Loppusijoituksemme cupissa viides.
Kaikki kilpailut eivät menneet ihan putkeen ja kolmeen kisaan vain osallistuttiinkin, joten tulos on tyydyttävä. Vauhti ei aina ihan riittänyt, mutta paljon ei puutu...
Kirkkaimmin kauden kisoista jäi mieleen Räyskälässä järjestetty archipelago. Hienot maisemat, suoraviivainen kisakonsepti ja runsas vesistöpuljaaminen tekivät kisasta omanlaisensa.
Lisää samanlaista.
Täällä cupin tuloksia:
http://multisport.putteri.fi/?cat=26
30. marraskuuta 2009
6. lokakuuta 2009
RESUL, Terri jotos 2009
X- kaadon sijaan suuntasimme reserviläisten urheiluliiton (Resul) valtakunnalliseen syysjotokseen Sysmään. Kahden vuorokauden mittaista tapahtumaa kutsuttiin myös Terri jotokseksi.
Tuloksena voitto (VOITTO! = sija 1) tapahtuman Törni-sarjaksi nimetyssä kilpasarjassa. Toiseksi tuli MUK Eestistä ja kolmannen sijan otti TERES. Eestiläisillä oli vahva edustus, mukana oli mm. Kaitseliit Järvä Malevin joukkue. Kaukaisin joukkue tuli Kreikasta ja Tanskalaisiakin oli partion verran.
Voittoisa joukkomme kulki nimellä Solution Foods, Oululaisen retkimuonia myyvän ja valmistavan yrityksen mukaan http://www.solutionfoods.fi/home/ .
Joukkueeseen kuuluivat Kainulaisen veljekset Jorma ja Pertti, Eerikki Rundgren sekä Janne Kortelainen. Vastuunjako oli selkeä: Veljekset vastasivat pääosin sotilaallisesta osaamisesta ja johtamisesta, Eerikki eräguruna ja ammattieräoppaana eräaiheisista tehtävistä (ja vedenkeittämisestä), allekirjoittaneen vastuulle annettiin suunnistaminen ja ensiapu (halonhakkuun ja kiehisten vuolemisen lisäksi). Veljekset ja Eerikki olivat voittamassa Resul:in vuoden 2007 kisaa Suomen Sotilas -joukkueessa, odotuksia sijoituksen suhteen oli siis itsekullakin.
Kisa alkoi perjantaina, illan pimennyttyä partiosuunnistusosuudella. Rasteja oli parikymmentä ja partio sai jakaantua. Pertti ja Eerikki lähtivät lyhyemmälle lenkille ja kohtaamispisteeksi sovittiin majoitusalueen läheinen risteys. Jokken kanssa jätimme reput puskaan ja hölkkäilimme pidemmän kierroksen. Rasteilla oli itselleni käsittämättömiä sotilaallisia hieroglyfejä, jotka tuli tulkita rastikorttiin. Aikaa lenkkiin sai käyttää kolmisen tuntia, meille se oli enemmän kuin tarpeeksi. Pisteitä saimme kymmentä vaille täydet, joka riittii jaettuun ykköstilaan Järva Malevin ja Teresin kanssa.
Iltapalaksi Wayfayrerin kanapataa, pussi hetkeksi kiehuvaan veteen ja lusikalla suoraan pussista ns. huiviin. Kätevää ja hyvää. Annoskoko oli sen verran nuuka, että perisuomalaista grillikyrsää teki vielä mieli.
Iltayöstä saimme seuraavan päivän rastikoordinaatit ja niillä odottavat tehtävät sekä kultakin rastilta mahdollisesti irtoavat maksimipisteet. Rasteja oli kolmisenkymmentä ja kaikkien kiertämisestä laskettiin kertyvän matkaa 60-70 kilometriä. Reitti oli jaettavissa kahteen osaan, nimesimme pohjoisen lenkin optimistisesti "aamupäivän lenkiksi", sieltä oli jaossa paremmat pisteet ja eteläinen kierros oli helpommin lyhennettävissä jos aika näyttäisi loppuvan kesken.
Reitin sai kiertää vapaassa järjestyksessä, aikaa kierrokseen oli 12 tuntia.
Tarjolla oli kunnon yöunet (5h), mutta liian kevyt makuupussi (=kylmyys) ja ympärillä vietetty yöllinen karnevaali typistivät unisaldon lähes nollaan. Aamua piristi makkuupussilämmin, sponsorimme "english breakfast"- annospussi: Papuja, nakkeja, pekonia, pihvinpuolikas ja kastiketta. Ilman hyötymispyrkimystäkin voin lämpimästi suositella kokeiltavaksi.
Tehtävärasteja kierrettiin pikamarssitahtiin. Panostettiin puita, koottiin viestivehkeitä, evakuoitiin seulaksi ammuttu partiotoveri, tehtiin väijytystä, tunnistettiin julmia sotalaitteita, johdettiin tykkitulta, asennettiin kylkimiinaa. Suolana "aamupäivänlenkillä" olivat pari ammuntarastia ja vesistötehtävää.
Vesistönylityksessä uitavaa / lautattavaa matkaa oli n. 100-150m. Rastimiesten ohjeiden mukaan kaikkia näkyviä välineitä olisi saanut käyttää, jostakin syystä kuitenkin pakkautumisemme laituriin sidottuun soutuveneeseen estettiin. Aika ratkaisi, joten uiminen oli ainoa järkevä vaihtoehto.
Tarkka-ampujatehtävän maaleihin oli sotattu kirjoituksia joiden perusteella joihinkin tauluihin olisi pitänyt osata olla ampumatta. T-A taistelijaparimme Pertti ja Eerikki olivat tehokkaita ja tuhosivat kaiken "elävän voiman" vihollisalueella. Rastin rakentajien logiikka ei aivan auennut tässä tehtävässä. Merkintöjen selkeys olisi hyvä suhteuttaa käytettävissä olevaan aikaan (neljä minuuttia tässä tehtävässä).
Toinen "arvioinnin kukkanen" oli kranaatiheitinrasti, jossa piti saada museoikäinen kevytheitin koottua ja suunnattua annettuun maaliin, neljässä minuutissa. Saimme nuijasodanaikaisen rautaläjän ampumakuntoon vaikka jalat menivätkin ensin väärin päin - ja suuntain nurinpäin - ja perusasetukset unohdettiin asettaa ennen suuntaimen kiinittämistä - ja jalkojen lukituslaite saatiin kiinni vain Pertin hauiksen ansiosta - ja kukaan ei ollut koskenut ko. vehkeeseen vuosiin. Olimme asettaneet koron 100 metriä liian suureksi, olisimme siis ampuneet 100 m. maalin taakse - tuloksena nolla (0) pisteet... HALOO! Oliko kyseessä heitintehtävä vai etäisyydenarviointitehtävä? Rastilla käyminen toi matkaan lisää n. viisi kilometriä, sitäkään ei huomioitu pisteytyksessä..
Yhdistetty pistooli ja sovellettu kivääriammuntarastin (Talokulissi ja MP-5 22cal. ja 22- pistoolit ampumahiihtotauluihin) kautta kohti Sysmän keskustaa. Pistooliammunnassa luovutin toisen lippaani Pertin käyttöön, näin saavutimme edes jonkinlaisen tuloksen, Jokke ampui pienoisämppärillä ilmeisen hyvän tuloksen.
Sysmän keskustassa odottivat köysilaskeutuminen K- Marketin mainostolpasta, tulenjohto ja vesiesterata. Köysi piti jättää väliin ruuhkan vuoksi, vesiesterata tarkoitti hyppyä uimatornista, kaatuneen veneen ylittämistä ja laiturille nousua. Vaatteet sai riisua ennen ajanoton alkamista. Vesi oli raikasta, n. +11, Toivottavasti joku on ikuistanut Kreikkalaisten ilmeet, jos herrat suorittivat ko. tehtävän.
"Iltalenkiksi" tarkoitettu eteläinen kierros typistyi yhden rastin mittaiseksi. Vettä keitettiin ennätysajassa. Käytettyä metodia ei saa / kannata paljastaa - saatuja ohjeita kuitenkin noudatettiin.
Majoitusalueella oltiin varttia ennen määräaikaa. Päivänaikana kuljettiin karvan verran yli 40 kilometriä. Enemmänkin olisi ehtinyt, mutta juoksemisesta ei ollut hyötyä, koska rastien odotusajat venyivät jopa puoleen tuntiin ja odotusaikoja ei hyvitetty mitenkään. Toteutettu konsepti on hyvä, mutta fyysisyys ja vauhdinpidosta hyötyminen täytyy oikeasti mahdollistaa, jos jotoksia järjestetään jatkossakin tällä ajatuksella. Seikkailu-urheilukisojen keinot, cut-off - järjestemät ja rogaining suunnistukset loppuun ovat sinällään täysin siirrettävissä myös reserviläiskisoihin. Seikkailukisajärjestäjien osaamista kannattaisi ehkä hyödyntää.
Toisen päivän lopputuloksissa olimme ykkösiä, n. 300 pistettä Teresin edellä. Siitä eteenpäin pistetilanne oli tasainen.
Lihapullaruokailun ja tunnin unien jälkeen pakauduimme linja-autoon, joka yritti eksyttää matkustajiaan Sysmän sivuteille. Edessä oli kahdenkymmenen kilometrin siirtymä viimeiseen tehtävään, joka oli joko tiedustelu, väijytys tai tuhoamis / panostustehtävä. Osallemme koitui ehkä vaikein, eli panostus / tuhoaminen, kohteena telemasto.
Matkan aikana oli aikaa tehdä suunnitelmaa. Keli koveni koko ajan, yltyen syysmyrskyksi. Vettä tuli kuin aisaa ja tuuli oli todella kova. Univelkaa oli ja laavun virittäminen ei kiinnostanut ketään. Matka taitettiin pikatahtia ja lähellä kohdetta majoituttiin latoon. Pertti taisi olla pahiten hypoterminen, taistelijaparin yhteistoimintaa tarvittiin jotta mieheltä saatiin märät housut pois. Melkein kolmen tunnin unien jälkeen talsimme kohteelle ja hoidimme viimeisen homman altapois, ilmeisesti lähes maksimipistein.
Viimeisen siirtymän ja saunottelun jälkeen pääsimme kisakeskukseen, jossa näyteltiin tapahtuman arvolle sopimaton loppunäytelmä. Palkintojen jaon aluksi palkittiin ehkä kolmekymmentä paikallista puuhamiestä ja naista, oikein parhassa mahdollisessa reserviläishengessä: Jos minä annan sinulle mitalin, niin anna sinä minulle ensivuonna.
Sitten hoidettiin pikaisesti alta pois viralliset palkitsemiset. En tiedä kuinka ulkomaiset osallistujat huomioitiin, mutta toivon syvästi, että esim Kreikkalaisia osallistujia huomioitiin muutoinkin kuin toivottamalla tervetulleeksi ja -menneeksi sillä ainoalla englanninkielisellä lauseella jonka johtajapäällikkö oli opetellut:" I houp tät juu vill häv ö gud kompetissön."
Kaikki kunnia talkoolaisille, valtava ponnistus ja hyvä kisa kaikkinensa, valtava määrä työtä oli tehty tapahtuman järjestämiseksi, rastien tehtävät olivat tapahtuman henkeen sopivia ja sarjassamme tarpeeksi vaativia.
Eestiläinen MUK oli noussut lopputuloksissa toiseksi, ohi Teresin. Loistavaa, että ulkomaalaiset pärjäsivät, ehkä heitä on mukana vielä tulevinakin vuosina.
Tulokset:
http://www.rul.fi/terri/images/trni_final%20results.pdf
Tuloksena voitto (VOITTO! = sija 1) tapahtuman Törni-sarjaksi nimetyssä kilpasarjassa. Toiseksi tuli MUK Eestistä ja kolmannen sijan otti TERES. Eestiläisillä oli vahva edustus, mukana oli mm. Kaitseliit Järvä Malevin joukkue. Kaukaisin joukkue tuli Kreikasta ja Tanskalaisiakin oli partion verran.
Voittoisa joukkomme kulki nimellä Solution Foods, Oululaisen retkimuonia myyvän ja valmistavan yrityksen mukaan http://www.solutionfoods.fi/home/ .
Joukkueeseen kuuluivat Kainulaisen veljekset Jorma ja Pertti, Eerikki Rundgren sekä Janne Kortelainen. Vastuunjako oli selkeä: Veljekset vastasivat pääosin sotilaallisesta osaamisesta ja johtamisesta, Eerikki eräguruna ja ammattieräoppaana eräaiheisista tehtävistä (ja vedenkeittämisestä), allekirjoittaneen vastuulle annettiin suunnistaminen ja ensiapu (halonhakkuun ja kiehisten vuolemisen lisäksi). Veljekset ja Eerikki olivat voittamassa Resul:in vuoden 2007 kisaa Suomen Sotilas -joukkueessa, odotuksia sijoituksen suhteen oli siis itsekullakin.
Kisa alkoi perjantaina, illan pimennyttyä partiosuunnistusosuudella. Rasteja oli parikymmentä ja partio sai jakaantua. Pertti ja Eerikki lähtivät lyhyemmälle lenkille ja kohtaamispisteeksi sovittiin majoitusalueen läheinen risteys. Jokken kanssa jätimme reput puskaan ja hölkkäilimme pidemmän kierroksen. Rasteilla oli itselleni käsittämättömiä sotilaallisia hieroglyfejä, jotka tuli tulkita rastikorttiin. Aikaa lenkkiin sai käyttää kolmisen tuntia, meille se oli enemmän kuin tarpeeksi. Pisteitä saimme kymmentä vaille täydet, joka riittii jaettuun ykköstilaan Järva Malevin ja Teresin kanssa.
Iltapalaksi Wayfayrerin kanapataa, pussi hetkeksi kiehuvaan veteen ja lusikalla suoraan pussista ns. huiviin. Kätevää ja hyvää. Annoskoko oli sen verran nuuka, että perisuomalaista grillikyrsää teki vielä mieli.
Iltayöstä saimme seuraavan päivän rastikoordinaatit ja niillä odottavat tehtävät sekä kultakin rastilta mahdollisesti irtoavat maksimipisteet. Rasteja oli kolmisenkymmentä ja kaikkien kiertämisestä laskettiin kertyvän matkaa 60-70 kilometriä. Reitti oli jaettavissa kahteen osaan, nimesimme pohjoisen lenkin optimistisesti "aamupäivän lenkiksi", sieltä oli jaossa paremmat pisteet ja eteläinen kierros oli helpommin lyhennettävissä jos aika näyttäisi loppuvan kesken.
Reitin sai kiertää vapaassa järjestyksessä, aikaa kierrokseen oli 12 tuntia.
Tarjolla oli kunnon yöunet (5h), mutta liian kevyt makuupussi (=kylmyys) ja ympärillä vietetty yöllinen karnevaali typistivät unisaldon lähes nollaan. Aamua piristi makkuupussilämmin, sponsorimme "english breakfast"- annospussi: Papuja, nakkeja, pekonia, pihvinpuolikas ja kastiketta. Ilman hyötymispyrkimystäkin voin lämpimästi suositella kokeiltavaksi.
Tehtävärasteja kierrettiin pikamarssitahtiin. Panostettiin puita, koottiin viestivehkeitä, evakuoitiin seulaksi ammuttu partiotoveri, tehtiin väijytystä, tunnistettiin julmia sotalaitteita, johdettiin tykkitulta, asennettiin kylkimiinaa. Suolana "aamupäivänlenkillä" olivat pari ammuntarastia ja vesistötehtävää.
Vesistönylityksessä uitavaa / lautattavaa matkaa oli n. 100-150m. Rastimiesten ohjeiden mukaan kaikkia näkyviä välineitä olisi saanut käyttää, jostakin syystä kuitenkin pakkautumisemme laituriin sidottuun soutuveneeseen estettiin. Aika ratkaisi, joten uiminen oli ainoa järkevä vaihtoehto.
Tarkka-ampujatehtävän maaleihin oli sotattu kirjoituksia joiden perusteella joihinkin tauluihin olisi pitänyt osata olla ampumatta. T-A taistelijaparimme Pertti ja Eerikki olivat tehokkaita ja tuhosivat kaiken "elävän voiman" vihollisalueella. Rastin rakentajien logiikka ei aivan auennut tässä tehtävässä. Merkintöjen selkeys olisi hyvä suhteuttaa käytettävissä olevaan aikaan (neljä minuuttia tässä tehtävässä).
Toinen "arvioinnin kukkanen" oli kranaatiheitinrasti, jossa piti saada museoikäinen kevytheitin koottua ja suunnattua annettuun maaliin, neljässä minuutissa. Saimme nuijasodanaikaisen rautaläjän ampumakuntoon vaikka jalat menivätkin ensin väärin päin - ja suuntain nurinpäin - ja perusasetukset unohdettiin asettaa ennen suuntaimen kiinittämistä - ja jalkojen lukituslaite saatiin kiinni vain Pertin hauiksen ansiosta - ja kukaan ei ollut koskenut ko. vehkeeseen vuosiin. Olimme asettaneet koron 100 metriä liian suureksi, olisimme siis ampuneet 100 m. maalin taakse - tuloksena nolla (0) pisteet... HALOO! Oliko kyseessä heitintehtävä vai etäisyydenarviointitehtävä? Rastilla käyminen toi matkaan lisää n. viisi kilometriä, sitäkään ei huomioitu pisteytyksessä..
Yhdistetty pistooli ja sovellettu kivääriammuntarastin (Talokulissi ja MP-5 22cal. ja 22- pistoolit ampumahiihtotauluihin) kautta kohti Sysmän keskustaa. Pistooliammunnassa luovutin toisen lippaani Pertin käyttöön, näin saavutimme edes jonkinlaisen tuloksen, Jokke ampui pienoisämppärillä ilmeisen hyvän tuloksen.
Sysmän keskustassa odottivat köysilaskeutuminen K- Marketin mainostolpasta, tulenjohto ja vesiesterata. Köysi piti jättää väliin ruuhkan vuoksi, vesiesterata tarkoitti hyppyä uimatornista, kaatuneen veneen ylittämistä ja laiturille nousua. Vaatteet sai riisua ennen ajanoton alkamista. Vesi oli raikasta, n. +11, Toivottavasti joku on ikuistanut Kreikkalaisten ilmeet, jos herrat suorittivat ko. tehtävän.
"Iltalenkiksi" tarkoitettu eteläinen kierros typistyi yhden rastin mittaiseksi. Vettä keitettiin ennätysajassa. Käytettyä metodia ei saa / kannata paljastaa - saatuja ohjeita kuitenkin noudatettiin.
Majoitusalueella oltiin varttia ennen määräaikaa. Päivänaikana kuljettiin karvan verran yli 40 kilometriä. Enemmänkin olisi ehtinyt, mutta juoksemisesta ei ollut hyötyä, koska rastien odotusajat venyivät jopa puoleen tuntiin ja odotusaikoja ei hyvitetty mitenkään. Toteutettu konsepti on hyvä, mutta fyysisyys ja vauhdinpidosta hyötyminen täytyy oikeasti mahdollistaa, jos jotoksia järjestetään jatkossakin tällä ajatuksella. Seikkailu-urheilukisojen keinot, cut-off - järjestemät ja rogaining suunnistukset loppuun ovat sinällään täysin siirrettävissä myös reserviläiskisoihin. Seikkailukisajärjestäjien osaamista kannattaisi ehkä hyödyntää.
Toisen päivän lopputuloksissa olimme ykkösiä, n. 300 pistettä Teresin edellä. Siitä eteenpäin pistetilanne oli tasainen.
Lihapullaruokailun ja tunnin unien jälkeen pakauduimme linja-autoon, joka yritti eksyttää matkustajiaan Sysmän sivuteille. Edessä oli kahdenkymmenen kilometrin siirtymä viimeiseen tehtävään, joka oli joko tiedustelu, väijytys tai tuhoamis / panostustehtävä. Osallemme koitui ehkä vaikein, eli panostus / tuhoaminen, kohteena telemasto.
Matkan aikana oli aikaa tehdä suunnitelmaa. Keli koveni koko ajan, yltyen syysmyrskyksi. Vettä tuli kuin aisaa ja tuuli oli todella kova. Univelkaa oli ja laavun virittäminen ei kiinnostanut ketään. Matka taitettiin pikatahtia ja lähellä kohdetta majoituttiin latoon. Pertti taisi olla pahiten hypoterminen, taistelijaparin yhteistoimintaa tarvittiin jotta mieheltä saatiin märät housut pois. Melkein kolmen tunnin unien jälkeen talsimme kohteelle ja hoidimme viimeisen homman altapois, ilmeisesti lähes maksimipistein.
Viimeisen siirtymän ja saunottelun jälkeen pääsimme kisakeskukseen, jossa näyteltiin tapahtuman arvolle sopimaton loppunäytelmä. Palkintojen jaon aluksi palkittiin ehkä kolmekymmentä paikallista puuhamiestä ja naista, oikein parhassa mahdollisessa reserviläishengessä: Jos minä annan sinulle mitalin, niin anna sinä minulle ensivuonna.
Sitten hoidettiin pikaisesti alta pois viralliset palkitsemiset. En tiedä kuinka ulkomaiset osallistujat huomioitiin, mutta toivon syvästi, että esim Kreikkalaisia osallistujia huomioitiin muutoinkin kuin toivottamalla tervetulleeksi ja -menneeksi sillä ainoalla englanninkielisellä lauseella jonka johtajapäällikkö oli opetellut:" I houp tät juu vill häv ö gud kompetissön."
Kaikki kunnia talkoolaisille, valtava ponnistus ja hyvä kisa kaikkinensa, valtava määrä työtä oli tehty tapahtuman järjestämiseksi, rastien tehtävät olivat tapahtuman henkeen sopivia ja sarjassamme tarpeeksi vaativia.
Eestiläinen MUK oli noussut lopputuloksissa toiseksi, ohi Teresin. Loistavaa, että ulkomaalaiset pärjäsivät, ehkä heitä on mukana vielä tulevinakin vuosina.
Tulokset:
http://www.rul.fi/terri/images/trni_final%20results.pdf
1. syyskuuta 2009
Archipelago Adventure 2009
Q1: Juoksentelua purossa ja kuraisilla rannoilla.
Pyörällä 8km Riihisalosta Iso-Melkuttimen rantaan ja sukeltaen etsimään pohjasta mehukattipänistereitä.
Juoksu / Uinti, yhteensä n. 10 kilometriä (11 rastia).
Upea vesistö, vihertävää vettä ja kapeita niemiä. Uintikertoja osuuden aikana osallemme tuli seitsemän, pituudeltaan50 - 250m. Yhteensä uintimatkaa kertyi n. 800 metriä. Uintiin varauduttiin käsiräpylöillä. Yli 35 vuoden harjoittelutauko uinnissa tuntui. Hikon taskulliset melontaliivit toimivat kuitenkin hyvin kellukkeina. Kantava uimapatja näytti valitsemamme taktiikka nopeammalta ja taloudellisemmalta.
Osuutta taitettiin alkuun yhdessä Hiiltomiesten ja jonkin toisen joukkueen kanssa. Vitosrastilla Hiiltomiesten leimauksesta jäi sähköinen jälki emit järjestelmään ja ruskea keko hämäläiseen luontoon. Kaiken tämän äijät toteuttivat sulavasti alle kahdessakymmenessä sekunnissa. Kunnioitettavaa kilpailuhenkisyyttä.
Kutosella jäimme hetkeksi muiden mukana etsimään rastia väärästä paikasta. Jokke tahtoi vilkaista karttaa ja juoksi suoraan oikeaan suppaan leimaamaan. Muut jäivät viisi minuuttia taaksemme. Osasimme nauttia tilanteesta, ensimmäinen kerta kun johdimme kisaa. Lyötiin käsipäivää ja jatkettiin jolkotusta.
Siirtymä melonnan lähtöön: 8 km pyörällä.
Aikaa kulunut 2:22
Melonta 10 km
Melonnan lähtöön tultaessa Omjakon ja Hiilto2 olivat polkeneet eromme kiinni. melonnan reitti oli vedetty Pikku-Punelian ja Saarijärven muodostamalle alueelle. Harvemmin melontareitille on saatu mukaan 50 korkeuserometriä, hauskaa vaihtelua.
Melontamme oli tällä kertaa kohtuullinen suoritus, ohitsemme meni "vain"neljä joukkuetta. Melontaan meni aikaa n. 1.20
Melonnan loputtua taas pyörän selkään ja viitisen kilometriä polkemista suunnistuksen lähtöön. Matkaan lähdettiin Woodmanin peesissä, jossain vaiheessa porukkaan liittyi Hiiltomiehet 2. Suunnistus oli vedetty luovasti hyödyntämään kaikki mahdolliset nousut Komionvuoren alueella. Pari kertaa piti polvistua mäen päällä, muuten ok. Kartallakin pysyttiin. Juomat loppuivat osuuden aikana, onneksi matkalle sattui pari lampea. Uskalsin upottaa pääni veteen, koska Hiilto1 oli jossain takanamme, vesistöjä ei siis todennäköisesti ollut vielä "mäskätty".
Suunnistuksen kokonaismatkaksi n. 10 km. Aikaa tähän mennessä kulunut 5.18 (osuuteen kului 1.18)
Taas pyörän selkään ja kolmisen kilometriä juoksemaan lappuihin kirjoitettujen ohjeiden perässä pitkin turvesuota. Reisi alkoi painaa ja jälleen kerran harrastuksen mielekkyys hiipi ajatuksiin.
Suolta viimeiselle n. 20 kilometrin pyöräosuudelle. Matkaan lähdettäessä Woodmanin ja Hiilto2:n selät olivat vielä näkyvissä. Osuuden maalissa ero oli venynyt kuuteen minuuttiin.
Loppuaikamme 6.49. Kokonaismatkaa n. 70 kilometriä.
Puhti ei aivan riittänyt loppuun saakka, hyvä mieli omasta suorituksesta kuitenkin jäi. Onnistuimme pitkälti tekemään "oman suorituksen", pysyimme ennakkoon tehdyssä reittisuunnitelmassa ja ainoatakaan mainittavaa virhettä ei matkan varrella tehty. Takkiin tuli melonnassa ja "tummumisen" seurauksena viimeisellä fillariosuudella. Nämä puutteet on korjattavissa helposti: harjoittelemalla.
Omjakonille onnittelut, vakuuttava suoritus.
Hiiltomiehet 2 olivat sohlanneet leimauksessa ja nousimme lopputuloksissa sijalle 5. Kokonaiscupissa sija 4.
X- Kaato jää näillä näkymin väliin, joten loppusijoitus saattaa vielä muuttua.
Kiitokset Monoselle ja kumppaneille hienosta kisasta ja komeista paidoista. Lisää samanlaista.
Komeita vetenalaisia otoksia täällä:
http://picasaweb.google.com/monomies/Archipelago2009#
Varusteista:
Kanoottina kusilaituinen Wenonah Escapade, painava ja hieman hidas, mutta paljon parempi kuin muovipulkka.
NoNamen polvipituiset kisatrikoot ja trikoopaidat olivat ainoa oikea valinta kisaan. Minkäänlaista tarvetta vaihtaa vehkeitä ei ollut, vaikka uinnista ja melonnasta painettiin suoraan pyörän selkään.
Uutena varusteena oli käytössä Inovin8:n kengät. Minulla "Mudroc 280" ja Jokkella "X-talon 212: et". Kengät toimivat hyvin vaikka ne vedettiin jalkaan suurin piirtein suoraan laatikosta. Kumpikaan pari ei kastuessaan muuttunut painavammaksi tai epämukavaksi. Sukkamainen tuntuma vaatii hieman totuttelu. Pohjan kuviointi ja vaimennus on riittävä näihin kapinoihin ja muihinkin pidempiin maastojuoksusuorituksiin.
Pyörällä 8km Riihisalosta Iso-Melkuttimen rantaan ja sukeltaen etsimään pohjasta mehukattipänistereitä.
Juoksu / Uinti, yhteensä n. 10 kilometriä (11 rastia).
Upea vesistö, vihertävää vettä ja kapeita niemiä. Uintikertoja osuuden aikana osallemme tuli seitsemän, pituudeltaan50 - 250m. Yhteensä uintimatkaa kertyi n. 800 metriä. Uintiin varauduttiin käsiräpylöillä. Yli 35 vuoden harjoittelutauko uinnissa tuntui. Hikon taskulliset melontaliivit toimivat kuitenkin hyvin kellukkeina. Kantava uimapatja näytti valitsemamme taktiikka nopeammalta ja taloudellisemmalta.
Osuutta taitettiin alkuun yhdessä Hiiltomiesten ja jonkin toisen joukkueen kanssa. Vitosrastilla Hiiltomiesten leimauksesta jäi sähköinen jälki emit järjestelmään ja ruskea keko hämäläiseen luontoon. Kaiken tämän äijät toteuttivat sulavasti alle kahdessakymmenessä sekunnissa. Kunnioitettavaa kilpailuhenkisyyttä.
Kutosella jäimme hetkeksi muiden mukana etsimään rastia väärästä paikasta. Jokke tahtoi vilkaista karttaa ja juoksi suoraan oikeaan suppaan leimaamaan. Muut jäivät viisi minuuttia taaksemme. Osasimme nauttia tilanteesta, ensimmäinen kerta kun johdimme kisaa. Lyötiin käsipäivää ja jatkettiin jolkotusta.
Siirtymä melonnan lähtöön: 8 km pyörällä.
Aikaa kulunut 2:22
Melonta 10 km
Melonnan lähtöön tultaessa Omjakon ja Hiilto2 olivat polkeneet eromme kiinni. melonnan reitti oli vedetty Pikku-Punelian ja Saarijärven muodostamalle alueelle. Harvemmin melontareitille on saatu mukaan 50 korkeuserometriä, hauskaa vaihtelua.
Melontamme oli tällä kertaa kohtuullinen suoritus, ohitsemme meni "vain"neljä joukkuetta. Melontaan meni aikaa n. 1.20
Melonnan loputtua taas pyörän selkään ja viitisen kilometriä polkemista suunnistuksen lähtöön. Matkaan lähdettiin Woodmanin peesissä, jossain vaiheessa porukkaan liittyi Hiiltomiehet 2. Suunnistus oli vedetty luovasti hyödyntämään kaikki mahdolliset nousut Komionvuoren alueella. Pari kertaa piti polvistua mäen päällä, muuten ok. Kartallakin pysyttiin. Juomat loppuivat osuuden aikana, onneksi matkalle sattui pari lampea. Uskalsin upottaa pääni veteen, koska Hiilto1 oli jossain takanamme, vesistöjä ei siis todennäköisesti ollut vielä "mäskätty".
Suunnistuksen kokonaismatkaksi n. 10 km. Aikaa tähän mennessä kulunut 5.18 (osuuteen kului 1.18)
Taas pyörän selkään ja kolmisen kilometriä juoksemaan lappuihin kirjoitettujen ohjeiden perässä pitkin turvesuota. Reisi alkoi painaa ja jälleen kerran harrastuksen mielekkyys hiipi ajatuksiin.
Suolta viimeiselle n. 20 kilometrin pyöräosuudelle. Matkaan lähdettäessä Woodmanin ja Hiilto2:n selät olivat vielä näkyvissä. Osuuden maalissa ero oli venynyt kuuteen minuuttiin.
Loppuaikamme 6.49. Kokonaismatkaa n. 70 kilometriä.
Puhti ei aivan riittänyt loppuun saakka, hyvä mieli omasta suorituksesta kuitenkin jäi. Onnistuimme pitkälti tekemään "oman suorituksen", pysyimme ennakkoon tehdyssä reittisuunnitelmassa ja ainoatakaan mainittavaa virhettä ei matkan varrella tehty. Takkiin tuli melonnassa ja "tummumisen" seurauksena viimeisellä fillariosuudella. Nämä puutteet on korjattavissa helposti: harjoittelemalla.
Omjakonille onnittelut, vakuuttava suoritus.
Hiiltomiehet 2 olivat sohlanneet leimauksessa ja nousimme lopputuloksissa sijalle 5. Kokonaiscupissa sija 4.
X- Kaato jää näillä näkymin väliin, joten loppusijoitus saattaa vielä muuttua.
Kiitokset Monoselle ja kumppaneille hienosta kisasta ja komeista paidoista. Lisää samanlaista.
Komeita vetenalaisia otoksia täällä:
http://picasaweb.google.com/monomies/Archipelago2009#
Varusteista:
Kanoottina kusilaituinen Wenonah Escapade, painava ja hieman hidas, mutta paljon parempi kuin muovipulkka.
NoNamen polvipituiset kisatrikoot ja trikoopaidat olivat ainoa oikea valinta kisaan. Minkäänlaista tarvetta vaihtaa vehkeitä ei ollut, vaikka uinnista ja melonnasta painettiin suoraan pyörän selkään.
Uutena varusteena oli käytössä Inovin8:n kengät. Minulla "Mudroc 280" ja Jokkella "X-talon 212: et". Kengät toimivat hyvin vaikka ne vedettiin jalkaan suurin piirtein suoraan laatikosta. Kumpikaan pari ei kastuessaan muuttunut painavammaksi tai epämukavaksi. Sukkamainen tuntuma vaatii hieman totuttelu. Pohjan kuviointi ja vaimennus on riittävä näihin kapinoihin ja muihinkin pidempiin maastojuoksusuorituksiin.
10. elokuuta 2009
Juoksua / kumipatjakikkailua
Maisemana nuuksio, tarkoituksena kokeilla minkälaista on uida kumipatjan kanssa - lajilla on jokin hieno englanninkielinenkin nimikin, nyt en muista mikä se on. Aiemmin lajia on tullut kokeiltua vuonna -06 Lohjanjärven yöseikkailussa, silloin olimme mukana "salanimellä", loppusijoituksena muistaakseni 6. sija.
Yllätyksekseni "barbaran" kanssa taisteleminen on paljon kevyempää kuin uiminen ilman sitä, jokin viisaus tekniikassa siis piilee. Jokin tappi siihen olisi pitänyt voida upottaa, että päällä pysyisi paremmin, tai sitten pitää hankkia kantavampi yksilö (tai sellainen jossa on reikä alakolmanneksessa - ja sinistä lääkettä reiän tilkitsemiseen).
Juoksua tuli reilut kymmenen kilometriä, uintia muutama kilsa, neljään eri otteeseen. Patjat kannettiin mukana täytetyinä ensimmäisen uintipätkän jälkeen. Eräs marjanpoimija ei selvästikään ymmärtänyt mistä oli kyse, kun yhytimme hänet keskellä Nuuksion parhaita marjamaita.
Jos kiinnostaa tästä pääsee vilkuilemaan reittiämme. (Tallenne)
Janne
Yllätyksekseni "barbaran" kanssa taisteleminen on paljon kevyempää kuin uiminen ilman sitä, jokin viisaus tekniikassa siis piilee. Jokin tappi siihen olisi pitänyt voida upottaa, että päällä pysyisi paremmin, tai sitten pitää hankkia kantavampi yksilö (tai sellainen jossa on reikä alakolmanneksessa - ja sinistä lääkettä reiän tilkitsemiseen).
Juoksua tuli reilut kymmenen kilometriä, uintia muutama kilsa, neljään eri otteeseen. Patjat kannettiin mukana täytetyinä ensimmäisen uintipätkän jälkeen. Eräs marjanpoimija ei selvästikään ymmärtänyt mistä oli kyse, kun yhytimme hänet keskellä Nuuksion parhaita marjamaita.
Jos kiinnostaa tästä pääsee vilkuilemaan reittiämme. (Tallenne)
Janne
29. heinäkuuta 2009
Lombardia 2009 + tulevaa
Jokke kävi tutustumassa Italialaiseen sotilastaitokilpailuun. Kehyksenä kriisinhallinta maassa X. Tehtävinä vuoristosuunnistusta, ammuntaa, helikoptereiden kanssa pelaamista ja paljon muuta. Tulos ja tehtävälista ohessa.
Hienosti meni, lopputuloksena toinen sija kansainvälisessä joukossa.
Kesän keikkakalenteria on hieman virtaviivaistettu. Lohjan kisa jää pois, samoin lapin hortoilut jää osaavammille.
Multisport cupiin ja Resul:n syyskapinaan voidaan toivottavasti ottaa osaa.
Hienosti meni, lopputuloksena toinen sija kansainvälisessä joukossa.
Kesän keikkakalenteria on hieman virtaviivaistettu. Lohjan kisa jää pois, samoin lapin hortoilut jää osaavammille.
Multisport cupiin ja Resul:n syyskapinaan voidaan toivottavasti ottaa osaa.
28. heinäkuuta 2009
No Limit Adventure 2009
Paikkana Vihdin Otalampi. Kanootin pudotuspaikalle ajomatkaa kotiovelta 20 minuuttia. Reittikirjasta totesin ikäväkseni, että pääosin tullaan pyörimään vanhan porintien "väärällä puolella" lenkkimaastoihini nähden.
Kisan konseptina: Pyöräily, suunnistus vuoden 1978 kartalla, pyöräily, melonta ja rogaining omavalintaisella välineellä. Koko touhuun sai käyttää aikaa viisi tuntia.
Keli vaikutti kovalta jo heti aamutuimaan, vettä vihmoi ja lämpöä kymmenisen astetta. Matkaan lähdettiin polvipituisissa trikoissa ja kaksi paitaa päällekäin. Luotin vanhaan oppiin: liike lämmittää ja reppu vastaa villapaitaa. Oppi osoittautui vääräksi, ei ihan heti muistu mieleen milloin viimeksi on ollut yhtä kylmä. Melonnan jälkeinen fillariosuus varsinkin oli perkelettä ja rogaining osuuden aikana tuli uitua raesateessa. Suosittelen, fillarikypärä päässä ääniefekti on aika mielenkiintoinen.
Viivalla taas kova katras lajin valioita. Matkaan laumana joka hajosi heti ensimmäisessä risteyksessä. Jokke katosi pidemmän kaavan mukaan matkaa taittaneen pääjoukon sekaan. Ajelin hiljalleen lyhempää reittiä ja lueskelin karttaa pääjoukkoa odotellessani. Tuliterä karttaline päätti lopettaa toimintansa heti alkuun, karttalevy irtosi ja lensi tielle. Kiittelin mielessäni telineen kiinnittänyttä joukkuetoveriani keräillessäni kappaleita asfaltilta. Pahemmin oli käynyt pääjoukossa, siellä keräiltiin kilpasisarta asfaltinpinnasta, onneksi ei (jälkitietojen mukaan) käynyt pahemmin.
Esimmäinen rasti Salmin laskettelurinteen huipulla, sieltä helpohko alamäkiajopätkä seuraavaan leimaukseen. Trekkini jarrukapasiteetti ei paljon pahemmasta olisi selvinnytkään.
Repunviilekkeen alle sullomaani karttalevyyn kiinnitetyn kilpakartan lukeminen ajon aikana olisi vaatinut melkoista taittovikaa, joten päätimme hoitaa osuuden peesaamalla pääjoukkoa.
Suunnistus vuoden 1978 kartalla oli yllättävän vaivatonta. Mikään ei ollut "niinkuin ennen" mutta kerrankin tuli luettua kartasta vain käyrää ja varmoja maastonmuotoja. Järjestäjälle erityiskiitos siitä yhdestä sähköaidasta, piristi. Osuuden pituus oli vajaa kuusi kilometriä.
Pyörän selkään ja kohti keskelle turvesuota vietyä rastia. Suunnistuksessa otin käyttöön karttarulla kourassa metodin, se mahdollisti edes jonkinlaisen kartallapysymisen.
Ennakkoon arvailimme eroja alkavan syntyä tällä osuudella, olimme oikeassa. Rastivälillä oli mahdollisuus erilaisiin reitinvalintoihin ja reisivoima punnittiin, suossa polkeminen ei ollut aivan kevyttä. Miehensyvyiset ojat antoivat oman mausteensa ja kaikkiin pyöriviin osiin jumittuva turve riivasi vielä kilometrejä suon jälkeenkin.
Porukka hajosi, Multisport ja Woodman olivat viitisen minuuttia edellä. Kolme (?) muuta joukkuetta oli myös edellämme.
Ajoimme muutaman edellämme olleen joukkueen kiinni ennen Olkkalan joen rannassa ollutta rastia ja etenimme letkassa melonnan lähtöön. Matkaa takana melonnan lähdössä 41 kilometriä.
Melontaosuus muodostui yhteensä kuuden kilometrin edestakaisesta melonnasta Vihtijoella. Tuhat mutkaa kolmen metrin levyisessä purossa, mennessä vastavirtaan ja takaisin myötäiseen. Aikaa kului vajaa tunti. Jokke oli tällä kertaa kipparin paikalla ja minä vastasin moottorin roolista. Allamme oli Wenonah Escpade, laite tuntui sopivan tähänkin käyttötarkoitukseen.
Kylmä pyöräilyosuus. Buff -huivi kommandoasentoon, vastatuulessa ja vesisateessa halki peltoaukeiden. Lopulta Kotojärven taakse metsän suojaan ja muutaman rastin kautta takaisin Otalammen koululle ja Rogaining osuudelle.
Aikaa tässä vaiheessa oli jäljellä n. neljäkymmentä minuuttia. Alkuperäinen reittisuunnitelma uusiksi, matkaan lähdettiin polkien. Tavoitteena hakea kuusi rastia rautatien itäpuolelta ja kolme länsipuolelta, sekä kaksi koulun läheltä, jos aikaa jää.
Otalammen rannassa rasti, johon tuhrautui turhaa aikaa, toisen piti hypätä hyppytornista toisen uidessa lyhyen lenkin ennen leimausta. Raekuuro yllätti uidessa aiheuttaen taas hypotermisiä oireita. Märkänä fillarin selkään. Järki ei juossut enää edes normaalin malliin ja kartanlukuvirheen seurauksena kadotin tarkan olinpaikkamme. En jäänyt etsimään itseäni kartalle vaan jatkoin varmaan tienristeykseen ja kohti Tuohilammen liepeille sijoitettua rastirypästä, siellä kolme leimaa vaivatta. Taas vesi, räntä ja raesateessa eteenpäin, todella kylmä. Mäen päälle, telemaston juurelle sijoitettua rastia hakiessani fillarini päästi ilmat takarenkaastaan ja reittisuunnitelma muuttui taas. Matkaa koululle kilometri, aikaa kymmenen minuuttia. Vanteella ajellen fillari koululle ja Jokken filarin perässä juosten koulun vieressä olleiden rastien perään.
Saldoksemme rogaining osuudella tuli kuusi haettua rastia, aikaa jäi käyttämättä kolme minuuttia.
Kuudella rastilla ylsi lopputuloksissa sijalle viisi.
Pyöräilypainoitteinen kisa, fillarin mittariin tuli päivän aikana yli 70 kilometriä.
Hienoa, että kisan järjestäjien ottamat kuvat olivat jälkikäteen nähtävissä.
http://www.flickr.com/photos/waltimo/sets/72157619627301192/
Jokken Traxmeet tallenne kertoo taas omaa kieltään, ikävä kyllä se ei kerro lämpötilaa.
Jokke näyttää olleen muutaman kilsan melonnan jälkeen kokonaan ilman sykettä, ilmankos vauhti vähän hiipui.. Jatkuvassa liikkeessä olleet jalat lienevät käynnistäneet sydämen taas jossain vaiheessa. Vai olisko Jokella Scottin keskiössä kondensaattori, jonka tuottamaa virtaa voi itse käyttää ajon aikana mm. pumpun mäkistarttaamiseen.. Toisaalta runko on hiilikuitua... hankaus yhdessä kosteuden kanssa... hmm..
Tästä tallenteeseen. (No limit tallenne)
Janne
Kisan konseptina: Pyöräily, suunnistus vuoden 1978 kartalla, pyöräily, melonta ja rogaining omavalintaisella välineellä. Koko touhuun sai käyttää aikaa viisi tuntia.
Keli vaikutti kovalta jo heti aamutuimaan, vettä vihmoi ja lämpöä kymmenisen astetta. Matkaan lähdettiin polvipituisissa trikoissa ja kaksi paitaa päällekäin. Luotin vanhaan oppiin: liike lämmittää ja reppu vastaa villapaitaa. Oppi osoittautui vääräksi, ei ihan heti muistu mieleen milloin viimeksi on ollut yhtä kylmä. Melonnan jälkeinen fillariosuus varsinkin oli perkelettä ja rogaining osuuden aikana tuli uitua raesateessa. Suosittelen, fillarikypärä päässä ääniefekti on aika mielenkiintoinen.
Viivalla taas kova katras lajin valioita. Matkaan laumana joka hajosi heti ensimmäisessä risteyksessä. Jokke katosi pidemmän kaavan mukaan matkaa taittaneen pääjoukon sekaan. Ajelin hiljalleen lyhempää reittiä ja lueskelin karttaa pääjoukkoa odotellessani. Tuliterä karttaline päätti lopettaa toimintansa heti alkuun, karttalevy irtosi ja lensi tielle. Kiittelin mielessäni telineen kiinnittänyttä joukkuetoveriani keräillessäni kappaleita asfaltilta. Pahemmin oli käynyt pääjoukossa, siellä keräiltiin kilpasisarta asfaltinpinnasta, onneksi ei (jälkitietojen mukaan) käynyt pahemmin.
Esimmäinen rasti Salmin laskettelurinteen huipulla, sieltä helpohko alamäkiajopätkä seuraavaan leimaukseen. Trekkini jarrukapasiteetti ei paljon pahemmasta olisi selvinnytkään.
Repunviilekkeen alle sullomaani karttalevyyn kiinnitetyn kilpakartan lukeminen ajon aikana olisi vaatinut melkoista taittovikaa, joten päätimme hoitaa osuuden peesaamalla pääjoukkoa.
Suunnistus vuoden 1978 kartalla oli yllättävän vaivatonta. Mikään ei ollut "niinkuin ennen" mutta kerrankin tuli luettua kartasta vain käyrää ja varmoja maastonmuotoja. Järjestäjälle erityiskiitos siitä yhdestä sähköaidasta, piristi. Osuuden pituus oli vajaa kuusi kilometriä.
Pyörän selkään ja kohti keskelle turvesuota vietyä rastia. Suunnistuksessa otin käyttöön karttarulla kourassa metodin, se mahdollisti edes jonkinlaisen kartallapysymisen.
Ennakkoon arvailimme eroja alkavan syntyä tällä osuudella, olimme oikeassa. Rastivälillä oli mahdollisuus erilaisiin reitinvalintoihin ja reisivoima punnittiin, suossa polkeminen ei ollut aivan kevyttä. Miehensyvyiset ojat antoivat oman mausteensa ja kaikkiin pyöriviin osiin jumittuva turve riivasi vielä kilometrejä suon jälkeenkin.
Porukka hajosi, Multisport ja Woodman olivat viitisen minuuttia edellä. Kolme (?) muuta joukkuetta oli myös edellämme.
Ajoimme muutaman edellämme olleen joukkueen kiinni ennen Olkkalan joen rannassa ollutta rastia ja etenimme letkassa melonnan lähtöön. Matkaa takana melonnan lähdössä 41 kilometriä.
Melontaosuus muodostui yhteensä kuuden kilometrin edestakaisesta melonnasta Vihtijoella. Tuhat mutkaa kolmen metrin levyisessä purossa, mennessä vastavirtaan ja takaisin myötäiseen. Aikaa kului vajaa tunti. Jokke oli tällä kertaa kipparin paikalla ja minä vastasin moottorin roolista. Allamme oli Wenonah Escpade, laite tuntui sopivan tähänkin käyttötarkoitukseen.
Kylmä pyöräilyosuus. Buff -huivi kommandoasentoon, vastatuulessa ja vesisateessa halki peltoaukeiden. Lopulta Kotojärven taakse metsän suojaan ja muutaman rastin kautta takaisin Otalammen koululle ja Rogaining osuudelle.
Aikaa tässä vaiheessa oli jäljellä n. neljäkymmentä minuuttia. Alkuperäinen reittisuunnitelma uusiksi, matkaan lähdettiin polkien. Tavoitteena hakea kuusi rastia rautatien itäpuolelta ja kolme länsipuolelta, sekä kaksi koulun läheltä, jos aikaa jää.
Otalammen rannassa rasti, johon tuhrautui turhaa aikaa, toisen piti hypätä hyppytornista toisen uidessa lyhyen lenkin ennen leimausta. Raekuuro yllätti uidessa aiheuttaen taas hypotermisiä oireita. Märkänä fillarin selkään. Järki ei juossut enää edes normaalin malliin ja kartanlukuvirheen seurauksena kadotin tarkan olinpaikkamme. En jäänyt etsimään itseäni kartalle vaan jatkoin varmaan tienristeykseen ja kohti Tuohilammen liepeille sijoitettua rastirypästä, siellä kolme leimaa vaivatta. Taas vesi, räntä ja raesateessa eteenpäin, todella kylmä. Mäen päälle, telemaston juurelle sijoitettua rastia hakiessani fillarini päästi ilmat takarenkaastaan ja reittisuunnitelma muuttui taas. Matkaa koululle kilometri, aikaa kymmenen minuuttia. Vanteella ajellen fillari koululle ja Jokken filarin perässä juosten koulun vieressä olleiden rastien perään.
Saldoksemme rogaining osuudella tuli kuusi haettua rastia, aikaa jäi käyttämättä kolme minuuttia.
Kuudella rastilla ylsi lopputuloksissa sijalle viisi.
Pyöräilypainoitteinen kisa, fillarin mittariin tuli päivän aikana yli 70 kilometriä.
Hienoa, että kisan järjestäjien ottamat kuvat olivat jälkikäteen nähtävissä.
http://www.flickr.com/photos/waltimo/sets/72157619627301192/
Jokken Traxmeet tallenne kertoo taas omaa kieltään, ikävä kyllä se ei kerro lämpötilaa.
Jokke näyttää olleen muutaman kilsan melonnan jälkeen kokonaan ilman sykettä, ilmankos vauhti vähän hiipui.. Jatkuvassa liikkeessä olleet jalat lienevät käynnistäneet sydämen taas jossain vaiheessa. Vai olisko Jokella Scottin keskiössä kondensaattori, jonka tuottamaa virtaa voi itse käyttää ajon aikana mm. pumpun mäkistarttaamiseen.. Toisaalta runko on hiilikuitua... hankaus yhdessä kosteuden kanssa... hmm..
Tästä tallenteeseen. (No limit tallenne)
Janne
5. toukokuuta 2009
Spring Adventure 2009
Tämä tapahtuma ei mennyt osaltamme aivan suunnitellusti. Jokken kirjoittama lisäys edelliseen blogitekstiin osoittautui todeksi: muut näkivät asujemme selkäpuolen. Syynä tähän oli se, että pummailimme fillarisuunnistuksessa urakalla, reitinvalintamme olivat jopa 180 astetta muista poikkeavia.
Alkuvauhti oli korskeaa, letkan kärkikolmikossa mentiin... kakkoselle asti, sen jälkeen osuus olikin melkoista sekoilua ja pummaamista. Traktori -Trek rikkoi takapakasta yhden rattaan ja eturattaista lähti hampaita kahdesta suurimmasta. Jokin alue haarovälissä oli melkoisella koetuksella, tyhjään tuli polkaistua, kunnes opin käyttämään pelkkää etukertojaa.
Melonta meni ilman suurempaa tuskaa. Turhauttavaa oli laskea sijoitustamme, väkeä lappasi vastaan paljastaen suunnistuksemme surkeuden.
Vesitornista tähystettävät rastit, jotka piti vielä löytääkin, olivat ratamestarilta hyvä oivallus. Rogainingiin lähdettiin ajatuksella hakea kaikki 15 rastia, aikaa reilu tunti. Matkalla suunnitelmaa piti muuttaa, loppusaldoksi 12 haettua rastia. Aikaa jäi kolme minuuttia "reserviin", joten päätös oli oikea.
Hieno reitti, ei turhia marjanpoimintoja välillä. Viivalla kova kaarti valtakunnan valioita, hieno kisa muuten paitsi oman suorituksemme osalta.
Tässä Jokken tallennus reissusta, korutonta, kaikki koukut nähtävissä.
http://www.traxmeet.com/traxmeet/showperformance.jsp?performanceid=1208690572
Alkuvauhti oli korskeaa, letkan kärkikolmikossa mentiin... kakkoselle asti, sen jälkeen osuus olikin melkoista sekoilua ja pummaamista. Traktori -Trek rikkoi takapakasta yhden rattaan ja eturattaista lähti hampaita kahdesta suurimmasta. Jokin alue haarovälissä oli melkoisella koetuksella, tyhjään tuli polkaistua, kunnes opin käyttämään pelkkää etukertojaa.
Melonta meni ilman suurempaa tuskaa. Turhauttavaa oli laskea sijoitustamme, väkeä lappasi vastaan paljastaen suunnistuksemme surkeuden.
Vesitornista tähystettävät rastit, jotka piti vielä löytääkin, olivat ratamestarilta hyvä oivallus. Rogainingiin lähdettiin ajatuksella hakea kaikki 15 rastia, aikaa reilu tunti. Matkalla suunnitelmaa piti muuttaa, loppusaldoksi 12 haettua rastia. Aikaa jäi kolme minuuttia "reserviin", joten päätös oli oikea.
Hieno reitti, ei turhia marjanpoimintoja välillä. Viivalla kova kaarti valtakunnan valioita, hieno kisa muuten paitsi oman suorituksemme osalta.
Tässä Jokken tallennus reissusta, korutonta, kaikki koukut nähtävissä.
http://www.traxmeet.com/traxmeet/showperformance.jsp?performanceid=1208690572
22. huhtikuuta 2009
Joo..
Reilu viikko kauden avauskisaan. Monojanne on loihtinut Siuntioon varmasti mielenkiintoisen lenkin.
Kauden ohjelmaan on näemmä listattu jokunen multisport sm sarjan kilpailu, Lohjan yöseikkailu ja jonkinlaisena päätapahtumana Ylläksen em rogaining. Vuorokausi edestakaisin pitkin tunthuria ja lopuksi laitetaan hullut jollakin perusteella paremmuusjärjestykseen. Mitähän siitäkin tulee? Reilu kaksikymmentätuntia eksymistä ja sekoilua spandexasuun pukeutuneena keskellä kairaa. Juomiset letkusta ja syömiset foliotuubista. Täytyy varmaankin jättää teräaseet kotiin,voi muuten käydä jonkun hengen päälle. Yksi oikea suunnistaja joukossa voisi helpottaa ahdistusta ja lisätä turvallisuutta. Mistähän sellaisen löytäisi?
Lisäksi alppijääkärimme osallistuu Italiassa sotilastaitokilpailuun ja kotimaassa on puolustettavaa ResUl:n koitoksessa.
Kauden tavoitteet voisi kopioida edellisen vastaavista: viihtyminen ja kokemukset ovat tärkeämpiä kuin menestys. Kunto on täysi arvoitus, testimenetelmänä on käytetty kokovartalopeiliä ja lempeää tulkintaa.
Traktori- Trek on saanut ulkomailta uudet kumit ja etuvanteen, biltemasta vaijerit ja jarrupalapäivityksen. Ketjut on pesty bensassa ja päälle on suihkittu tuhdit rasvat.
Äijät on puettu uusiin verkkareihin, vauhti ei ole kasvanut mutta harjoittelu on ollut rospuuttokeleillä siedettävämpää.
Umpihanki mm:n voittajaveikkaus osui muuten aivan kohdilleen. Kröhöm..
Päivityksenä vielä muutama kuva uusista asuista joista tosin tulette näkemään vain selkäpuolen :)
5. helmikuuta 2009
Umpihanki mm jää tänä vuonna väliin
Erinäisten onnellisten ja onnettomien yhteensattumien vuoksi ei matkaa tänä vuonna suunnattu Iso-Syötteelle.
Ensimmäinen vuosi lajin parissa opetti jo hieman"kuka on kuka" - ja siksipä uskaltaisin lyödä jokusen lantin likoon Utjr 1:n menestyksen puolesta. Joukkueen kokoonpano vaikutaa kohtuullisen lyömättömältä, toki viivalla on useita takavuosien voittajajoukkueita. Jos voisi lyödä vetoa, niin kohtuullisen potin voisi tienata myös Pilpasuon pallolla..
Ensimmäinen vuosi lajin parissa opetti jo hieman"kuka on kuka" - ja siksipä uskaltaisin lyödä jokusen lantin likoon Utjr 1:n menestyksen puolesta. Joukkueen kokoonpano vaikutaa kohtuullisen lyömättömältä, toki viivalla on useita takavuosien voittajajoukkueita. Jos voisi lyödä vetoa, niin kohtuullisen potin voisi tienata myös Pilpasuon pallolla..
4. helmikuuta 2009
Yhteistyö jatkuu NoNamen kanssa
Kaudella 2009 jatkamme edelleen yhteistyötä NoName:n kanssa. Uudet kisa-asut ja harjoitteluasut julkaistaan pian...
6. tammikuuta 2009
Yhteistreeniä Luukissa
Kävimme Janne kanssa aloittelemassa kinkunsulattelua luukissa ja vedimme suunnistuspainoitteisen treenin. Matkalla tuli pidettyä jopa FRWD:n tallenninta mukana ja tästä pääsee reittämme ihmettelemään:
Lenkin kuvaus
t.Jokke
Lenkin kuvaus
t.Jokke
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)