisen minuuttia edellä. Kolme (?) muuta joukkuetta oli myös edellämme.
Ajoimme muutaman edellämme olleen joukkueen kiinni ennen Olkkalan joen rannassa ollutta rastia ja etenimme letkassa melonnan lähtöön. Matkaa takana melonnan lähdössä 41 kilometriä.
Melontaosuus muodostui yhteensä kuuden kilometrin edestakaisesta melonnasta Vihtijoella. Tuhat mutkaa kolmen metrin levyisessä purossa, mennessä vastavirtaan ja takaisin myötäiseen. Aikaa kului vajaa tunti. Jokke oli tällä kertaa kipparin paikalla ja minä vastasin moottorin roolista. Allamme oli Wenonah Escpade, laite tuntui sopivan tähänkin käyttötarkoitukseen.
Kylmä pyöräilyosuus. Buff -huivi kommandoasentoon, vastatuulessa ja vesisateessa halki peltoaukeiden. Lopulta Kotojärven taakse metsän suojaan ja muutaman rastin kautta takaisin Otalammen koululle ja Rogaining osuudelle.
Aikaa tässä vaiheessa oli jäljellä n. neljäkymmentä minuuttia. Alkuperäinen reittisuunnitelma uusiksi, matkaan lähdettiin polkien. Tavoitteena hakea kuusi rastia rautatien itäpuolelta ja kolme länsipuolelta, sekä kaksi koulun läheltä, jos aikaa jää.
Otalammen rannassa rasti, johon tuhrautui turhaa aikaa, toisen piti hypätä hyppytornista toisen uidessa lyhyen lenkin ennen leimausta. Raekuuro yllätti uidessa aiheuttaen taas hypotermisiä oireita. Märkänä fillarin selkään. Järki ei juossut enää edes normaalin malliin ja kartanlukuvirheen seurauksena kadotin tarkan olinpaikkamme. En jäänyt etsimään itseäni kartalle vaan jatkoin varmaan tienristeykseen ja kohti Tuohilammen liepeille sijoitettua rastirypästä, siellä kolme leimaa vaivatta. Taas vesi, räntä ja raesateessa eteenpäin, todella kylmä. Mäen päälle, telemaston juurelle sijoitettua rastia hakiessani fillarini päästi ilmat takarenkaastaan ja reittisuunnitelma muuttui taas. Matkaa koululle kilometri, aikaa kymmenen minuuttia. Vanteella ajellen fillari koululle ja Jokken filarin perässä juosten koulun vieressä olleiden rastien perään.
Saldoksemme rogaining osuudella tuli kuusi haettua rastia, aikaa jäi käyttämättä kolme minuuttia.
Kuudella rastilla ylsi lopputuloksissa sijalle viisi.
Pyöräilypainoitteinen kisa, fillarin mittariin tuli päivän aikana yli 70 kilometriä.
Hienoa, että kisan järjestäjien ottamat kuvat olivat jälkikäteen nähtävissä.
http://www.flickr.com/photos/waltimo/sets/72157619627301192/
Jokken Traxmeet tallenne kertoo taas omaa kieltään, ikävä kyllä se ei kerro lämpötilaa.
Jokke näyttää olleen muutaman kilsan melonnan jälkeen kokonaan ilman sykettä, ilmankos vauhti vähän hiipui.. Jatkuvassa liikkeessä olleet jalat lienevät käynnistäneet sydämen taas jossain vaiheessa. Vai olisko Jokella Scottin keskiössä kondensaattori, jonka tuottamaa virtaa voi itse käyttää ajon aikana mm. pumpun mäkistarttaamiseen.. Toisaalta runko on hiilikuitua... hankaus yhdessä kosteuden kanssa... hmm..
Tästä tallenteeseen. (No limit tallenne)
Janne
8. kesäkuuta 2008
No Limit adventure 2008
Paikkana Siuntio ja Evitskog. Porukastamme viivalla Janne Ja Jokke. Olosuhteet mainiot, kuivaa ja lämmintä. Edellispäivän helle oli tyyntynyt pariinkymmeneen asteeseen.
Neljän kisan kokemuksen myötä uskallan väittää, että toimimme jo totutulla tavalla; Jokke myöhässä ja allekirjoittaneella vatsavaivoja lähtöhetkeen asti. Viivalle ehdittiin, Jokella vaatteet päällä ja vessojen pesijältä pyydän anteeksi.
Kanootti rallicross:
Tai siltä se ainakin vaikutti. 40 inkkaria vesille samanaikaisesti ja kaikilla kauhea puhti päällä. Ensimäiset uimarit nähtiin jo 20 metriä rannasta, jotenkin kuitenkin itse selvisimme härdellistä kaatumatta. Kuivana tuskin selviytyi kukaan, siksi omituinen vesiolosuhde jorpakossa vallitsi. Rehevöityminen oli hyvässä vauhdissa ja ruokoa kasvoi saarekkeina ympäri järven. Rastit oli piiloteltu kohtuullisen luovasti rastiympyrän salliman toleranssin puitteissa aivan toisaalle kuin mistä niitä haettiin. Kakkosrasti ei esim. ollutkaan rannassa, vaan pajua kasvaneessa saarekkeessa kymmenen metrin päässä siitä.
Ensimmäiseltä järveltä vedettiin / kannettiin kanootit toiseen järven, kauheita eroja ei päässyt syntymään, mutta kadehtien katselimme "nimimiesten" parityöskentelyä. Ehkä opimmekin jotain.
Rullaluistelu / juoksu:
Kanootit rantaan ja kärkiparin kannassa kohti asfalttitietä. Luistimet jalkaan ja taipaleelle. Vaihdossa ohitsemme taisi ennättää pari joukkuetta. Olimme ehkä ainoat nynnyt jotka käyttivät suojia, niiden pukemiseen meni jokunen " turha " sekunti. Valitsemamme taktiikan mukaisesti kartta oli repussani ja luotimme toisten suunnistukseen. Kävi kuitenkin niin, että ohitimme jokusen joukkueen ja löysimme itsemme yksinäisyydestä, ilman mahdollisuutta peesiin. Tarkka muistikuvaa ei kummallakaan ollut etapin rastien lukumäärästä, mutta jatkoimme valitsemallamme linjalla emmekä pysähtyneet kaivelemaan karttaa. Kaikki leimattiin ja hätäisesti tehdyn vaihdon jälkeen auki jääneet luistimenikaan eivät aiheuttaneet fataaleja vammoja, välillä kyllä pelotti, täytyy tunnustaa.
Pyöräilyä:
Itse vaihdoin fillarikengät, Jokke valitsi lenkkarit. Alussa pientä hapuilua, mutta polun pää löytyi ja lähdimme kohti Quest ykköstä Storskogenin kautta, metsäautotietä myöden. Yllätystehtävänä hyppy veteen viidenmetrin korkeudesta, takaisin torniin köysitikkata pitkin. Maltoin olla hyppäämättä allaolijan päälle ja sain perässäni tulleelta opastusta köysitikkailla kiipeämiseen.
Matkalla kohti seuraavaa Questiä pientä häröilyä reitinvalinnan suhteen, aikaa ei hävitty kuitenkaan puolta minuuttia enempää. Yllättävän kova pyöräilypätkä, pehmeä pohja, oikeaa s..tanan Saharaa. Questin tehtävänä kantaa jätesäkissä 200 kg hiekkaa tiettyä reittiä myöden. Reitti johti tietenkin sorakuopan rinnettä ylös ja alas, kannoimme n. 25 kilon säkkejä ja selvisimme neljällä reissulla.
Suunnistusosuus:
Muutaman kilometrin mittainen suunnistusosuus alkoi helposti. Toisella rastivälillä aloin jostakin syysta epäillä suunnistuskykyäni ja seurasin itseäni vielä paskempaa suunnistajaa väärälle mäellä vaikka olin kartalla ja tiesin rastin sijainnin.... käsittämätöntä. Asian oivaltamisen seurauksena heränneen vitutuksen siivittäminä juoksimme ennätysajassa rastille. Takkiin tuli ehkä viitisen minuuttia.
Pyörällä:
Mahdollisuus reitinvalintaan. Valitsimme pidemmän, Kirkonummen taajaman kautta kiertäneen reitin. Vuorovetoa jonkin toisen joukkueen kanssa. Seuraavat ohjeet "Grand canyonissa", jonkinlainen kanavakaivanto tienalitse. Sanalliset ohjeet matkan jatkamiseksi, kartasta vastaava osuus oli peitetty, matkalla pari rastia. Nyt "pääjoukon" erot otettiin kiinni ja porukka sumppuuntui. Letkassa ainakin viisi joukkuetta ja vauhti pikkupolulla sen mukainen, välillä teki mieli vihellellä.
Suon yli pyöriä kantaen rastille 13. Pyörät taas kannossa kohti seuraavaa rastia, jossa järjestäjä tarjosi pullollisen juomaa. Vissypullot täytyi hakea suolta ja takaisin tullessa haimme pyöriämme väärästä kohdasta tietä, jokunen hetki taas takkiin. Matkalla vaihtoalueelle törmättiin hevoskilpailuihin ja melkein hysteerisiin heppatyttöihin, ei olis kai saanut tulla kohti hevosta niin kovaa polkupyörällä. Pahoittelen ja syytän numerolappua kypärässä, ilmeeni kohdatessamme oli tarkoitettu ystävälliseksi hymyksi.
Kiipeilytehtävä:
Vaihtoalueen liepeillä kiipeily / köysitehtävä, joka muodostui lähinnä huoltotauoksi kymmenen minuutin pakollisen kestonsa vuoksi. Tehtävä oli tehty n. minuutissa, muu aika odottelua ja tankkausta, onneksi oli patukka repussa ja geeliä jäljellä.
Juoksu / suunnistus:
Meni edellisen suunnistusosuuden opetusten jälkeen hyvin, ei minkäänlaista hapuilua. Taisimme jopa ohittaa jokusen joukkueen.
Melonta / Juoksu / Quest:
Kanootti ei kulkenut mihinkään, melonta oli lähinnä jonkinlaista survomista vastatuuleen. Matkalla ollut rasti löytyi pienen etsimisen jälkeen. Pari joukkuetta meni taas ohitsemme ja kasvatti eroa säälittävän melontamme vuoksi.
Ensimmäiset kunnon krampit juoksupätkällä kohti golfkenttää, matkaa takana n. viisi tuntia. Questin tehtävänä golfpallon lyöminen n. sadanmetrin päähän merkittyyn 15 x 15 m neliöön. Kaikki pallot huti ja minuutin pakollinen odotus. Pari juostessa ohittamaamme joukkuetta pääsivät taas ohitsemme.
Juosten takaisin rantaan ja kanootilla takaisin samaan paikkaan, josta olimme vesille lähteneet. Melonnassa tuttu voimattomuus jatkui. Emme saavuttaneet ketään, takaamme tullut porukka saavutti meidät.
Juoksu / suunistus maaliin:
Olimme jo aiemmin huomanneet juoksuvoimamme riittävän muihin kanssamme edenneisiin joukkueisiin nähden ja päätimme ottaa siitä kaiken irti. Päätin edetä suorinta reittiä, aluksi asfalttitietä ja siitä järvenrannassa olleelle suolle. Uimme parin puron yli ja tarvoimme lyhyissä housuissa nokkospuskissa. Reitinvalintamme osoittautui oikeaksi ja juoksuvoimamme riitti. Ohitimme matkalla useita joukkueita. Jokke kuului kommentoivan reitinvalintaani jossakin vaiheessa, mutta kehoitin keskittymään juoksemiseen. Mies totteli, eikä takaa kuulunut kommentointia ennen maalivaatetta. Viimeisellä pellolla katselin toisen mahdollisen reitin suuntaan sekä taaksemme, enkä havainnut ainoatakaan joukkuetta näköpiirissä. Tempaisimme useamman minuutin kaulan ennen meitä viimeiselle osuudelle lähteneisiin joukkueisiin. Matkaa oli vain n. viisikilometriä, joten muiden on täytynyt edetä lähes hiipien.
Maaliin saavuimme sijalla neljä. Täytyy nostaa hattua ennen meitä maaliin saapuneelle sekasarjan voittajajoukkueelle. Joukkueessa kilpailleelle naiselle oli kunnia hävitä.
Neljäs sija oli paras sijoituksemme lajin parissa ja koska kyseessä oli itselläni tasan neljäs kilpailu, niin uskallan olla tyytyväinen lopputulokseen. Eroa voittajajoukkueeseen syntyi yli 25 minuuttia, mutta ottaen huomioon melontamme puutteet ja suunnistuksessa tehdyt pummit, uskallan odottaa jatkossa tätäkin parempia sijoituksia. Alle täytyy saada vielä paljon treeniä ja ja sitä kautta uskoa omaan tekemiseen.
Kyllä tästä vielä hyvä tulee.
Neljän kisan kokemuksen myötä uskallan väittää, että toimimme jo totutulla tavalla; Jokke myöhässä ja allekirjoittaneella vatsavaivoja lähtöhetkeen asti. Viivalle ehdittiin, Jokella vaatteet päällä ja vessojen pesijältä pyydän anteeksi.
Kanootti rallicross:
Tai siltä se ainakin vaikutti. 40 inkkaria vesille samanaikaisesti ja kaikilla kauhea puhti päällä. Ensimäiset uimarit nähtiin jo 20 metriä rannasta, jotenkin kuitenkin itse selvisimme härdellistä kaatumatta. Kuivana tuskin selviytyi kukaan, siksi omituinen vesiolosuhde jorpakossa vallitsi. Rehevöityminen oli hyvässä vauhdissa ja ruokoa kasvoi saarekkeina ympäri järven. Rastit oli piiloteltu kohtuullisen luovasti rastiympyrän salliman toleranssin puitteissa aivan toisaalle kuin mistä niitä haettiin. Kakkosrasti ei esim. ollutkaan rannassa, vaan pajua kasvaneessa saarekkeessa kymmenen metrin päässä siitä.
Ensimmäiseltä järveltä vedettiin / kannettiin kanootit toiseen järven, kauheita eroja ei päässyt syntymään, mutta kadehtien katselimme "nimimiesten" parityöskentelyä. Ehkä opimmekin jotain.
Rullaluistelu / juoksu:
Kanootit rantaan ja kärkiparin kannassa kohti asfalttitietä. Luistimet jalkaan ja taipaleelle. Vaihdossa ohitsemme taisi ennättää pari joukkuetta. Olimme ehkä ainoat nynnyt jotka käyttivät suojia, niiden pukemiseen meni jokunen " turha " sekunti. Valitsemamme taktiikan mukaisesti kartta oli repussani ja luotimme toisten suunnistukseen. Kävi kuitenkin niin, että ohitimme jokusen joukkueen ja löysimme itsemme yksinäisyydestä, ilman mahdollisuutta peesiin. Tarkka muistikuvaa ei kummallakaan ollut etapin rastien lukumäärästä, mutta jatkoimme valitsemallamme linjalla emmekä pysähtyneet kaivelemaan karttaa. Kaikki leimattiin ja hätäisesti tehdyn vaihdon jälkeen auki jääneet luistimenikaan eivät aiheuttaneet fataaleja vammoja, välillä kyllä pelotti, täytyy tunnustaa.
Pyöräilyä:
Itse vaihdoin fillarikengät, Jokke valitsi lenkkarit. Alussa pientä hapuilua, mutta polun pää löytyi ja lähdimme kohti Quest ykköstä Storskogenin kautta, metsäautotietä myöden. Yllätystehtävänä hyppy veteen viidenmetrin korkeudesta, takaisin torniin köysitikkata pitkin. Maltoin olla hyppäämättä allaolijan päälle ja sain perässäni tulleelta opastusta köysitikkailla kiipeämiseen.
Matkalla kohti seuraavaa Questiä pientä häröilyä reitinvalinnan suhteen, aikaa ei hävitty kuitenkaan puolta minuuttia enempää. Yllättävän kova pyöräilypätkä, pehmeä pohja, oikeaa s..tanan Saharaa. Questin tehtävänä kantaa jätesäkissä 200 kg hiekkaa tiettyä reittiä myöden. Reitti johti tietenkin sorakuopan rinnettä ylös ja alas, kannoimme n. 25 kilon säkkejä ja selvisimme neljällä reissulla.
Suunnistusosuus:
Muutaman kilometrin mittainen suunnistusosuus alkoi helposti. Toisella rastivälillä aloin jostakin syysta epäillä suunnistuskykyäni ja seurasin itseäni vielä paskempaa suunnistajaa väärälle mäellä vaikka olin kartalla ja tiesin rastin sijainnin.... käsittämätöntä. Asian oivaltamisen seurauksena heränneen vitutuksen siivittäminä juoksimme ennätysajassa rastille. Takkiin tuli ehkä viitisen minuuttia.
Pyörällä:
Mahdollisuus reitinvalintaan. Valitsimme pidemmän, Kirkonummen taajaman kautta kiertäneen reitin. Vuorovetoa jonkin toisen joukkueen kanssa. Seuraavat ohjeet "Grand canyonissa", jonkinlainen kanavakaivanto tienalitse. Sanalliset ohjeet matkan jatkamiseksi, kartasta vastaava osuus oli peitetty, matkalla pari rastia. Nyt "pääjoukon" erot otettiin kiinni ja porukka sumppuuntui. Letkassa ainakin viisi joukkuetta ja vauhti pikkupolulla sen mukainen, välillä teki mieli vihellellä.
Suon yli pyöriä kantaen rastille 13. Pyörät taas kannossa kohti seuraavaa rastia, jossa järjestäjä tarjosi pullollisen juomaa. Vissypullot täytyi hakea suolta ja takaisin tullessa haimme pyöriämme väärästä kohdasta tietä, jokunen hetki taas takkiin. Matkalla vaihtoalueelle törmättiin hevoskilpailuihin ja melkein hysteerisiin heppatyttöihin, ei olis kai saanut tulla kohti hevosta niin kovaa polkupyörällä. Pahoittelen ja syytän numerolappua kypärässä, ilmeeni kohdatessamme oli tarkoitettu ystävälliseksi hymyksi.
Kiipeilytehtävä:
Vaihtoalueen liepeillä kiipeily / köysitehtävä, joka muodostui lähinnä huoltotauoksi kymmenen minuutin pakollisen kestonsa vuoksi. Tehtävä oli tehty n. minuutissa, muu aika odottelua ja tankkausta, onneksi oli patukka repussa ja geeliä jäljellä.
Juoksu / suunnistus:
Meni edellisen suunnistusosuuden opetusten jälkeen hyvin, ei minkäänlaista hapuilua. Taisimme jopa ohittaa jokusen joukkueen.
Melonta / Juoksu / Quest:
Kanootti ei kulkenut mihinkään, melonta oli lähinnä jonkinlaista survomista vastatuuleen. Matkalla ollut rasti löytyi pienen etsimisen jälkeen. Pari joukkuetta meni taas ohitsemme ja kasvatti eroa säälittävän melontamme vuoksi.
Ensimmäiset kunnon krampit juoksupätkällä kohti golfkenttää, matkaa takana n. viisi tuntia. Questin tehtävänä golfpallon lyöminen n. sadanmetrin päähän merkittyyn 15 x 15 m neliöön. Kaikki pallot huti ja minuutin pakollinen odotus. Pari juostessa ohittamaamme joukkuetta pääsivät taas ohitsemme.
Juosten takaisin rantaan ja kanootilla takaisin samaan paikkaan, josta olimme vesille lähteneet. Melonnassa tuttu voimattomuus jatkui. Emme saavuttaneet ketään, takaamme tullut porukka saavutti meidät.
Juoksu / suunistus maaliin:
Olimme jo aiemmin huomanneet juoksuvoimamme riittävän muihin kanssamme edenneisiin joukkueisiin nähden ja päätimme ottaa siitä kaiken irti. Päätin edetä suorinta reittiä, aluksi asfalttitietä ja siitä järvenrannassa olleelle suolle. Uimme parin puron yli ja tarvoimme lyhyissä housuissa nokkospuskissa. Reitinvalintamme osoittautui oikeaksi ja juoksuvoimamme riitti. Ohitimme matkalla useita joukkueita. Jokke kuului kommentoivan reitinvalintaani jossakin vaiheessa, mutta kehoitin keskittymään juoksemiseen. Mies totteli, eikä takaa kuulunut kommentointia ennen maalivaatetta. Viimeisellä pellolla katselin toisen mahdollisen reitin suuntaan sekä taaksemme, enkä havainnut ainoatakaan joukkuetta näköpiirissä. Tempaisimme useamman minuutin kaulan ennen meitä viimeiselle osuudelle lähteneisiin joukkueisiin. Matkaa oli vain n. viisikilometriä, joten muiden on täytynyt edetä lähes hiipien.
Maaliin saavuimme sijalla neljä. Täytyy nostaa hattua ennen meitä maaliin saapuneelle sekasarjan voittajajoukkueelle. Joukkueessa kilpailleelle naiselle oli kunnia hävitä.
Neljäs sija oli paras sijoituksemme lajin parissa ja koska kyseessä oli itselläni tasan neljäs kilpailu, niin uskallan olla tyytyväinen lopputulokseen. Eroa voittajajoukkueeseen syntyi yli 25 minuuttia, mutta ottaen huomioon melontamme puutteet ja suunnistuksessa tehdyt pummit, uskallan odottaa jatkossa tätäkin parempia sijoituksia. Alle täytyy saada vielä paljon treeniä ja ja sitä kautta uskoa omaan tekemiseen.
Kyllä tästä vielä hyvä tulee.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)