Kilpailukausi lähenee loppuaan ja päätin käydä kokeilemass jotain vähän erilaista ja ilmoittauduin mukaan HCT kisaan.
Valmistautumista ei voi pitää ihan optimaalisena, kävin kaksi kertaa uimassa hallissa ennen kisaa ja vähän jännitti miten selviä edes 300m uinnista. Pyöräilyssä olin päättänyt pysysä nopeampien perässä ja juoksun tiesin kulkevan ede jotenkin.
Kisa: No keli oli suhteellisen kylmä joten jouduin vähän säätämään pyöräilyn lähtöä. Alkulämpö haettiin saunassa joka ei ehkä ole kaikista paras menetelmä mutta ainakin mukavin. Viisi minuuttia ennen lähtöä tuli kutsu altaalle ja ja siinä vaiheessa huomasi että ahdasta tulee olemaan. Startista uimaan ja jopa ihan kohtuullisissa asemissa pääsin vetämään, ainoa huono puoli oli, että lasit oli täynnä vettä joten näkyvyys oli nolla. Uinti meni yli odotusten en ollut kärjessä mutta heti perässä. Nopeasti vaihtoon takki päälle ja pyöräilemään joku hetti että olin setsemäs.
Fillarointi ei nyt sitten mennytkään ihan odotusten mukaan en saanut mitään hyötyä muista ajajista koska heitä ei näkynyt ja mitkä näin veti kurvit sen verran vauhdikkaasti että pääsivät karkuun. Toisella kierroksella pääsin kiinni ideaan ja saavutinkin edellä ajavan viimeisessä ylämäessä. Sijoitus vaihdossa jossain 10 tienoilla.
Aluperin ideana oli että vedetään rauhassa, mutta verenmaku oli jo suussa kun vaihdoin lenkkareita jalkaa, vaihto oli yhtä säätämistä lenkkari väärään jalkaa jne... No kun pääsin juoksemaan niin saman tien täysillä eteenpäin ja jo ekan 500m jälkeen alkoi tuntumaan pistoa aika monessakin paikassa. No täysillä silti mentiin ja sainkin edessä olevia kiinni. Ekan kierroksen jälkeen oli jo muutama ohitettu ja ajattelin että ehkä muutama olisi vielä saavutettavissa. Oman kisan kohokohta olikin kun sain edessä juoksevan kiinni vikassa ylämäessä ja muita ei enää näkynyt joten ainoa tavoite oli olle ennen häntä maalissa. Peräkkäin tultiin portista maalialueelle, jossa otin irti ja sen verran hyvin lähtikin, että maaliin tultiin sekunnin marginaalilla.
Sijoitus 5. joten ihan hyvin ekaksi kisaksi kyseisen lajin piirissä. Parannettavaa jäi, mutta pakko olla tyytyväinen uintiin ja lopun hienoon loppukiriin.
4. syyskuuta 2010
24. elokuuta 2010
APA 2010
Jonkin vaihdon sisään tai ulosleimaus puuttuu. Joo..
Kausi taitaa jatkua peikkorastien, hippokisojen ja ehkä jopa rastireittien merkeissä.
Kausi taitaa jatkua peikkorastien, hippokisojen ja ehkä jopa rastireittien merkeissä.
9. elokuuta 2010
Jäi Erna näkemättä
.. Eipä tullut lopulta reissusta mitään. Reissuun tarvittavan ajan järjestäminen olisi vaatinut turhan suuria uhrauksia. Kai tässä jonkinlaisia "ruuhkavuosia" sitten elellään.
Ensi vuonna hieman paremmalla valmistautumisella..
Ensi vuonna hieman paremmalla valmistautumisella..
20. heinäkuuta 2010
ERNA raid 2010
Tuhdisti vietetyn kesäloman päätteeksi tulikin pikalähtö ERNA raid 2010 tapahtumaan.
Kyseessä on Tallinnan liepeillä 4.-8.8 järjestettävä kolme vuorokautta kestävä tiedustelupartio /sotilastaitokilpailu.
Erona edellisvuosien kilpailuihin on vapaaehtoisten rastien tulo mukaan kuvioihin. "Perusreitin" lisäksi voi valita ylimääräisiä tehtäviä, jos aikaa ja paukkuja riittää.
Perusreitin pituudesta ei ole tarkkaa tietoa, mutta kolmen vuorokauden hölkkään mahdollisimman kevyellä varustuksella on valmistauduttu.
Huolto on kilpailun aikana järjestettävä itse. Saamamme ennakkotiedon mukaan huoltajat saavat kilpailun kestäessä toimittaa meille pelkästään vettä. Huolto (huoltaja) on järjestynyt kiitettävästi LJK - killan toimesta.
Kolmen viikon valmistautumisajan puitteissa ei kauheasti hiota tuota sotilaallistaidollista osa-aluetta, joten uskoisin taktiikkamme perustuvan lisärasteilta mahdollisesti saatavien pisteiden keräämiseen.
Joukkueeseen tulee kuulumaan neljä henkilöä, kokoonpano ei ole vielä täysin selvillä. Mukana on ainakin yksi kilpailuun aiemmin osallistunut henkilö.
Lisätietoja tapatumasta löydät täältä: http://www.erna.ee/en/
Kyseessä on Tallinnan liepeillä 4.-8.8 järjestettävä kolme vuorokautta kestävä tiedustelupartio /sotilastaitokilpailu.
Erona edellisvuosien kilpailuihin on vapaaehtoisten rastien tulo mukaan kuvioihin. "Perusreitin" lisäksi voi valita ylimääräisiä tehtäviä, jos aikaa ja paukkuja riittää.
Perusreitin pituudesta ei ole tarkkaa tietoa, mutta kolmen vuorokauden hölkkään mahdollisimman kevyellä varustuksella on valmistauduttu.
Huolto on kilpailun aikana järjestettävä itse. Saamamme ennakkotiedon mukaan huoltajat saavat kilpailun kestäessä toimittaa meille pelkästään vettä. Huolto (huoltaja) on järjestynyt kiitettävästi LJK - killan toimesta.
Kolmen viikon valmistautumisajan puitteissa ei kauheasti hiota tuota sotilaallistaidollista osa-aluetta, joten uskoisin taktiikkamme perustuvan lisärasteilta mahdollisesti saatavien pisteiden keräämiseen.
Joukkueeseen tulee kuulumaan neljä henkilöä, kokoonpano ei ole vielä täysin selvillä. Mukana on ainakin yksi kilpailuun aiemmin osallistunut henkilö.
Lisätietoja tapatumasta löydät täältä: http://www.erna.ee/en/
13. kesäkuuta 2010
No Limit adventure 2010
Järjestäjäorganisaatio oli onnistunut jälleen loihtimaan hienon tapahtuman. Tenholan alueen vesistöt ja kallioiset metsät polkuverkostoineen muodostivat hyvät puitteet kisalle.
Kisa alkoi 20 minuutin rogaining sprintillä, jonka jälkeen päästiin kanoottien selkään ja vesille. Sijoituksemme melonnan lähdössä kolmas.
Parin rastin, yhden kantopätkän ja noin kolmen kilometrin melonnan jälkeen koitti ilmakuvan mukaan tapahtunut suunnistusosuus pienen järven rannalla. Rastit oli tarkoitus kiertää säädetyssä järjestyksessä ja uiminen oli sallittua / toivottavaa. Teimme yhden turhan uintiylityksen, pienen lahden ympärijuokseminen osoittautui minuuttikaupalla nopeammaksi. Lisäksi tuli tuhottua kartta, kun vedenpitäväksi kehuttu karttapussi ei toiminutkaan luvatulla tavalla.
Melontamme takaisin alkoi toraisissa merkeissä, pelkän reittikirjan avulla suunnistaminen osoittautui hankalaksi ja vesillä jälkien seuraaminen vaatii melkoista hajuaistia. Onneksi näköpiirissä oli joukkue jota kykenimme ajoittain seuraamaan. Viimeisen rastin löytämiseksi täytyi kuitenkin turvautua takaa tulleen joukkueen apuun. Aikaa odotteluun hukkaantui ehkä kolmesta viiteen minuuttia. Sijoitus melonnan lopussa viides. Kisaa takana n. 1.5 tuntia.
Pyörille ja tekniselle fillariosuudelle. Pieniä polkuja myöten rastille 14. Hieno väli, varsinkin, kun käytössä oli (ensimmäistä kertaa ikinä) täysjousitettu maastopyörä.
SITTEN: Rastilla 14 piti kopioida karttaan pari lisärastia, joiden hakemisesta sai kaksi lisäpistettä. Jokke oli vastannut suunnistamisesta tähän saakka, nyt suunnistusvastuu siirtyi pikapäätökselä minulle. Lähdin polkemaan kovalla tempolla ja vuorenvarmuudella aivan hevon v.. suuntaan. Varmuuttani ei horjuttanut edes vastaan tullut "pääjoukko". Vasta noin neljän minuutin etenemisen jälkeen huomasin ettei näkemäni vastaa karttaan piirrettyä. Palaaminen lisärastille olisi maksanut 10 -20 sijaa. Päätimme jatkaa matkaa ja toivoa, että joku muukin toheloi tai ylittää säädetyn määräajan. Sijoituksemme rastille 14 tultaessa oli viides.
Tunnelma oli tässä vaiheessa melkoisen alistunut. Fillarivauhti laski tuntuvasti ja lisärasteilla käyneet tulivat ohitsemme. Päätimme jatkaa kisan loppuun ja poljimme Hiiltomiesten ja Karsun kannassa viimeiseen huoltoon. Pyöräilyosuuden pituus yhteensä n. 54 kilometriä. Kisaa takana n. 3.5 tuntia.
Kilometrin ratajuoksun, rullaluistelulenkin ja taajamasuunnistuksen jälkeen maaliin Karsun perässä.
Kisan aikana ei ollut suurempia vaikeuksia. Kunto kesti kummallakin ja vauhti on aivan oletetulla tasolla.
Rullaluistelun alkaessa käsiin ja jalkoihin iski kramppien sarja, joka allekirjoittaneella hellitti muutaman kilometrin hiihdon jälkeen. Melonnan ja rannikkosuunnistuksen aikana juomani humuspitoinen järvivesi kiukutteli välillä ruokatorvessa.
Virallisia lopputuloksia en ole vielä viitsinyt katsoa. Luulenpa, että tutkin niitä sitten joskus myöhemmin. Ilman virhettä sijoituksemme olisi ollut 4-6.
Kisan formaatti oli hyvä; Reitin nopeimmin kiertänyt voitti. Ei turhaa kikkailua. Lisärastit olivat tasapuolisia ja lajin henkeen sopivia. Kahden kärkijoukkueen vauhti on rajua.
Kisa alkoi 20 minuutin rogaining sprintillä, jonka jälkeen päästiin kanoottien selkään ja vesille. Sijoituksemme melonnan lähdössä kolmas.
Parin rastin, yhden kantopätkän ja noin kolmen kilometrin melonnan jälkeen koitti ilmakuvan mukaan tapahtunut suunnistusosuus pienen järven rannalla. Rastit oli tarkoitus kiertää säädetyssä järjestyksessä ja uiminen oli sallittua / toivottavaa. Teimme yhden turhan uintiylityksen, pienen lahden ympärijuokseminen osoittautui minuuttikaupalla nopeammaksi. Lisäksi tuli tuhottua kartta, kun vedenpitäväksi kehuttu karttapussi ei toiminutkaan luvatulla tavalla.
Melontamme takaisin alkoi toraisissa merkeissä, pelkän reittikirjan avulla suunnistaminen osoittautui hankalaksi ja vesillä jälkien seuraaminen vaatii melkoista hajuaistia. Onneksi näköpiirissä oli joukkue jota kykenimme ajoittain seuraamaan. Viimeisen rastin löytämiseksi täytyi kuitenkin turvautua takaa tulleen joukkueen apuun. Aikaa odotteluun hukkaantui ehkä kolmesta viiteen minuuttia. Sijoitus melonnan lopussa viides. Kisaa takana n. 1.5 tuntia.
Pyörille ja tekniselle fillariosuudelle. Pieniä polkuja myöten rastille 14. Hieno väli, varsinkin, kun käytössä oli (ensimmäistä kertaa ikinä) täysjousitettu maastopyörä.
SITTEN: Rastilla 14 piti kopioida karttaan pari lisärastia, joiden hakemisesta sai kaksi lisäpistettä. Jokke oli vastannut suunnistamisesta tähän saakka, nyt suunnistusvastuu siirtyi pikapäätökselä minulle. Lähdin polkemaan kovalla tempolla ja vuorenvarmuudella aivan hevon v.. suuntaan. Varmuuttani ei horjuttanut edes vastaan tullut "pääjoukko". Vasta noin neljän minuutin etenemisen jälkeen huomasin ettei näkemäni vastaa karttaan piirrettyä. Palaaminen lisärastille olisi maksanut 10 -20 sijaa. Päätimme jatkaa matkaa ja toivoa, että joku muukin toheloi tai ylittää säädetyn määräajan. Sijoituksemme rastille 14 tultaessa oli viides.
Tunnelma oli tässä vaiheessa melkoisen alistunut. Fillarivauhti laski tuntuvasti ja lisärasteilla käyneet tulivat ohitsemme. Päätimme jatkaa kisan loppuun ja poljimme Hiiltomiesten ja Karsun kannassa viimeiseen huoltoon. Pyöräilyosuuden pituus yhteensä n. 54 kilometriä. Kisaa takana n. 3.5 tuntia.
Kilometrin ratajuoksun, rullaluistelulenkin ja taajamasuunnistuksen jälkeen maaliin Karsun perässä.
Kisan aikana ei ollut suurempia vaikeuksia. Kunto kesti kummallakin ja vauhti on aivan oletetulla tasolla.
Rullaluistelun alkaessa käsiin ja jalkoihin iski kramppien sarja, joka allekirjoittaneella hellitti muutaman kilometrin hiihdon jälkeen. Melonnan ja rannikkosuunnistuksen aikana juomani humuspitoinen järvivesi kiukutteli välillä ruokatorvessa.
Virallisia lopputuloksia en ole vielä viitsinyt katsoa. Luulenpa, että tutkin niitä sitten joskus myöhemmin. Ilman virhettä sijoituksemme olisi ollut 4-6.
Kisan formaatti oli hyvä; Reitin nopeimmin kiertänyt voitti. Ei turhaa kikkailua. Lisärastit olivat tasapuolisia ja lajin henkeen sopivia. Kahden kärkijoukkueen vauhti on rajua.
10. toukokuuta 2010
Spring Adventure 2010
Kevään aloituksessa viivalla tällä kertaa Jokke ja Mika.
Kisa-aamu alkoi fillareiden jättämisellä vaihtoon, vettä tuli tässä vaiheessa kaatamalla taivaalta. Tämän jälkeen lyhyt siirtyminen Kisakallioon, josta kartat ja reittikirja mukaan ja reittiä suunnitelemaan.
Karttoja saimme 7 kpl, joten kartat äkkiä järjestykseen, reitti kartalle ja siitä sitten vaan rantaan odottamaan lähtöpaukkua.
Kisa lähti liikenteeseen klo 0800 melonnalla, kaikki kanootit oli ahdattu kahden laiturin väliin ja johtuen lievästä sivutuulesta kasa olikin sitä myöten valmis. Siinä sitten sännättiin muiden melojien vauhdissa kohti ensimmäistä poijua melat tälläkertaa jopa oikein päin. Melonassa oli tarkoituksena kiertää kaksi kierrosta kolmiorataa, ilman mitään leimoja. Melonnan maaliin tulimme
kolmen muun joukkueen kanssa suhteellisen samaan aikaan sijoitus tässä vaiheessa ehkä 7.
Kamat kantoon ja kohti questia. Questina oli tälläkertaa mikrosuunnistusta, pääsin nopeasti kärryille ja ohitimme muutaman joukkueen ja lähdimme yhdessä Omjakonin kanssa kohti CP2, se löytyikin hyvin ja olimme kärjessä kun
saavuimme fillareiden luokse. Siihen se kärjessä olo jäikin tämän kisan osalta. Hidas vaihto ja kohti lohjan keskustaa yhdessä Omajakonin ja Lupuksen poikien kanssa. Pari rastia matkalla pöheiköstä poimien.
Vaihdossa olimmekin kärkeä jo noin 5 min jäljessä. Vaihdoimme juoksukengät jalkaan ja lähdimme juoksemaan kohti saaren kärjessä olevaa laskeutumisrastia. Laskeutumaan pääsikin heti, kasi kiinni köyteen ja alas kohti kylmää Lohajärveä. Alhaalla lyhyt uinti ja takaksin ylös. Laskeutuminen oli helppoa mutta ylöspääsy tuossa ryteikössä ei ollut kaikista helpointa. Ylhäälä ihmettelin mihin Mika oli jäänyt no hän oli ottanut yläköysi varmistuksen joten matka kesti suhteellisen pitkään, kaiken lisäksi Mika hukkasi kasinkin jossain vaiheessa. (toivottavasti se oli kiinni edes ylhäällä) Matka jatkui juoksulla takaisin fillareiden luokse, jossa vähän kuivaa päälle ja pyöräilemään.
Seuraavana oli vuorossa lyhyt tekninen pätkä rastia hakemaan nimen kärjestä, samaa reittiä takaksin ja kohti harjusuunnistuksen alkua, otimme siirtymisen rennosti ja saavuimme rastille rogain.fi joukkueen kanssa.
Suunnistus sujui hyvin ja pääsimme lähtemään pitkälle fillariosuudelle No Limitin perään. Oma reitin valinta vähän harhaan ja jouduimme tarpomaan 100m rastille radan vieressä. Tältä rastilta eteenpäin olikin hienoa maasto tykitystä. Ajoimme rastille CP18 yhdessä rogain.fi joukkueen kanssa. Rastilla 18 alkoi käymään selväksi että vauhtia on Mikalle liikaa annoin geelin miehelle ja toivoin parasta. Ajoimme rauhassa seuraavat kaksi rastia ja sen jälkeen olikin Mikan voimat sen verran palanneet, että pääsimme NoLimitin sekä Lupus Extremen ohi. Viimeinen fillarirasti ennen viimeistä suunnista ei mennyt ihan putkeen, otin lähestymissuunnaksi etelän ja tämä ei ollutkaan paras mahdollien tapa.
Viimeiseksi oli jätetty hieno suunistuspätkä Kisakallion ympäristössä, ihmettelin vähän aikaa, että miksi en pääse kartalle ollenkaan kunnes tajusin että kyseessä on peilikuva. No pikkuhiljaa eteenpäin ja viimeiseltä rastilta hirveällä munaravilla maaliin ja sijoitukseksi 7.
Suorituksessa on parannettavaa, juoksu sentään kulki ja ei se melontakaan ihan hirveätä ollut ottaen huomioon, että kyseessä oli kauden toinen melontalenkki. Fillarointiinkin jäi aika paljon toivomisen varaa.
Seuraavana itse suuntaan ITALIAN RAID COMMANDO -kisaa parin viikon päästä ja sitten varmaan ollankin Jannen kanssa viivalla jälleen No Limit Adventuressa.
Jokke
Kisa-aamu alkoi fillareiden jättämisellä vaihtoon, vettä tuli tässä vaiheessa kaatamalla taivaalta. Tämän jälkeen lyhyt siirtyminen Kisakallioon, josta kartat ja reittikirja mukaan ja reittiä suunnitelemaan.
Karttoja saimme 7 kpl, joten kartat äkkiä järjestykseen, reitti kartalle ja siitä sitten vaan rantaan odottamaan lähtöpaukkua.
Kisa lähti liikenteeseen klo 0800 melonnalla, kaikki kanootit oli ahdattu kahden laiturin väliin ja johtuen lievästä sivutuulesta kasa olikin sitä myöten valmis. Siinä sitten sännättiin muiden melojien vauhdissa kohti ensimmäistä poijua melat tälläkertaa jopa oikein päin. Melonassa oli tarkoituksena kiertää kaksi kierrosta kolmiorataa, ilman mitään leimoja. Melonnan maaliin tulimme
kolmen muun joukkueen kanssa suhteellisen samaan aikaan sijoitus tässä vaiheessa ehkä 7.
Kamat kantoon ja kohti questia. Questina oli tälläkertaa mikrosuunnistusta, pääsin nopeasti kärryille ja ohitimme muutaman joukkueen ja lähdimme yhdessä Omjakonin kanssa kohti CP2, se löytyikin hyvin ja olimme kärjessä kun
saavuimme fillareiden luokse. Siihen se kärjessä olo jäikin tämän kisan osalta. Hidas vaihto ja kohti lohjan keskustaa yhdessä Omajakonin ja Lupuksen poikien kanssa. Pari rastia matkalla pöheiköstä poimien.
Vaihdossa olimmekin kärkeä jo noin 5 min jäljessä. Vaihdoimme juoksukengät jalkaan ja lähdimme juoksemaan kohti saaren kärjessä olevaa laskeutumisrastia. Laskeutumaan pääsikin heti, kasi kiinni köyteen ja alas kohti kylmää Lohajärveä. Alhaalla lyhyt uinti ja takaksin ylös. Laskeutuminen oli helppoa mutta ylöspääsy tuossa ryteikössä ei ollut kaikista helpointa. Ylhäälä ihmettelin mihin Mika oli jäänyt no hän oli ottanut yläköysi varmistuksen joten matka kesti suhteellisen pitkään, kaiken lisäksi Mika hukkasi kasinkin jossain vaiheessa. (toivottavasti se oli kiinni edes ylhäällä) Matka jatkui juoksulla takaisin fillareiden luokse, jossa vähän kuivaa päälle ja pyöräilemään.
Seuraavana oli vuorossa lyhyt tekninen pätkä rastia hakemaan nimen kärjestä, samaa reittiä takaksin ja kohti harjusuunnistuksen alkua, otimme siirtymisen rennosti ja saavuimme rastille rogain.fi joukkueen kanssa.
Suunnistus sujui hyvin ja pääsimme lähtemään pitkälle fillariosuudelle No Limitin perään. Oma reitin valinta vähän harhaan ja jouduimme tarpomaan 100m rastille radan vieressä. Tältä rastilta eteenpäin olikin hienoa maasto tykitystä. Ajoimme rastille CP18 yhdessä rogain.fi joukkueen kanssa. Rastilla 18 alkoi käymään selväksi että vauhtia on Mikalle liikaa annoin geelin miehelle ja toivoin parasta. Ajoimme rauhassa seuraavat kaksi rastia ja sen jälkeen olikin Mikan voimat sen verran palanneet, että pääsimme NoLimitin sekä Lupus Extremen ohi. Viimeinen fillarirasti ennen viimeistä suunnista ei mennyt ihan putkeen, otin lähestymissuunnaksi etelän ja tämä ei ollutkaan paras mahdollien tapa.
Viimeiseksi oli jätetty hieno suunistuspätkä Kisakallion ympäristössä, ihmettelin vähän aikaa, että miksi en pääse kartalle ollenkaan kunnes tajusin että kyseessä on peilikuva. No pikkuhiljaa eteenpäin ja viimeiseltä rastilta hirveällä munaravilla maaliin ja sijoitukseksi 7.
Suorituksessa on parannettavaa, juoksu sentään kulki ja ei se melontakaan ihan hirveätä ollut ottaen huomioon, että kyseessä oli kauden toinen melontalenkki. Fillarointiinkin jäi aika paljon toivomisen varaa.
Seuraavana itse suuntaan ITALIAN RAID COMMANDO -kisaa parin viikon päästä ja sitten varmaan ollankin Jannen kanssa viivalla jälleen No Limit Adventuressa.
Jokke
9. huhtikuuta 2010
Uutta pukkaa..
Kolmas kautemme lajin parissa alkaa. Nyt ei ole enää tarkoitus urakoida kahdestaan koko Multisport sm sarjaa. "Juniorivahvistukseksi" on värvätty Mika Salo. Kyseessä on Vihdin viestin riveissä kilpaa hiihtävä herra, ei se kuuluisa kilpa-autoilija.
Sarjan sääntöuudistukset vaikuttavat hyviltä.
Maailman tasa-arvoisin pistelaskujärjestelmä on jäänyt historiaan. Järjestelmässä oli puolensa, mutta multisport.fi sivuilla esitettyihin perusteluihin on helppo yhtyä.
Meille lienee edelleenkin samantekevää minkämerkkiselle homosapienssille häviämme, jos voittajamme on meitä parempi.
Rajoittamaton melontakalusto voi tuottaa mielenkiintoisia toteutuksia. Oma mielikuvitus loppuu nopeasti erilaisia vaihtoehtuja pohtiessa. Voi olla, että kisaan joutuu pakkaamaan trailerillisen erilaisia melontalaitteita ja valikoimaan niistä sopivimman.
Meidän linjamme lienee kikkailematon. Suurin hyöty saavutettaisiin harjoittelemalla. Esimerkkinä puutteistamme; Pekka T Woodmanista kertoi tirskuneensa kilpakumppaninsa kanssa melontatekniikkaamme: Olimme käyttäneet käyrävartisia meloja väärinpäin.. lapa oli vissiin vedessä molemmilla, Jokesta ei tietenkään voi olla ihan varma.
Perusreitti + rogaining perään tuo mukanaan mahdollisuuksia taktisiin liikkeisiin.
Tulevan kauden voimasuhteista on paha sanoa mitään. Toivottavasti viivalla nähdään paljon uusia naamoja. Tutummista ryhmistä uskoisin Woodmanin parantaneen kykyään edelleen.
Tavoitteet eivät ole muuttuneet. Päällimmäisenä tavoitteena on karkoittaa keski-ikää ja saada kisoista motivaatiota monipuoliseen treenaamiseen.
Kesän aikana osallistutaan johonkin yli 12 tunnin tapahtumaan.
Sarjan sääntöuudistukset vaikuttavat hyviltä.
Maailman tasa-arvoisin pistelaskujärjestelmä on jäänyt historiaan. Järjestelmässä oli puolensa, mutta multisport.fi sivuilla esitettyihin perusteluihin on helppo yhtyä.
Meille lienee edelleenkin samantekevää minkämerkkiselle homosapienssille häviämme, jos voittajamme on meitä parempi.
Rajoittamaton melontakalusto voi tuottaa mielenkiintoisia toteutuksia. Oma mielikuvitus loppuu nopeasti erilaisia vaihtoehtuja pohtiessa. Voi olla, että kisaan joutuu pakkaamaan trailerillisen erilaisia melontalaitteita ja valikoimaan niistä sopivimman.
Meidän linjamme lienee kikkailematon. Suurin hyöty saavutettaisiin harjoittelemalla. Esimerkkinä puutteistamme; Pekka T Woodmanista kertoi tirskuneensa kilpakumppaninsa kanssa melontatekniikkaamme: Olimme käyttäneet käyrävartisia meloja väärinpäin.. lapa oli vissiin vedessä molemmilla, Jokesta ei tietenkään voi olla ihan varma.
Perusreitti + rogaining perään tuo mukanaan mahdollisuuksia taktisiin liikkeisiin.
Tulevan kauden voimasuhteista on paha sanoa mitään. Toivottavasti viivalla nähdään paljon uusia naamoja. Tutummista ryhmistä uskoisin Woodmanin parantaneen kykyään edelleen.
Tavoitteet eivät ole muuttuneet. Päällimmäisenä tavoitteena on karkoittaa keski-ikää ja saada kisoista motivaatiota monipuoliseen treenaamiseen.
Kesän aikana osallistutaan johonkin yli 12 tunnin tapahtumaan.
17. helmikuuta 2010
Umpihankihiihdon mm 2010, Pronssia!
Suomen Sotilas aikakausilehden nimellä ja tuella kisattiin. Joukkueessa mukana Jorma Kainulainen, Pekka Teivaanmäki, Markus Helander ja Janne Kortelainen. Vähintäänkin 20% tehoa menetettiin, kun viidenneksi jäseneksi värvätty P Forsmann joutui jäämään kotiin.
Ensimäinen yö vietettiin metsässä. Siirtyminen nollarastille edellytti n. kymmenen kilometrin hiihtoa ja öistä mäenlaskua hotellilta alavammille maille. Yön aikana kastui vain yksi makuupussi ja hiihtämään päästiin suunnitellusti.
Pöllöjen naamakuvien tunnistuksesta nollapisteet, samoin painonarvioinnista. Ensiavusta saatiin jotain, sauvanheitosta pienen harjoittelun tuloksena Markus heitti täydet pisteet. Kaikki lisärastit kierrettiin, Utin pääosin avatessa latua. Matkalla nähtiin hämmästyttävän vähän joukkueita, nollarasti- uudistus jakoi porukkaa hyvin maastoon eikä hitaita letkoja juurikaan nähty.
Loistavassa kelissä hiihdetty n. 55 kilometrin lenkki sujui ongelmitta reilussa kahdeksassa tunnissa. Viimeinen tunti kuivailtiin paitaa ja luisuteltiin kaikessa rauhassa.
Yllätykseksemme olimme päivän päätyessä kuitenkin sijalla neljä. Hämmästyttävän harva joukkue haki kaikki lisärastit.
Yöpyminen sujui helpommin toisena yönä, poltettavana mottikaupalla tervaista kelohonkaa.
Umpihankiosuudelle kiinteistöneliö ja Nahjukset lähtivät kuusi minuuttia ennen meitä, Utilla oli lähdössä kahden minuutin etumatka. Peräämme lähti kovista hiihtäjistä koottu Lähivakuutus.
Lunta oli riittävästi, Pekkaa ja Jokkea hanki kannatti paino-, tekniikka- ja kuntoedusta johtuen paremmin kuin Markusta ja itseäni. Pekan suoritus etenkin oli huima, mies tuntui liitävän hangen päällä, toisena hiihtäessä oli tekemistä pysyä perässä. Oman tai Markuksen vetovuoron koittaessa vauhtimme taas hidastui, tekemämme latu oli toki laadukas ja kantoi varmasti takaa tulevia.
Osuuden aikana Utti hiihti n. seitsemän minuuttia meitä nopeammin, Kiinteistöneliö suunnilleen saman ajan ja Nahjukset ohitimme jossakin vaiheessa. Lähivakuutus kävi n. sadan metrin päässä mutta onnistuimme kasvattamaan eroa lopussa.
Lopputuloksena kolmas sija!
Tulokset: http://www.umpihankihiihto.pudasjarvi.fi/arkisto/tulokset_2010.pdf
Reitti Trackerilta: http://www.gpsseuranta.net/index.php?sivu=tt&id=20100213
Paitsi yhden hiihtäjän vajeella, annoimme tasoitusta myös kahdeksan kilon ylimääräisellä kuormalla. Kantamuksissa on vielä hieman viilaamista. Uttilaisten vstaava marginaali oli huhujen mukaan 40 grammaa... Siellä homma alkaa olla jo hanskassa.
Hyödyimme "nollarasti" -uudistuksesta juuri sen kaksi minuuttia joka tarvittiin takana tulijoiden voittamiseen.
Lisärasteja olisi voinut olla vieläkin enemmän, tällöin voisi hiihtämällä tehdä oikeasti eroja joukkueiden välille.
Kahdeksan kilon minimipaino repuissa on hyvä uudistus se luo taktisia mahdollisuuksia joukkueen roolitukseen, poistaa epämukavuutta ja tuo turvaa hätätilanteisiin.
Varustepuolella NoNamen windstopper toimii vaatteena hyvin, nyt kun mukaan voi pakata päällystakinkin. Voideltavat Järviset on ehdottomasti paras suksivalinta vallinneisiin olosuhteisiin, pituutta olisi voinut olla muillakin kuin Jokkella se 280. 240 tai 260 ui pirun syvällä lähes sadan kilon kokonaispainon alla. Siteen paikka suksessa jäi mietityttämään, samoin hiihtotekniikka pohjattomassa lumessa.
Juomareppu letkuineen on lähes 20 asteen pakkasessa turhan häiriöherkkä laitos.
Mikään mukana olevista joukkueista ei ole lyömätön. Ensi vuonna uudet kujeet.
Kiitokset Suomen Sotilaalle osallistumisemme mahdollistamisesta.
Ensimäinen yö vietettiin metsässä. Siirtyminen nollarastille edellytti n. kymmenen kilometrin hiihtoa ja öistä mäenlaskua hotellilta alavammille maille. Yön aikana kastui vain yksi makuupussi ja hiihtämään päästiin suunnitellusti.
Pöllöjen naamakuvien tunnistuksesta nollapisteet, samoin painonarvioinnista. Ensiavusta saatiin jotain, sauvanheitosta pienen harjoittelun tuloksena Markus heitti täydet pisteet. Kaikki lisärastit kierrettiin, Utin pääosin avatessa latua. Matkalla nähtiin hämmästyttävän vähän joukkueita, nollarasti- uudistus jakoi porukkaa hyvin maastoon eikä hitaita letkoja juurikaan nähty.
Loistavassa kelissä hiihdetty n. 55 kilometrin lenkki sujui ongelmitta reilussa kahdeksassa tunnissa. Viimeinen tunti kuivailtiin paitaa ja luisuteltiin kaikessa rauhassa.
Yllätykseksemme olimme päivän päätyessä kuitenkin sijalla neljä. Hämmästyttävän harva joukkue haki kaikki lisärastit.
Yöpyminen sujui helpommin toisena yönä, poltettavana mottikaupalla tervaista kelohonkaa.
Umpihankiosuudelle kiinteistöneliö ja Nahjukset lähtivät kuusi minuuttia ennen meitä, Utilla oli lähdössä kahden minuutin etumatka. Peräämme lähti kovista hiihtäjistä koottu Lähivakuutus.
Lunta oli riittävästi, Pekkaa ja Jokkea hanki kannatti paino-, tekniikka- ja kuntoedusta johtuen paremmin kuin Markusta ja itseäni. Pekan suoritus etenkin oli huima, mies tuntui liitävän hangen päällä, toisena hiihtäessä oli tekemistä pysyä perässä. Oman tai Markuksen vetovuoron koittaessa vauhtimme taas hidastui, tekemämme latu oli toki laadukas ja kantoi varmasti takaa tulevia.
Osuuden aikana Utti hiihti n. seitsemän minuuttia meitä nopeammin, Kiinteistöneliö suunnilleen saman ajan ja Nahjukset ohitimme jossakin vaiheessa. Lähivakuutus kävi n. sadan metrin päässä mutta onnistuimme kasvattamaan eroa lopussa.
Lopputuloksena kolmas sija!
Tulokset: http://www.umpihankihiihto.pudasjarvi.fi/arkisto/tulokset_2010.pdf
Reitti Trackerilta: http://www.gpsseuranta.net/index.php?sivu=tt&id=20100213
Paitsi yhden hiihtäjän vajeella, annoimme tasoitusta myös kahdeksan kilon ylimääräisellä kuormalla. Kantamuksissa on vielä hieman viilaamista. Uttilaisten vstaava marginaali oli huhujen mukaan 40 grammaa... Siellä homma alkaa olla jo hanskassa.
Hyödyimme "nollarasti" -uudistuksesta juuri sen kaksi minuuttia joka tarvittiin takana tulijoiden voittamiseen.
Lisärasteja olisi voinut olla vieläkin enemmän, tällöin voisi hiihtämällä tehdä oikeasti eroja joukkueiden välille.
Kahdeksan kilon minimipaino repuissa on hyvä uudistus se luo taktisia mahdollisuuksia joukkueen roolitukseen, poistaa epämukavuutta ja tuo turvaa hätätilanteisiin.
Varustepuolella NoNamen windstopper toimii vaatteena hyvin, nyt kun mukaan voi pakata päällystakinkin. Voideltavat Järviset on ehdottomasti paras suksivalinta vallinneisiin olosuhteisiin, pituutta olisi voinut olla muillakin kuin Jokkella se 280. 240 tai 260 ui pirun syvällä lähes sadan kilon kokonaispainon alla. Siteen paikka suksessa jäi mietityttämään, samoin hiihtotekniikka pohjattomassa lumessa.
Juomareppu letkuineen on lähes 20 asteen pakkasessa turhan häiriöherkkä laitos.
Mikään mukana olevista joukkueista ei ole lyömätön. Ensi vuonna uudet kujeet.
Kiitokset Suomen Sotilaalle osallistumisemme mahdollistamisesta.
4. tammikuuta 2010
Umpihankea vuonna 2010
Lumentulon myötä Umpihankihiihdon MM kisat alkoivat taas kiinnosta. Tänä vuonna suksia pääsee kokeilemaan jo ennen kisaakin..
Joukkue on vielä hieman hakusessa, Suomen Sotilaan nimellä ja tuella kuitenkin mennään.
Tavoitteena on mahtua kisassa kärkiviisikkoon ja joukkue tullaan kasaamaan sitä silmällä pitäen.
Kisa alkaa tänä vuonna jo perjantaina, sisältäen kaksi yöpymistä maastossa. Toinen uutuus on repun kahdeksan kilon minimipaino, se tuo tietysti mukavuutta yöpymisiinkin, mahtuuhan mukaan nyt muutakin kuin vaihtokalsarit.
Toki pehmeä patja ja hotelliaamiainen on aina ihan ok... Katsotaan.
Lajinomainen yhteistreenikin tuli tehtyä Oittaalla. Tallenteeseen pääsee tästä!
Joukkue on vielä hieman hakusessa, Suomen Sotilaan nimellä ja tuella kuitenkin mennään.
Tavoitteena on mahtua kisassa kärkiviisikkoon ja joukkue tullaan kasaamaan sitä silmällä pitäen.
Kisa alkaa tänä vuonna jo perjantaina, sisältäen kaksi yöpymistä maastossa. Toinen uutuus on repun kahdeksan kilon minimipaino, se tuo tietysti mukavuutta yöpymisiinkin, mahtuuhan mukaan nyt muutakin kuin vaihtokalsarit.
Toki pehmeä patja ja hotelliaamiainen on aina ihan ok... Katsotaan.
Lajinomainen yhteistreenikin tuli tehtyä Oittaalla. Tallenteeseen pääsee tästä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)