Tuloksena voitto (VOITTO! = sija 1) tapahtuman Törni-sarjaksi nimetyssä kilpasarjassa. Toiseksi tuli MUK Eestistä ja kolmannen sijan otti TERES. Eestiläisillä oli vahva edustus, mukana oli mm. Kaitseliit Järvä Malevin joukkue. Kaukaisin joukkue tuli Kreikasta ja Tanskalaisiakin oli partion verran.
Voittoisa joukkomme kulki nimellä Solution Foods, Oululaisen retkimuonia myyvän ja valmistavan yrityksen mukaan http://www.solutionfoods.fi/home/ .
Joukkueeseen kuuluivat Kainulaisen veljekset Jorma ja Pertti, Eerikki Rundgren sekä Janne Kortelainen. Vastuunjako oli selkeä: Veljekset vastasivat pääosin sotilaallisesta osaamisesta ja johtamisesta, Eerikki eräguruna ja ammattieräoppaana eräaiheisista tehtävistä (ja vedenkeittämisestä), allekirjoittaneen vastuulle annettiin suunnistaminen ja ensiapu (halonhakkuun ja kiehisten vuolemisen lisäksi). Veljekset ja Eerikki olivat voittamassa Resul:in vuoden 2007 kisaa Suomen Sotilas -joukkueessa, odotuksia sijoituksen suhteen oli siis itsekullakin.
Kisa alkoi perjantaina, illan pimennyttyä partiosuunnistusosuudella. Rasteja oli parikymmentä ja partio sai jakaantua. Pertti ja Eerikki lähtivät lyhyemmälle lenkille ja kohtaamispisteeksi sovittiin majoitusalueen läheinen risteys. Jokken kanssa jätimme reput puskaan ja hölkkäilimme pidemmän kierroksen. Rasteilla oli itselleni käsittämättömiä sotilaallisia hieroglyfejä, jotka tuli tulkita rastikorttiin. Aikaa lenkkiin sai käyttää kolmisen tuntia, meille se oli enemmän kuin tarpeeksi. Pisteitä saimme kymmentä vaille täydet, joka riittii jaettuun ykköstilaan Järva Malevin ja Teresin kanssa.
Iltapalaksi Wayfayrerin kanapataa, pussi hetkeksi kiehuvaan veteen ja lusikalla suoraan pussista ns. huiviin. Kätevää ja hyvää. Annoskoko oli sen verran nuuka, että perisuomalaista grillikyrsää teki vielä mieli.
Iltayöstä saimme seuraavan päivän rastikoordinaatit ja niillä odottavat tehtävät sekä kultakin rastilta mahdollisesti irtoavat maksimipisteet. Rasteja oli kolmisenkymmentä ja kaikkien kiertämisestä laskettiin kertyvän matkaa 60-70 kilometriä. Reitti oli jaettavissa kahteen osaan, nimesimme pohjoisen lenkin optimistisesti "aamupäivän lenkiksi", sieltä oli jaossa paremmat pisteet ja eteläinen kierros oli helpommin lyhennettävissä jos aika näyttäisi loppuvan kesken.
Reitin sai kiertää vapaassa järjestyksessä, aikaa kierrokseen oli 12 tuntia.
Tarjolla oli kunnon yöunet (5h), mutta liian kevyt makuupussi (=kylmyys) ja ympärillä vietetty yöllinen karnevaali typistivät unisaldon lähes nollaan. Aamua piristi makkuupussilämmin, sponsorimme "english breakfast"- annospussi: Papuja, nakkeja, pekonia, pihvinpuolikas ja kastiketta. Ilman hyötymispyrkimystäkin voin lämpimästi suositella kokeiltavaksi.
Tehtävärasteja kierrettiin pikamarssitahtiin. Panostettiin puita, koottiin viestivehkeitä, evakuoitiin seulaksi ammuttu partiotoveri, tehtiin väijytystä, tunnistettiin julmia sotalaitteita, johdettiin tykkitulta, asennettiin kylkimiinaa. Suolana "aamupäivänlenkillä" olivat pari ammuntarastia ja vesistötehtävää.
Vesistönylityksessä uitavaa / lautattavaa matkaa oli n. 100-150m. Rastimiesten ohjeiden mukaan kaikkia näkyviä välineitä olisi saanut käyttää, jostakin syystä kuitenkin pakkautumisemme laituriin sidottuun soutuveneeseen estettiin. Aika ratkaisi, joten uiminen oli ainoa järkevä vaihtoehto.
Tarkka-ampujatehtävän maaleihin oli sotattu kirjoituksia joiden perusteella joihinkin tauluihin olisi pitänyt osata olla ampumatta. T-A taistelijaparimme Pertti ja Eerikki olivat tehokkaita ja tuhosivat kaiken "elävän voiman" vihollisalueella. Rastin rakentajien logiikka ei aivan auennut tässä tehtävässä. Merkintöjen selkeys olisi hyvä suhteuttaa käytettävissä olevaan aikaan (neljä minuuttia tässä tehtävässä).
Toinen "arvioinnin kukkanen" oli kranaatiheitinrasti, jossa piti saada museoikäinen kevytheitin koottua ja suunnattua annettuun maaliin, neljässä minuutissa. Saimme nuijasodanaikaisen rautaläjän ampumakuntoon vaikka jalat menivätkin ensin väärin päin - ja suuntain nurinpäin - ja perusasetukset unohdettiin asettaa ennen suuntaimen kiinittämistä - ja jalkojen lukituslaite saatiin kiinni vain Pertin hauiksen ansiosta - ja kukaan ei ollut koskenut ko. vehkeeseen vuosiin. Olimme asettaneet koron 100 metriä liian suureksi, olisimme siis ampuneet 100 m. maalin taakse - tuloksena nolla (0) pisteet... HALOO! Oliko kyseessä heitintehtävä vai etäisyydenarviointitehtävä? Rastilla käyminen toi matkaan lisää n. viisi kilometriä, sitäkään ei huomioitu pisteytyksessä..
Yhdistetty pistooli ja sovellettu kivääriammuntarastin (Talokulissi ja MP-5 22cal. ja 22- pistoolit ampumahiihtotauluihin) kautta kohti Sysmän keskustaa. Pistooliammunnassa luovutin toisen lippaani Pertin käyttöön, näin saavutimme edes jonkinlaisen tuloksen, Jokke ampui pienoisämppärillä ilmeisen hyvän tuloksen.
Sysmän keskustassa odottivat köysilaskeutuminen K- Marketin mainostolpasta, tulenjohto ja vesiesterata. Köysi piti jättää väliin ruuhkan vuoksi, vesiesterata tarkoitti hyppyä uimatornista, kaatuneen veneen ylittämistä ja laiturille nousua. Vaatteet sai riisua ennen ajanoton alkamista. Vesi oli raikasta, n. +11, Toivottavasti joku on ikuistanut Kreikkalaisten ilmeet, jos herrat suorittivat ko. tehtävän.
"Iltalenkiksi" tarkoitettu eteläinen kierros typistyi yhden rastin mittaiseksi. Vettä keitettiin ennätysajassa. Käytettyä metodia ei saa / kannata paljastaa - saatuja ohjeita kuitenkin noudatettiin.
Majoitusalueella oltiin varttia ennen määräaikaa. Päivänaikana kuljettiin karvan verran yli 40 kilometriä. Enemmänkin olisi ehtinyt, mutta juoksemisesta ei ollut hyötyä, koska rastien odotusajat venyivät jopa puoleen tuntiin ja odotusaikoja ei hyvitetty mitenkään. Toteutettu konsepti on hyvä, mutta fyysisyys ja vauhdinpidosta hyötyminen täytyy oikeasti mahdollistaa, jos jotoksia järjestetään jatkossakin tällä ajatuksella. Seikkailu-urheilukisojen keinot, cut-off - järjestemät ja rogaining suunnistukset loppuun ovat sinällään täysin siirrettävissä myös reserviläiskisoihin. Seikkailukisajärjestäjien osaamista kannattaisi ehkä hyödyntää.
Toisen päivän lopputuloksissa olimme ykkösiä, n. 300 pistettä Teresin edellä. Siitä eteenpäin pistetilanne oli tasainen.
Lihapullaruokailun ja tunnin unien jälkeen pakauduimme linja-autoon, joka yritti eksyttää matkustajiaan Sysmän sivuteille. Edessä oli kahdenkymmenen kilometrin siirtymä viimeiseen tehtävään, joka oli joko tiedustelu, väijytys tai tuhoamis / panostustehtävä. Osallemme koitui ehkä vaikein, eli panostus / tuhoaminen, kohteena telemasto.
Matkan aikana oli aikaa tehdä suunnitelmaa. Keli koveni koko ajan, yltyen syysmyrskyksi. Vettä tuli kuin aisaa ja tuuli oli todella kova. Univelkaa oli ja laavun virittäminen ei kiinnostanut ketään. Matka taitettiin pikatahtia ja lähellä kohdetta majoituttiin latoon. Pertti taisi olla pahiten hypoterminen, taistelijaparin yhteistoimintaa tarvittiin jotta mieheltä saatiin märät housut pois. Melkein kolmen tunnin unien jälkeen talsimme kohteelle ja hoidimme viimeisen homman altapois, ilmeisesti lähes maksimipistein.
Viimeisen siirtymän ja saunottelun jälkeen pääsimme kisakeskukseen, jossa näyteltiin tapahtuman arvolle sopimaton loppunäytelmä. Palkintojen jaon aluksi palkittiin ehkä kolmekymmentä paikallista puuhamiestä ja naista, oikein parhassa mahdollisessa reserviläishengessä: Jos minä annan sinulle mitalin, niin anna sinä minulle ensivuonna.
Sitten hoidettiin pikaisesti alta pois viralliset palkitsemiset. En tiedä kuinka ulkomaiset osallistujat huomioitiin, mutta toivon syvästi, että esim Kreikkalaisia osallistujia huomioitiin muutoinkin kuin toivottamalla tervetulleeksi ja -menneeksi sillä ainoalla englanninkielisellä lauseella jonka johtajapäällikkö oli opetellut:" I houp tät juu vill häv ö gud kompetissön."
Kaikki kunnia talkoolaisille, valtava ponnistus ja hyvä kisa kaikkinensa, valtava määrä työtä oli tehty tapahtuman järjestämiseksi, rastien tehtävät olivat tapahtuman henkeen sopivia ja sarjassamme tarpeeksi vaativia.
Eestiläinen MUK oli noussut lopputuloksissa toiseksi, ohi Teresin. Loistavaa, että ulkomaalaiset pärjäsivät, ehkä heitä on mukana vielä tulevinakin vuosina.
Tulokset:
http://www.rul.fi/terri/images/trni_final%20results.pdf