29. joulukuuta 2008
Tiimi yhteistyöhön FRWD:n kanssa
Vuonna 2009 tiimiläisillä on mukana FRWD tallenin joten päästään ehkä vihdoinkin kartalle no ainakin kisan jälkeen...
15. lokakuuta 2008
X-Kaato 2008
Kohtuullisen kovaonninen koitos. Kauden viides kisa samalla kokoonpanolla. Viivalla siis Jokke ja Janne. Kisakeskuksena Oittaa kehä kolmosen kupeessa, startti klo 05. Vettä vihmoi ja lämpöä +9
Kisaan lähtemistä pohdittiin loppuun asti. Vaikka cupin kokonaispisteet eivät alkukaudesta olleetkaan merkittäviä, niin nyt päätettiin lähteä korottamaan kauden ensimmäisessä kisassa, leimausvirheen ansiosta saavutettua kolmattatoista sijaa, säilyäksemme cupissa viiden joukossa. Nälkä siis kasvoi syödessä.
Yösuunnistus + pyöräily
Kisa starttasi pimeäsuunnistusosuudella oittaan kupeessa. Viisi(?) rastia vapaassa järjestyksessä, yhteislähtö. Karjalaumamainen ryntäys metsään. Ensimmäinen vastoinkäyminen osui kohdalleni piikkilangan muodossa, trikoot rikki ja sääreen vekki. Myöhemmin selvisi, että metsään oli kätketty myös rogainosuuden rasteja, yksi niistä oli saman rastiympyrän sisällä kuin tavoittelemammekin rasti, leimasimme sillä väärällä. Ei tullut paljon koodeja katseltua. Lohdutuksena; Hiiltomiehet olivat ainoina säilyttäneet harkinnan tai sitten vain osuneet oikealle rastille, kaikki muut kärkijoukkueet ottivat saman vartin aikasakon kanssamme.
Fillareille ja Teresin peesiin. Ykköselle ongelmitta, kaksi rastia löytyi polun varresta. Kakkoselle pienen koukun kautta ja edelleen Teresin perässä kohti kolmosta. Teresin paikallistuntemus oli selkeästi hyvä. Oma suunnistusvauhtini ei olisi riittänyt alkuunkaan samaan vauhtiin Jorvin - Kilon - Kauniasten taajamassa. Äijät tuntuivat painavan täysin ulkomuistista. Tavoitimme kärjen kolmosella. Kaksi lisärastia karttaan ja kohti nelosta. Ensimmäisellä lisärastilla otsalampun piuha oli avannut reppuni ja lenkkarit putosivat kankaalle. Pikainen pakkaaminen ja syntynyt parinkymmenen sekunnin ero kiinni. Seuraavalla lisärastilla Jokke kolautti pyöränsä puuhun ja stonga vääntyi kymmenen astetta koilliseen. Noin kolmen minuutin kuluttua Jokke ilmoitti ketjujensa katkenneen. Teres survoi kohti melontaa, me jäimme katulampun kelmeään valoon ja vesisateeseen hakkamaan ketjuja kivella kokoon. Itselläni oli ollut tarkoituksena ottaa ketjunkatkaisija mukaan, mutta viimehetken grammanviilaus koitui koneen kohtaloksi. Ketju saatiin toiselta puoleltaan niittiin kiinni, vaihteet eivät toimineet. Karttaa tarkemmin katsoessani ajoin alas asvaltilta ja lennätin itseni tantereeseen, ei suurempia vaurioita, ohitsemme ajoi työmatkalla ollut kotirouva nopsallaan, hieman kirveli itsetuntoa. Matkaa jatkettiin, kunnes piti korjata uudellen. Ohitsemme pyyhälsi Monojanne hinauksessaan timinsä toinen jäsen. Ketju kursittiin kuntoon ja hölkkävauhdilla päästiin melonnan lähtöön. Huomasin repun taas auenneen ja toisen kengistä jääneen jonnekin matkan varteen.
Melonta
Melko apeissa tunnelmissa päätimme käydä melomassa, ja keskeyttää kisa vasta sitten, jos ei mitään muuta keksitä. ( tai saada ketjuleikkuria lainaksi jostakin) Olimme muuttaneet melontataktiikkaa niin, että alekirjoittanut,vaikka painavampi onkin, istui nyt edessä ja Jokke kapteenin paikalla. Järviosuuden loppuessa saavutimme kaksi edellämme ollutta joukkuetta. Melontapätkä osoittautui melkoiseksi pusikoksi, liekö osuutta kukaan koskaan ennen meitä melonutkaan. Puuta kasvoi joen poikki kiitettävästi, viimeinen pari kilometriä käytännössä uitiin ja kahlattiin. Omjakon tuli jostain kaukaa takaamme ja ohitti koko kärkikolmikon viime metreillä.
Juoksuosuus
Juoksuosuudelle sijalla neljä. Itselläni jalassa fillarikengät, klossit ja asvaltti eivät sovi yhteen. Kauniaisten laskettelurinteessä seuraava quest, joukkueen tehtävänä kiertää alimmainen hissitolppa viisi kertaa. Jokken osaksi tuli tehdä kolme nousua, minä tyydyin kahteen. "Luppoajan" etsin rautanaulaa hissikopin ympäristöstä, ketjujen korjaamista varten. Rastihenkilöstön avulla sellainen löytyikin ja iloisina siitä, jatkettiin matkaa. Hölkkää vaihtoon, muiden jatkaessa viimeiselle fillariosuudelle me jäimme korjaamaan ketjuja. Paikalla olleelta Omjakonin huoltajalta saimme ketjunkatkaisijan, ja pienen opettelun jälkeen ketjun korjaantui ajokuntoon. Joku oli löytänyt pudonneen kenkänikin ja tuonut sen vaihtoon. (Taidan olla siitä kaljakeissin jollekin velkaa) Maailma siis hymyili taas ja matkaa päätettiin jatkaa.
Viimeinen pyöräilyosuus
Takaamme tulleet hiiltomiehet tulivat vaihtoon samaan aikaan kun pääsimme jatkamaan matkaa. Hiiltomiesten mestarinmainetta kumarrellen seurasimme heitä kahdelle rastille kiertotietä. Äijät polkivat kuitenkin tavoittamattomiin, kun Jokken pyörä ei toiminut toivotulla tavalla. Rastilla 12 vaihdettiin emit minun haltuuni, minä kun poljin kokoajan hieman edellä ja jouduin odottelemaan Jokkea leimauksissa. kolmisen kilometriä edettyämme huomasin emitin puuttuvan ja käännyin takaisin. Kone löytyi paikasta jossa otin sen haltuuni, kiinnitys systeemin virkaa hoitanut paksu kumilenkki oli katkennut, aiheuttaen putoamisen. Jokin takamme tullut joukkue ohitti meidät ja jatkoimme nöyrinä matkaa. Ohitimme takaamme tulleen joukkueen, mutta pummasimme taas rastilla 13 josta jatkoimme yhdessä kohti viimeistä rastia. Viimeisen leimauksen jälkeen keräsimme sen verran vauhtia, että jätimme kilpailijan taaksemme ja onnistuimme saapumaan maaliin sijalla viisi. Rogaining rasteja ei ehditty hakemaan. Kokonaisajaksi pikkaisen yli viisi ja puolituntia.
Koko kilpailun voitti Multisport - ja sekajoukkueella. Meille se ei ole häpeäksi, joidenkin muiden itsetuntoa saattaa hieman kaivertaa. Onnea kaikille edellemme ehtineille.
Kokonaisuudestaan kaudesta jäi hyvä kuva. SM cupissa sijoituimme sijalle neljä. Sijoitus on parempi kuin osasimme kauden alussa toivoa. Kiitokset kaikille teille jotka mahdollistitte osallistumisemme kauden kisoihin. Suurimmat kiitoksemme suuntautuvat Rahtiklinikan Teo Strandenille sekä Gutzy energiavalmisteita edustavalle Mika Sompille.
Aution Ranelle kiitoksia suunnistuslampun lainasta. ( Irronnut linssi oli suussani melontaosuuden viimeisen kilometrin. Selittänee kulmahampaiden muotoiset varjostumat valokeilassa.. )
Valtakunnan kaikki kovimmat nimet eivät olleet monessakaan kisassa yhtäaikaa mukana, joten en sorru tekemään sijoituksestamme kovinkaan suuria kuvitelmia tulevaksi kaudeksi. Kokemus kuitenkin karttui ja vauhti riitti kuntourheilijapohjaltakin kilpaurheilijoiden (ja entisten sellaisten) joukossa yllättävän hyvin. Voitimme ainakin itsemme ja siinä sivussa monia muita.
Lajin piirissä tuntuu olleen aiemmin tapana, että vain pro- tason joukkueet kertovat suorituksistaan julkisesti. Me olemme olleet tässä poikkeus ja toivonkin, että esimerkkimme rohkaisee muitakin julkaisemaan kisakokemuksiaan. Ehkä tätäkautta saadaan myös jokunen uusi harrastaja lajin pariin. Tekstien kommentointi on toivottavaa.
Kauden aikana allekirjoittaneeseen teki vaikutuksen kauden toisen kisan voittaneen Omjakonin kokoonpanon suoritus ko. kisassa, sekä saman joukkueen toisen kokoonpanon vauhti tässä viimeisessä koitoksessa, Hiiltomiesten varmuus kaikissa koitoksissa, Woodmanin eleetön - lähes konemainen- toimintatapa. Sekä ylitse muiden; Multisportin sekaparin suoritukset kaikissa niissä kisoissa joihin osallistuivat.
Ensi vuonna jatketaan, palataan siihen myöhemmin.
Kisaan lähtemistä pohdittiin loppuun asti. Vaikka cupin kokonaispisteet eivät alkukaudesta olleetkaan merkittäviä, niin nyt päätettiin lähteä korottamaan kauden ensimmäisessä kisassa, leimausvirheen ansiosta saavutettua kolmattatoista sijaa, säilyäksemme cupissa viiden joukossa. Nälkä siis kasvoi syödessä.
Yösuunnistus + pyöräily
Kisa starttasi pimeäsuunnistusosuudella oittaan kupeessa. Viisi(?) rastia vapaassa järjestyksessä, yhteislähtö. Karjalaumamainen ryntäys metsään. Ensimmäinen vastoinkäyminen osui kohdalleni piikkilangan muodossa, trikoot rikki ja sääreen vekki. Myöhemmin selvisi, että metsään oli kätketty myös rogainosuuden rasteja, yksi niistä oli saman rastiympyrän sisällä kuin tavoittelemammekin rasti, leimasimme sillä väärällä. Ei tullut paljon koodeja katseltua. Lohdutuksena; Hiiltomiehet olivat ainoina säilyttäneet harkinnan tai sitten vain osuneet oikealle rastille, kaikki muut kärkijoukkueet ottivat saman vartin aikasakon kanssamme.
Fillareille ja Teresin peesiin. Ykköselle ongelmitta, kaksi rastia löytyi polun varresta. Kakkoselle pienen koukun kautta ja edelleen Teresin perässä kohti kolmosta. Teresin paikallistuntemus oli selkeästi hyvä. Oma suunnistusvauhtini ei olisi riittänyt alkuunkaan samaan vauhtiin Jorvin - Kilon - Kauniasten taajamassa. Äijät tuntuivat painavan täysin ulkomuistista. Tavoitimme kärjen kolmosella. Kaksi lisärastia karttaan ja kohti nelosta. Ensimmäisellä lisärastilla otsalampun piuha oli avannut reppuni ja lenkkarit putosivat kankaalle. Pikainen pakkaaminen ja syntynyt parinkymmenen sekunnin ero kiinni. Seuraavalla lisärastilla Jokke kolautti pyöränsä puuhun ja stonga vääntyi kymmenen astetta koilliseen. Noin kolmen minuutin kuluttua Jokke ilmoitti ketjujensa katkenneen. Teres survoi kohti melontaa, me jäimme katulampun kelmeään valoon ja vesisateeseen hakkamaan ketjuja kivella kokoon. Itselläni oli ollut tarkoituksena ottaa ketjunkatkaisija mukaan, mutta viimehetken grammanviilaus koitui koneen kohtaloksi. Ketju saatiin toiselta puoleltaan niittiin kiinni, vaihteet eivät toimineet. Karttaa tarkemmin katsoessani ajoin alas asvaltilta ja lennätin itseni tantereeseen, ei suurempia vaurioita, ohitsemme ajoi työmatkalla ollut kotirouva nopsallaan, hieman kirveli itsetuntoa. Matkaa jatkettiin, kunnes piti korjata uudellen. Ohitsemme pyyhälsi Monojanne hinauksessaan timinsä toinen jäsen. Ketju kursittiin kuntoon ja hölkkävauhdilla päästiin melonnan lähtöön. Huomasin repun taas auenneen ja toisen kengistä jääneen jonnekin matkan varteen.
Melonta
Melko apeissa tunnelmissa päätimme käydä melomassa, ja keskeyttää kisa vasta sitten, jos ei mitään muuta keksitä. ( tai saada ketjuleikkuria lainaksi jostakin) Olimme muuttaneet melontataktiikkaa niin, että alekirjoittanut,vaikka painavampi onkin, istui nyt edessä ja Jokke kapteenin paikalla. Järviosuuden loppuessa saavutimme kaksi edellämme ollutta joukkuetta. Melontapätkä osoittautui melkoiseksi pusikoksi, liekö osuutta kukaan koskaan ennen meitä melonutkaan. Puuta kasvoi joen poikki kiitettävästi, viimeinen pari kilometriä käytännössä uitiin ja kahlattiin. Omjakon tuli jostain kaukaa takaamme ja ohitti koko kärkikolmikon viime metreillä.
Juoksuosuus
Juoksuosuudelle sijalla neljä. Itselläni jalassa fillarikengät, klossit ja asvaltti eivät sovi yhteen. Kauniaisten laskettelurinteessä seuraava quest, joukkueen tehtävänä kiertää alimmainen hissitolppa viisi kertaa. Jokken osaksi tuli tehdä kolme nousua, minä tyydyin kahteen. "Luppoajan" etsin rautanaulaa hissikopin ympäristöstä, ketjujen korjaamista varten. Rastihenkilöstön avulla sellainen löytyikin ja iloisina siitä, jatkettiin matkaa. Hölkkää vaihtoon, muiden jatkaessa viimeiselle fillariosuudelle me jäimme korjaamaan ketjuja. Paikalla olleelta Omjakonin huoltajalta saimme ketjunkatkaisijan, ja pienen opettelun jälkeen ketjun korjaantui ajokuntoon. Joku oli löytänyt pudonneen kenkänikin ja tuonut sen vaihtoon. (Taidan olla siitä kaljakeissin jollekin velkaa) Maailma siis hymyili taas ja matkaa päätettiin jatkaa.
Viimeinen pyöräilyosuus
Takaamme tulleet hiiltomiehet tulivat vaihtoon samaan aikaan kun pääsimme jatkamaan matkaa. Hiiltomiesten mestarinmainetta kumarrellen seurasimme heitä kahdelle rastille kiertotietä. Äijät polkivat kuitenkin tavoittamattomiin, kun Jokken pyörä ei toiminut toivotulla tavalla. Rastilla 12 vaihdettiin emit minun haltuuni, minä kun poljin kokoajan hieman edellä ja jouduin odottelemaan Jokkea leimauksissa. kolmisen kilometriä edettyämme huomasin emitin puuttuvan ja käännyin takaisin. Kone löytyi paikasta jossa otin sen haltuuni, kiinnitys systeemin virkaa hoitanut paksu kumilenkki oli katkennut, aiheuttaen putoamisen. Jokin takamme tullut joukkue ohitti meidät ja jatkoimme nöyrinä matkaa. Ohitimme takaamme tulleen joukkueen, mutta pummasimme taas rastilla 13 josta jatkoimme yhdessä kohti viimeistä rastia. Viimeisen leimauksen jälkeen keräsimme sen verran vauhtia, että jätimme kilpailijan taaksemme ja onnistuimme saapumaan maaliin sijalla viisi. Rogaining rasteja ei ehditty hakemaan. Kokonaisajaksi pikkaisen yli viisi ja puolituntia.
Koko kilpailun voitti Multisport - ja sekajoukkueella. Meille se ei ole häpeäksi, joidenkin muiden itsetuntoa saattaa hieman kaivertaa. Onnea kaikille edellemme ehtineille.
Kokonaisuudestaan kaudesta jäi hyvä kuva. SM cupissa sijoituimme sijalle neljä. Sijoitus on parempi kuin osasimme kauden alussa toivoa. Kiitokset kaikille teille jotka mahdollistitte osallistumisemme kauden kisoihin. Suurimmat kiitoksemme suuntautuvat Rahtiklinikan Teo Strandenille sekä Gutzy energiavalmisteita edustavalle Mika Sompille.
Aution Ranelle kiitoksia suunnistuslampun lainasta. ( Irronnut linssi oli suussani melontaosuuden viimeisen kilometrin. Selittänee kulmahampaiden muotoiset varjostumat valokeilassa.. )
Valtakunnan kaikki kovimmat nimet eivät olleet monessakaan kisassa yhtäaikaa mukana, joten en sorru tekemään sijoituksestamme kovinkaan suuria kuvitelmia tulevaksi kaudeksi. Kokemus kuitenkin karttui ja vauhti riitti kuntourheilijapohjaltakin kilpaurheilijoiden (ja entisten sellaisten) joukossa yllättävän hyvin. Voitimme ainakin itsemme ja siinä sivussa monia muita.
Lajin piirissä tuntuu olleen aiemmin tapana, että vain pro- tason joukkueet kertovat suorituksistaan julkisesti. Me olemme olleet tässä poikkeus ja toivonkin, että esimerkkimme rohkaisee muitakin julkaisemaan kisakokemuksiaan. Ehkä tätäkautta saadaan myös jokunen uusi harrastaja lajin pariin. Tekstien kommentointi on toivottavaa.
Kauden aikana allekirjoittaneeseen teki vaikutuksen kauden toisen kisan voittaneen Omjakonin kokoonpanon suoritus ko. kisassa, sekä saman joukkueen toisen kokoonpanon vauhti tässä viimeisessä koitoksessa, Hiiltomiesten varmuus kaikissa koitoksissa, Woodmanin eleetön - lähes konemainen- toimintatapa. Sekä ylitse muiden; Multisportin sekaparin suoritukset kaikissa niissä kisoissa joihin osallistuivat.
Ensi vuonna jatketaan, palataan siihen myöhemmin.
4. lokakuuta 2008
Archipelago adventure 2008
Paikkana Upinniemi, viivalla Janne ja Jokke.
Jälleenkerran mitä mainioin keli, lämpöä 20 astetta ja aurinko paistoi.
Minuuttia ennen lähtöä valkeni, että ykkös quest ei olekaan lähtöalueella. Pientä säätöä, tulipahan taas kerran julkituotua omat rajalliset omanaisuutensa, kartastahan tuokin piste löytyi.
Fillarilla letkassa ykköselle, siellä ulkomuistista suunnistusta parin kallion päällä. Yhdessä kaikki on helpompaa, joten hölkkäilimme massan mukana rastilta toiselle.
Matka jatkui muutaman rastin kautta kohti seuraavaa questiä. Eroa alkoi kummasti syntyä. Edellämme Multisport ja Woodman. Äijien vauhti ei ollut mitenkään mieletöntä, mutta silti teknisillä osuuksilla ja leimauksissa syntyi aina jokunen sekuntti eroa. Jokke vilkutteli välillä huolestuttavan kaukana takana, vastasin molemmille tutulla pumppaavalla käsimerkillä. Sekunnit kasautuivat, ja näköyhteys Forcemaniin ja kumppaneihin katosi. Merkillepantavaa oli se helppous, jolla kärkijoukkueet hoitivat pyöräsuunnistuksen, oma tekniikkani ei ollut alkuunkaan yhtä jouhevaa, karttaa piti tuijotella paljon kauemmin helpoissakin risteyksissä. Vauhdissa ei ollut sellaista eroa kuin voisi olettaa olevan, ottaen huomioon, että ensimmäiset fillarikengät tuli hankittua vasta tänä keväänä.
Quest 2: Rastien hakemista rajatulta alueelta. Taulussa kartta johon merkitty alue ja ohje löytää ko. alueelta kolme rastia. Ei ongelmia, kohtuullisen nopea suoritus ja fillarin päälle. Sijoitus tässä vaiheessa kolmas. Alustana asfaltti ja ympäristönä taajama. Kartanluvussa kaksi virhettä tuloksena kahdeksikko ja takkiin ehkä n. kaksi minuuttia. Vajaa tunti tasaista polkemista. Viimeiset rastit kallioalueella, josta valitsimme varmemman reitin kohti seuraavaa osuutta. Ennakkoon tehty reittisuunnitelma vaati hieman justeeraamista, kun parin minuutin pyörien kantamisen jälkeen huomasimme, että karttaan merkittyä louhokseen johtavaa tietä ei kannata lähteä tavoittelemaan. Takaisin varmalle reitille, fillari oli antanut jonkin risun vääntää ketjunsa solmuun ja niiden oikomiseen meni vielä aikaa minuutin verran hukkaan. Matkaa jatkettiin sopuisasti vuorovedolla (lopultakin opittiin) kohti melonnan vaihtoa. Matkalla ohitimme yhden joukkueen ja vaihdossa ihmeettelimme meidät tavoittaneiden joukkueiden määrää. Vaihtoehtoiset reitit viimeisiltä rasteilta olivat olleet nopeampia kuin omamme.
Melonnan alkaessa sijoituksemme oli 5-7. Karrta jäi lähtiessä minulle, enkä ymmärtänyt siitä mitään, vastuu siirtyi Jokkelle. Todella hienoa saaristomaisemaa ihmetellessä matkattiin. Jokke löi parin rastin jälkeen kartan minulle ja kehoitti jatkamaan suunnistusta seuraavalle rastille, otin suunnan tukevasti kohti väärää rastia ja asianlaidan selvittyä tunnelma aluksessamme alkoi hieman lämmetä.
Melonta ei tuntunut missään vaiheessa sujuvan, kajakki ei kulkent lainkaan suoraan. Kengät oli jääneet jalkaan, ohjaaminen oli lähes mahdotonta. Tuntui, että voimaa ei ole, vauhti ei ole mistään kotoisin ja vielä suunnistetaan kuin sokeat... Ei Hyvää Päivää.
Tuli ihan kirottua ääneen. - No keli oli hyvä - eikä traumoja jäänyt.
Taktiikaksi oli voinut valita myös kirmailun saarissa, mutta suoraviivainen melonta rastilta toiselle osoittautui oikeaksi valinnaksi, jopa meidän vauhdillamme.
Vaihtoon tullessamme olimme korjanneet sijoitustamme parilla pykälällä.
Vaihtoon ja suunnistusosuudelle. Ensimmäisellä rastivälillä lyhyt uintiosuus, minulle valkeni heti, miksi reppua ei olisi kannattanut jättää selkään. Liivit olivat päällä, mutta Salomonin juomarepusta tulee kohtuullisen painava, kun sen jättää melontaliivin päälle. Reppu täynnä vettä rantakalliolle nouseminen ei ole hauskaa, jos ei tietysti täyden repun kanssa uiminenkaan. Vetoketju auki ja vedet maahan , matka jatkui. Juostessa vaihdoin repun liivin alle ja kiristin liivin tiukkaan. Tilanne korjautui huomattavasti. Tuskaa kuitenkin lisäsi kokeilu, jota en tule enää toista kertaa tekemään: mukana oli tällä osuudella erään monikansallisen elintarvikeketjun halpaa "urheilujuomaa", poltteleva ruokatorveni ei suosunut vastaanottamaan ko. myrkkyä. Pitäydyn vastedes tunnetussa ja turvallisessa juomassa. (suoleni eivät siis olekaan kuparia, vaikka olen sitä vuosikausia toitottanut) Huomasimme olevamme Woodmanin ja jonkin toisen jukkueen peesissä. Taktinen virhe seuraavan salmen ylityksessä, juosten kiertäminen olisi ollut uintia nopeampi keino, putosimme hyvästä kyydistä. Yhdeksän rasin jälkeen takaisin vaihtoon ja hienon osuuden jälkeen viimeiselle pyöräilypätkälle kohti varuskuntaa sijalla neljä.
Matkalla yksi rasti, joka oli piirretty suonotkoon. Jätimme fillarit mäelle ennen rastia ja juoksimme rastille. Rastilla vastassa lappu, jossa kehotettiin leimaamaan seuraavalla mäellä. Fillarit olivat päinvastaisessa suunnassa ja mäeltä johti tie suoraan kohti varuskuntaa. Kililoikkaa mäelle (rastilla sijalla kolme) ja takaisin fillareille. Rastilta tullessa vastaamme tuli Woodman ja jokin toinen joukkue fillareita mukanaan kiskoen. Upinniemeä kohti poljettiin niin kovaa kuin suinkin pystyttiin, mutta vauhti ei riittänyt säilyttämään sijoitusta, fillareita mukanaan kuljettaneet ennättivät ennen meitä maaliin.
Ennen maalia vielä esterata, maalissa sijoituksella viisi.
Kisan reitti hieno, maisemat mitä mainioimmat.
Tavoitteidemme mukaisessa vauhdissa ollaan, ehkä ensi vuonna keritään jo palkintopallille. Kokemus ainakin karttuu kokoajan. Kärkijoukkueiden vauhti ei ole tavoittamattomissa.
Jälleenkerran mitä mainioin keli, lämpöä 20 astetta ja aurinko paistoi.
Minuuttia ennen lähtöä valkeni, että ykkös quest ei olekaan lähtöalueella. Pientä säätöä, tulipahan taas kerran julkituotua omat rajalliset omanaisuutensa, kartastahan tuokin piste löytyi.
Fillarilla letkassa ykköselle, siellä ulkomuistista suunnistusta parin kallion päällä. Yhdessä kaikki on helpompaa, joten hölkkäilimme massan mukana rastilta toiselle.
Matka jatkui muutaman rastin kautta kohti seuraavaa questiä. Eroa alkoi kummasti syntyä. Edellämme Multisport ja Woodman. Äijien vauhti ei ollut mitenkään mieletöntä, mutta silti teknisillä osuuksilla ja leimauksissa syntyi aina jokunen sekuntti eroa. Jokke vilkutteli välillä huolestuttavan kaukana takana, vastasin molemmille tutulla pumppaavalla käsimerkillä. Sekunnit kasautuivat, ja näköyhteys Forcemaniin ja kumppaneihin katosi. Merkillepantavaa oli se helppous, jolla kärkijoukkueet hoitivat pyöräsuunnistuksen, oma tekniikkani ei ollut alkuunkaan yhtä jouhevaa, karttaa piti tuijotella paljon kauemmin helpoissakin risteyksissä. Vauhdissa ei ollut sellaista eroa kuin voisi olettaa olevan, ottaen huomioon, että ensimmäiset fillarikengät tuli hankittua vasta tänä keväänä.
Quest 2: Rastien hakemista rajatulta alueelta. Taulussa kartta johon merkitty alue ja ohje löytää ko. alueelta kolme rastia. Ei ongelmia, kohtuullisen nopea suoritus ja fillarin päälle. Sijoitus tässä vaiheessa kolmas. Alustana asfaltti ja ympäristönä taajama. Kartanluvussa kaksi virhettä tuloksena kahdeksikko ja takkiin ehkä n. kaksi minuuttia. Vajaa tunti tasaista polkemista. Viimeiset rastit kallioalueella, josta valitsimme varmemman reitin kohti seuraavaa osuutta. Ennakkoon tehty reittisuunnitelma vaati hieman justeeraamista, kun parin minuutin pyörien kantamisen jälkeen huomasimme, että karttaan merkittyä louhokseen johtavaa tietä ei kannata lähteä tavoittelemaan. Takaisin varmalle reitille, fillari oli antanut jonkin risun vääntää ketjunsa solmuun ja niiden oikomiseen meni vielä aikaa minuutin verran hukkaan. Matkaa jatkettiin sopuisasti vuorovedolla (lopultakin opittiin) kohti melonnan vaihtoa. Matkalla ohitimme yhden joukkueen ja vaihdossa ihmeettelimme meidät tavoittaneiden joukkueiden määrää. Vaihtoehtoiset reitit viimeisiltä rasteilta olivat olleet nopeampia kuin omamme.
Melonnan alkaessa sijoituksemme oli 5-7. Karrta jäi lähtiessä minulle, enkä ymmärtänyt siitä mitään, vastuu siirtyi Jokkelle. Todella hienoa saaristomaisemaa ihmetellessä matkattiin. Jokke löi parin rastin jälkeen kartan minulle ja kehoitti jatkamaan suunnistusta seuraavalle rastille, otin suunnan tukevasti kohti väärää rastia ja asianlaidan selvittyä tunnelma aluksessamme alkoi hieman lämmetä.
Melonta ei tuntunut missään vaiheessa sujuvan, kajakki ei kulkent lainkaan suoraan. Kengät oli jääneet jalkaan, ohjaaminen oli lähes mahdotonta. Tuntui, että voimaa ei ole, vauhti ei ole mistään kotoisin ja vielä suunnistetaan kuin sokeat... Ei Hyvää Päivää.
Tuli ihan kirottua ääneen. - No keli oli hyvä - eikä traumoja jäänyt.
Taktiikaksi oli voinut valita myös kirmailun saarissa, mutta suoraviivainen melonta rastilta toiselle osoittautui oikeaksi valinnaksi, jopa meidän vauhdillamme.
Vaihtoon tullessamme olimme korjanneet sijoitustamme parilla pykälällä.
Vaihtoon ja suunnistusosuudelle. Ensimmäisellä rastivälillä lyhyt uintiosuus, minulle valkeni heti, miksi reppua ei olisi kannattanut jättää selkään. Liivit olivat päällä, mutta Salomonin juomarepusta tulee kohtuullisen painava, kun sen jättää melontaliivin päälle. Reppu täynnä vettä rantakalliolle nouseminen ei ole hauskaa, jos ei tietysti täyden repun kanssa uiminenkaan. Vetoketju auki ja vedet maahan , matka jatkui. Juostessa vaihdoin repun liivin alle ja kiristin liivin tiukkaan. Tilanne korjautui huomattavasti. Tuskaa kuitenkin lisäsi kokeilu, jota en tule enää toista kertaa tekemään: mukana oli tällä osuudella erään monikansallisen elintarvikeketjun halpaa "urheilujuomaa", poltteleva ruokatorveni ei suosunut vastaanottamaan ko. myrkkyä. Pitäydyn vastedes tunnetussa ja turvallisessa juomassa. (suoleni eivät siis olekaan kuparia, vaikka olen sitä vuosikausia toitottanut) Huomasimme olevamme Woodmanin ja jonkin toisen jukkueen peesissä. Taktinen virhe seuraavan salmen ylityksessä, juosten kiertäminen olisi ollut uintia nopeampi keino, putosimme hyvästä kyydistä. Yhdeksän rasin jälkeen takaisin vaihtoon ja hienon osuuden jälkeen viimeiselle pyöräilypätkälle kohti varuskuntaa sijalla neljä.
Matkalla yksi rasti, joka oli piirretty suonotkoon. Jätimme fillarit mäelle ennen rastia ja juoksimme rastille. Rastilla vastassa lappu, jossa kehotettiin leimaamaan seuraavalla mäellä. Fillarit olivat päinvastaisessa suunnassa ja mäeltä johti tie suoraan kohti varuskuntaa. Kililoikkaa mäelle (rastilla sijalla kolme) ja takaisin fillareille. Rastilta tullessa vastaamme tuli Woodman ja jokin toinen joukkue fillareita mukanaan kiskoen. Upinniemeä kohti poljettiin niin kovaa kuin suinkin pystyttiin, mutta vauhti ei riittänyt säilyttämään sijoitusta, fillareita mukanaan kuljettaneet ennättivät ennen meitä maaliin.
Ennen maalia vielä esterata, maalissa sijoituksella viisi.
Kisan reitti hieno, maisemat mitä mainioimmat.
Tavoitteidemme mukaisessa vauhdissa ollaan, ehkä ensi vuonna keritään jo palkintopallille. Kokemus ainakin karttuu kokoajan. Kärkijoukkueiden vauhti ei ole tavoittamattomissa.
30. heinäkuuta 2008
Endurance Quest 2008
Joukkueemme kauden päätapahtumaksi kaavailtu kilpailu kutistui kaksipäiväisestä kymmentuntiseksi multisport cupin osakilpailuksi. Kisan lyhenemisestä ja perisuomalaiseen kesälömanviettoon littyvistä riiteistä johtuen valmistautuminen ei ollut ihan oppikirjan mukainen. Ihan pelkää makkaransyöntiä ei ole tullut harrastettua, itseltäni annoin riistää Jukola neitsyyden (.. poikuudesta ei voinut olla kyse, koska sen menettämisestä jäi aikoinaan aika paljon parempi mieli..) ja Jokkesta leivottiin kisan alla Itävallan armeijan alppijääkäri.
Paripäivää ennen starttia Jokke tajusi, että Kisakeskus ja Kisakallio ovat kaksi eri paikkaa. Itse olisin hurauttanut Kisakallion pihanurmelle telttaa pystyttämään..
Pyörät jätettiin Påminnen pulkkamäen juurelle. Teippasin runkoon kiinni pari Gutzyn geelipussia, ovat nyt kätevän kokoisia siinäkin mielessä. Juomapullo telineeseen ja hyvän yön toivotukset vanhalle ystävälle.
Prologi
Yhteislähtö kello 20. Ryntäys kolmen kartan luo, jokaiseen merkitty yksi rasti. Omat kartat ja piirrokset kielletty. Alusta asti selvää, että vauhti on kova. Itse en ymmärtänyt tuijottamastani kartasta mitään, Jokke hahmotti omansa ja ihmetteli, kun ryntäsin muiden perässä kohti rastia joka oli kartalla jota emme edes katsoneet. Pientä suukopua heti kärkeen, mutta valitsemallani linjalla jatkettiin. Muita seuraten oikeastaan koko rastireitti läpi ja viitoitetulle reitille. Välillä hyppy tornista veteen ja pieniä uintipätkiä. Esterata jossa ylitettäviä seiniä, kiipeiltiin portaita jne. Kanoottiosuus ilman meloja. Kanootti nurin kääntöpisteessä ja loppumatka uiden. Kärkijoukkueet pääsivät karkuun, meidän uittaessamme kanootin rantaan.
Prologin loppuaika 34 ja jotain, kaksi minuuttia voittajaa jäljessä.
Prologi vedettin kovaa ja tuntemukset olivat sen mukaiset. Tankkaus oli tullut tehtyä kymmentuntinen kisa mielessä ja sitten juostaankin lyhyt kisa. Jokainen voi kokeilla kittaamalla muutaman päivän nestettä, syödä pikkasen liikaa ja juosta sitten puolituntia kilpaa. Ei tunnu kevyeltä.
Lähtö - Melontaosuus
Lähtö kello 03. Kaikki kanooteissa peilityynellä järvellä, pimeää, lämpöä n. 16 astetta. Ei hullummat olosuhteet. Uni ei ollut tullut silmään, pelotti prologin huonot fiilikset, eikä muutenkaan huvittanut oikeastaan koko touhu.
Melonta meille ominaista tasoa, kärki repi kaulaa heti lähtöviivalta alkaen.
Lähes kaikki takanamme tulleet joukkueet valitsivat ykkösrastilla rantautumistaktiikan n. 800 metriä ennen rastia, veneessämme syntyi kisan toinen suukopu, kun rantautuneiden vauhti näytti omaamme vauhdikkaammalta. Arvoimme hetken, mutta meloimme loppuun, läpi upeasti kynttilöillä valaistun rautatietunnelin. Melonta osoittautui juoksemista nopeammaksi ja osuuden maaliin tulimme n. sijalla viisi.
Rullaluistelu - golf -suunnistus - silta quest - Påminne
Rullaluistelun aloitus kohtuullisella vauhdilla, varvasimme yhden sijan jo ennen golf -kikkailua. Rullaluistimet jalassa hutkimme pallot menemään. Jokke veti puun kautta kimmokkeella omansa maalialueelle, minä hankin minuutin sakon olemalla osumatta reikään.
Rastille neljä ja luistimet pois. Rastin numero viisi rastimääritteessä luki: "metri veden pinnasta". Rastiympyrä oli mäellä, joka oli noin kolmenkymmenen metrin korkeudella vedenpinnasta. Ennalta jo uumoiltiin rastin olevan maan alla. Luolan suuaukon etsimiseen meni noin viitisen minuuttia. Rasti oli piirretyssä kohdassa, hylätyssä rautatietunnelissa kolmekymmentämetriä kallion sisällä. Hyvä oivallus järjestäjiltä.
Matkalla kohti rastia kuusi ohitimme luistinvaurion takia vauhtinsa menettäneen Teresin.
Rasti kuusi ja samalla sillanalitustehtävä palkkeja pitkin. Joukkueet jonoutuivat, kaksi kärjessä edennyttä joukkuetta hyötyivät etumatkastaan nyt paljon ja kasvattivat sitä muiden jonottaessa vuoroaan sillan alitukseen.
Hiihtäen Påminneen ja mäkiauton rattiin. Molemmat laskivat mäkiautolla kaksi kertaa. Aiemmin pyöriä jättäessämme olin varma, että saamme työntää auton ylös, näin ei kuitenkaan ollut, jostain syystä huviteltiin hetkinen ennen matkan jatkamista polkien.
Påminne - Fillari viivasuunnistus - Fiskars- Kick bike vihjesuunnistus
Ensimmäinen fillariosuuden rasti oli tietysti viety kukkulan korkeimmalle kohdalle. Reitti viivasuunnistuksen alkuun selkeää hiekkatietä.
Viivasuunnistuksessa seurattiin erilliselle kartalle piirrettyä reittiä, jonka varrelle oli ripoteltu tuntematon määrä rasteja. Otimme varman päälle ja takaa tulleet Teres, Duro ja jokin muukin joukkue ajoivat meidät kiinni heti reitin alussa. Tekninen pyöräilyosuus, rauhallisetkin miehet kuuluivat kiroilevan iskettyään testiksensä stemmiin.
Itselläni ei suuria ongelmia vauhdin kanssa, pyöräilytekniikassa tuntuu olevan vielä hiomista. Meno tuntui pikkuhiljaa paranevan, aamukin oli jo tullut.
Porukassa reitti läpi ja Fiskarssin upean ruukkimiljöön keskelle ensimmäiseen huoltoon.
Prologin aikatappio osui kohdallemme kärsittäväksi nyt. Olimme onnekkaita, kengät täytyi vaihtaa kuitenkin ennen seuraavaa kick bike pätkää, aikaa ei siis hävitty juurikaan.
Aamu oli parhaimmillaan, kun potkimme ympäri Fiskarssin kujia paperille kirjattujen ohjeiden mukaisesti, leimaten vastaan tulevilla rasteilla. Yksi rasteista oli vanhassa pommisuojassa, johon ei turistina ihan ensimmäisenä tule osuneeksi. Olin hukannut otsavaloni matkalla, mutta onneksi repussa oli tehokkaampi fillari- led.
Hienot maisemat paikkasivat kick bikea kohtaan tuntemaani halveksuntaa. Kyseisen vehkeen erinomaisuus ei ole allekirjoittaneelle valjennut. Enemmänkin kyseinen vekotin on lelu kuin mikään etenemisväline.
Rullaluistelupyrähdys, kymmenisen kilometriä. Reitin ainoa todellinen vaaratilanne koitti, kun meinasin kompastua sauvaani vauhdikkaassa kohdassa. Rupea oli tulossa ihan urakalla, mutta jollain ihmeen keinolla selvisin pystyssä menettäen sauvasta somman. Olen aina aiemmin käyttänyt polvisuojia kilpailuissakin, nyt olin jättänyt ne pois, jotta emme häviä vaihdossa aikaa. Hyvä opetus, aion käyttää neitimäisesti suojia jatkossakin. Energiaa huiviin ja uusi pullo juomaa fillariin. Mukana 6% :sta gutzyn urheilujuomaa, kaksilitraa repussa ja nyt toinen pullo menossa fillarin telineessä. Tarkoituksena käyttää juomaa repusta vain juoksu ja luisteluosuuksilla. (Toimi hyvin maaliin asti. Huolloissa otettiin huikkaa huoltolaatikon juomista. Ruokapuolta meni kisan aikana kaksi Gutzyn energiapatukkaa, palanen pro meal proteiinipatukkaa ja viisi 40g:n geeliä)
Fiskars - Suunnistusosuus - Kisakeskus
Matka jatkui pyörällä kohti rastia 13. Reitti selvää hiekkatietä. Ennalta olimme suunnitelleet jättävämme fillarit rastille ja jatkavamme juosten suunnistuksen lähtöön, aikomuksena palata päällystettyä tietä vauhdilla Kisakeskukseen. Muiden fillareita ei näkynyt järven rannassa, joten pyörät kannossa jatkoimme mekin matkaa. Kanto-osuus osoittautui kallioksi joka kasvoi v... maista vesakkoa. Kannetun pätkän pituus oli n. puolitoistakilometriä, aikaa meni pirusti.. ja hikeä myös.
Ennen rastia 14 taimikosta peräämme tupsahtavat Multisport ja Teres. Molemmat lähtivät edellämme Fiskarssista.
Hiiltomiehet ja Woodman olivat jo vartin edellä.
Suunnistuksen alussa kaikille kolmelle joukkueelle lyötiin käteen eri kartat. Kartat olivat informaatiosisällöltään paskapaperin luokkaa, kyseessä osasuurennos karttapaikan kartasta mittakaavaa 1:16000 (tai jotain). Kartalla näkyvät korkeuskäyrät (5m) ja yli sadan metrin mittaiset vesistöt. Rastit oli onneksi sijoiteltu selkeisiin paikoihin, vesistöjen rannoille jne.
Ensimmäisen kartan kaksi rastia löytyivät ongelmitta. Vauhtimme oli rauhallinen mutta varma, päätimme pysyä kartalla vauhdin kustannuksella.
Toisen kartan kakkosrastille löytäminen vaati jo onneakin. Painuin polvilleni ja tuuletin omaa erinomaisuuttani, kun lampi häämötti edessämme. Leimatessamme rastia takaa kuului pulinaa, joka ei ollut aivan yhtä onnellista kuin omamme, Teres oli vasta ensimäisellä kartallaan ja pummannut saman lammen maksaen siitä paljon aikaa.
Kolmas kartta ja hieman jo liikaakin varmistelua, kiersimme vimeiselle rastille tietä hyödyntäen, kun suoraankin olisi osattu.
Pyöränpäälle ja tasasta vauhtia rastin 16 kautta Kisakeskukseen. Laskin, että takaamme ei tule ketään ohi jos etenemme tasaista perusvauhtia, virheitä välttäen.
Tuntemukset pyöräilyn aikana olivat vaihtelevia, yritin syödä geelejä ja juoda pulloa tyhjäksi. Matkaa oli takana yli kahdeksan tuntia ja ainoa suurempi vaiva oli hiertävät repun viilekkeet. Jalat tuntuivat ylämäissä tehottomilta, mutta kun sovitti tekniikan rauhalliseksi, niin suurempia ongelmia ei ollut. Mieleen hiipi jo häämöttävä maali ja rääkin loppuminen.
Rogaining - Maali
Rogainingin aloitimme pyörällä, hakien kolme varmaa rastia tien varresta.
Sitten seurasikin synkkä hetki. Arvoimme pyörien päällä juoksurastien hakemista, ryntäsimme jo pätkänmatkaa metsäänkin, kunnes usko loppui ja päätimme suunnata kanootille hakeaksemme kolme varmaa rastia sillä. Näin tehtiin ja meloessamme arvoimme edelleenkin kolmen juoksurastin hakemista. Rantaan saavuttuamme päätimme hakea yhden juoksurastin varmistaaksemme neljännen sijamme. Poljimme pätkänmatkaa ja juoksimme hakemaan rastia väärältä mäeltä. Jonkin aikaa pyörittyämme alkoi mieltä kalvaa huoli maaliin ehtimisestä. Munaravia takaisin pyörille, joukkuehenki ei ollut ihan huipussaan. Samaan aikaan paikalle sattui onneksemme jokin muu takaamme tullut joukkue, jonka määrätietoista touhua seuratessani minulle valkeni asian oikea laita, ja juoksin kilpailijan perässä oikealle rastipisteelle.
Jälkikäteen ajatellen hortoilimme ainakin vartin mäellä, jonka vieressä n. 500 metrin päässä olisi ollut selkeästi järven rannassa sijainnut kahdeksas rasti - ja siitä lyhyen matkan päässä, taas selkeässä pisteessä olisi ollut yhdeksäs mahdollinen. Kaikkea sitä sattuu kymmenen tunnin rasituksen jälkeen, ajatus ei ollut enää kaikkein kirkkaimmillaan.
Maalin saavuttiin sijalla neljä, edellemme ennätti sekasarjan voittajajoukkue, jonka jäsenille täytyy taas kohottaa myssyä.
Kolmas sija oli lähellä, jopa tavoitettavissa. Ilman varmistelua perhoslenkkisuunnistuksessa ja arpomista rogainingissa, olisimme voineet olla pokkaamassa palkintokorokkeella vararenkaat fillareille ja T-paidan itsellemme.
Hienon kisan jälkeen on -ainakin telkkarissa- tapana kiittää jotakuta. Minä tahtoisin kiittää 10 vuotta vanhaa Trek -merkkistä maastopyörääni, joka tuntuu kestävän mitä tahansa ja toimivan riittävän hyvin uusien ja kiiltävien joukossa.
Paripäivää ennen starttia Jokke tajusi, että Kisakeskus ja Kisakallio ovat kaksi eri paikkaa. Itse olisin hurauttanut Kisakallion pihanurmelle telttaa pystyttämään..
Pyörät jätettiin Påminnen pulkkamäen juurelle. Teippasin runkoon kiinni pari Gutzyn geelipussia, ovat nyt kätevän kokoisia siinäkin mielessä. Juomapullo telineeseen ja hyvän yön toivotukset vanhalle ystävälle.
Prologi
Yhteislähtö kello 20. Ryntäys kolmen kartan luo, jokaiseen merkitty yksi rasti. Omat kartat ja piirrokset kielletty. Alusta asti selvää, että vauhti on kova. Itse en ymmärtänyt tuijottamastani kartasta mitään, Jokke hahmotti omansa ja ihmetteli, kun ryntäsin muiden perässä kohti rastia joka oli kartalla jota emme edes katsoneet. Pientä suukopua heti kärkeen, mutta valitsemallani linjalla jatkettiin. Muita seuraten oikeastaan koko rastireitti läpi ja viitoitetulle reitille. Välillä hyppy tornista veteen ja pieniä uintipätkiä. Esterata jossa ylitettäviä seiniä, kiipeiltiin portaita jne. Kanoottiosuus ilman meloja. Kanootti nurin kääntöpisteessä ja loppumatka uiden. Kärkijoukkueet pääsivät karkuun, meidän uittaessamme kanootin rantaan.
Prologin loppuaika 34 ja jotain, kaksi minuuttia voittajaa jäljessä.
Prologi vedettin kovaa ja tuntemukset olivat sen mukaiset. Tankkaus oli tullut tehtyä kymmentuntinen kisa mielessä ja sitten juostaankin lyhyt kisa. Jokainen voi kokeilla kittaamalla muutaman päivän nestettä, syödä pikkasen liikaa ja juosta sitten puolituntia kilpaa. Ei tunnu kevyeltä.
Lähtö - Melontaosuus
Lähtö kello 03. Kaikki kanooteissa peilityynellä järvellä, pimeää, lämpöä n. 16 astetta. Ei hullummat olosuhteet. Uni ei ollut tullut silmään, pelotti prologin huonot fiilikset, eikä muutenkaan huvittanut oikeastaan koko touhu.
Melonta meille ominaista tasoa, kärki repi kaulaa heti lähtöviivalta alkaen.
Lähes kaikki takanamme tulleet joukkueet valitsivat ykkösrastilla rantautumistaktiikan n. 800 metriä ennen rastia, veneessämme syntyi kisan toinen suukopu, kun rantautuneiden vauhti näytti omaamme vauhdikkaammalta. Arvoimme hetken, mutta meloimme loppuun, läpi upeasti kynttilöillä valaistun rautatietunnelin. Melonta osoittautui juoksemista nopeammaksi ja osuuden maaliin tulimme n. sijalla viisi.
Rullaluistelu - golf -suunnistus - silta quest - Påminne
Rullaluistelun aloitus kohtuullisella vauhdilla, varvasimme yhden sijan jo ennen golf -kikkailua. Rullaluistimet jalassa hutkimme pallot menemään. Jokke veti puun kautta kimmokkeella omansa maalialueelle, minä hankin minuutin sakon olemalla osumatta reikään.
Rastille neljä ja luistimet pois. Rastin numero viisi rastimääritteessä luki: "metri veden pinnasta". Rastiympyrä oli mäellä, joka oli noin kolmenkymmenen metrin korkeudella vedenpinnasta. Ennalta jo uumoiltiin rastin olevan maan alla. Luolan suuaukon etsimiseen meni noin viitisen minuuttia. Rasti oli piirretyssä kohdassa, hylätyssä rautatietunnelissa kolmekymmentämetriä kallion sisällä. Hyvä oivallus järjestäjiltä.
Matkalla kohti rastia kuusi ohitimme luistinvaurion takia vauhtinsa menettäneen Teresin.
Rasti kuusi ja samalla sillanalitustehtävä palkkeja pitkin. Joukkueet jonoutuivat, kaksi kärjessä edennyttä joukkuetta hyötyivät etumatkastaan nyt paljon ja kasvattivat sitä muiden jonottaessa vuoroaan sillan alitukseen.
Hiihtäen Påminneen ja mäkiauton rattiin. Molemmat laskivat mäkiautolla kaksi kertaa. Aiemmin pyöriä jättäessämme olin varma, että saamme työntää auton ylös, näin ei kuitenkaan ollut, jostain syystä huviteltiin hetkinen ennen matkan jatkamista polkien.
Påminne - Fillari viivasuunnistus - Fiskars- Kick bike vihjesuunnistus
Ensimmäinen fillariosuuden rasti oli tietysti viety kukkulan korkeimmalle kohdalle. Reitti viivasuunnistuksen alkuun selkeää hiekkatietä.
Viivasuunnistuksessa seurattiin erilliselle kartalle piirrettyä reittiä, jonka varrelle oli ripoteltu tuntematon määrä rasteja. Otimme varman päälle ja takaa tulleet Teres, Duro ja jokin muukin joukkue ajoivat meidät kiinni heti reitin alussa. Tekninen pyöräilyosuus, rauhallisetkin miehet kuuluivat kiroilevan iskettyään testiksensä stemmiin.
Itselläni ei suuria ongelmia vauhdin kanssa, pyöräilytekniikassa tuntuu olevan vielä hiomista. Meno tuntui pikkuhiljaa paranevan, aamukin oli jo tullut.
Porukassa reitti läpi ja Fiskarssin upean ruukkimiljöön keskelle ensimmäiseen huoltoon.
Prologin aikatappio osui kohdallemme kärsittäväksi nyt. Olimme onnekkaita, kengät täytyi vaihtaa kuitenkin ennen seuraavaa kick bike pätkää, aikaa ei siis hävitty juurikaan.
Aamu oli parhaimmillaan, kun potkimme ympäri Fiskarssin kujia paperille kirjattujen ohjeiden mukaisesti, leimaten vastaan tulevilla rasteilla. Yksi rasteista oli vanhassa pommisuojassa, johon ei turistina ihan ensimmäisenä tule osuneeksi. Olin hukannut otsavaloni matkalla, mutta onneksi repussa oli tehokkaampi fillari- led.
Hienot maisemat paikkasivat kick bikea kohtaan tuntemaani halveksuntaa. Kyseisen vehkeen erinomaisuus ei ole allekirjoittaneelle valjennut. Enemmänkin kyseinen vekotin on lelu kuin mikään etenemisväline.
Rullaluistelupyrähdys, kymmenisen kilometriä. Reitin ainoa todellinen vaaratilanne koitti, kun meinasin kompastua sauvaani vauhdikkaassa kohdassa. Rupea oli tulossa ihan urakalla, mutta jollain ihmeen keinolla selvisin pystyssä menettäen sauvasta somman. Olen aina aiemmin käyttänyt polvisuojia kilpailuissakin, nyt olin jättänyt ne pois, jotta emme häviä vaihdossa aikaa. Hyvä opetus, aion käyttää neitimäisesti suojia jatkossakin. Energiaa huiviin ja uusi pullo juomaa fillariin. Mukana 6% :sta gutzyn urheilujuomaa, kaksilitraa repussa ja nyt toinen pullo menossa fillarin telineessä. Tarkoituksena käyttää juomaa repusta vain juoksu ja luisteluosuuksilla. (Toimi hyvin maaliin asti. Huolloissa otettiin huikkaa huoltolaatikon juomista. Ruokapuolta meni kisan aikana kaksi Gutzyn energiapatukkaa, palanen pro meal proteiinipatukkaa ja viisi 40g:n geeliä)
Fiskars - Suunnistusosuus - Kisakeskus
Matka jatkui pyörällä kohti rastia 13. Reitti selvää hiekkatietä. Ennalta olimme suunnitelleet jättävämme fillarit rastille ja jatkavamme juosten suunnistuksen lähtöön, aikomuksena palata päällystettyä tietä vauhdilla Kisakeskukseen. Muiden fillareita ei näkynyt järven rannassa, joten pyörät kannossa jatkoimme mekin matkaa. Kanto-osuus osoittautui kallioksi joka kasvoi v... maista vesakkoa. Kannetun pätkän pituus oli n. puolitoistakilometriä, aikaa meni pirusti.. ja hikeä myös.
Ennen rastia 14 taimikosta peräämme tupsahtavat Multisport ja Teres. Molemmat lähtivät edellämme Fiskarssista.
Hiiltomiehet ja Woodman olivat jo vartin edellä.
Suunnistuksen alussa kaikille kolmelle joukkueelle lyötiin käteen eri kartat. Kartat olivat informaatiosisällöltään paskapaperin luokkaa, kyseessä osasuurennos karttapaikan kartasta mittakaavaa 1:16000 (tai jotain). Kartalla näkyvät korkeuskäyrät (5m) ja yli sadan metrin mittaiset vesistöt. Rastit oli onneksi sijoiteltu selkeisiin paikoihin, vesistöjen rannoille jne.
Ensimmäisen kartan kaksi rastia löytyivät ongelmitta. Vauhtimme oli rauhallinen mutta varma, päätimme pysyä kartalla vauhdin kustannuksella.
Toisen kartan kakkosrastille löytäminen vaati jo onneakin. Painuin polvilleni ja tuuletin omaa erinomaisuuttani, kun lampi häämötti edessämme. Leimatessamme rastia takaa kuului pulinaa, joka ei ollut aivan yhtä onnellista kuin omamme, Teres oli vasta ensimäisellä kartallaan ja pummannut saman lammen maksaen siitä paljon aikaa.
Kolmas kartta ja hieman jo liikaakin varmistelua, kiersimme vimeiselle rastille tietä hyödyntäen, kun suoraankin olisi osattu.
Pyöränpäälle ja tasasta vauhtia rastin 16 kautta Kisakeskukseen. Laskin, että takaamme ei tule ketään ohi jos etenemme tasaista perusvauhtia, virheitä välttäen.
Tuntemukset pyöräilyn aikana olivat vaihtelevia, yritin syödä geelejä ja juoda pulloa tyhjäksi. Matkaa oli takana yli kahdeksan tuntia ja ainoa suurempi vaiva oli hiertävät repun viilekkeet. Jalat tuntuivat ylämäissä tehottomilta, mutta kun sovitti tekniikan rauhalliseksi, niin suurempia ongelmia ei ollut. Mieleen hiipi jo häämöttävä maali ja rääkin loppuminen.
Rogaining - Maali
Rogainingin aloitimme pyörällä, hakien kolme varmaa rastia tien varresta.
Sitten seurasikin synkkä hetki. Arvoimme pyörien päällä juoksurastien hakemista, ryntäsimme jo pätkänmatkaa metsäänkin, kunnes usko loppui ja päätimme suunnata kanootille hakeaksemme kolme varmaa rastia sillä. Näin tehtiin ja meloessamme arvoimme edelleenkin kolmen juoksurastin hakemista. Rantaan saavuttuamme päätimme hakea yhden juoksurastin varmistaaksemme neljännen sijamme. Poljimme pätkänmatkaa ja juoksimme hakemaan rastia väärältä mäeltä. Jonkin aikaa pyörittyämme alkoi mieltä kalvaa huoli maaliin ehtimisestä. Munaravia takaisin pyörille, joukkuehenki ei ollut ihan huipussaan. Samaan aikaan paikalle sattui onneksemme jokin muu takaamme tullut joukkue, jonka määrätietoista touhua seuratessani minulle valkeni asian oikea laita, ja juoksin kilpailijan perässä oikealle rastipisteelle.
Jälkikäteen ajatellen hortoilimme ainakin vartin mäellä, jonka vieressä n. 500 metrin päässä olisi ollut selkeästi järven rannassa sijainnut kahdeksas rasti - ja siitä lyhyen matkan päässä, taas selkeässä pisteessä olisi ollut yhdeksäs mahdollinen. Kaikkea sitä sattuu kymmenen tunnin rasituksen jälkeen, ajatus ei ollut enää kaikkein kirkkaimmillaan.
Maalin saavuttiin sijalla neljä, edellemme ennätti sekasarjan voittajajoukkue, jonka jäsenille täytyy taas kohottaa myssyä.
Kolmas sija oli lähellä, jopa tavoitettavissa. Ilman varmistelua perhoslenkkisuunnistuksessa ja arpomista rogainingissa, olisimme voineet olla pokkaamassa palkintokorokkeella vararenkaat fillareille ja T-paidan itsellemme.
Hienon kisan jälkeen on -ainakin telkkarissa- tapana kiittää jotakuta. Minä tahtoisin kiittää 10 vuotta vanhaa Trek -merkkistä maastopyörääni, joka tuntuu kestävän mitä tahansa ja toimivan riittävän hyvin uusien ja kiiltävien joukossa.
13. kesäkuuta 2008
Väliajoista NLA:ssa
Nykytekniikka mahdollistaa jälkipelin muuallakin kuin kolpakon ääressä. Mielenkiintoista tarkastella eroja eri osuuksilla ja rastiväleillä.
Ensimmäinen melontaosuus sujui suurinpiirtein kärjen tahtiin.
Rullaluisteluosuudella tuli takkiin kolmisen minuuttia.
Pitkällä pyöräosuudella hävittiin lisää pari minuuttia.
Hiekankanto ja suunnistusosuudella seurasi suurin häviö: yli kymmenen minuuttia. Tulihan osuudella pari pummia, mutta että kymmenen minuuttia.... (hiekankannossa viisi ja suunnistukseessa reilut viisi)Sijoitus rastille tullessa viides ja lähtiessä 16.
Seuraavalla rastivälillä oltiin koko porukan nopeimpia! Pidempi reitinvalinta oli siis parempi. Sijoitus korjaantunut sijaluvuksi kuusi.
Ohjesuunnistuksessa ei tullut eroja.
Tutkaaseman rasti löydettiin kymmenen minuuttia kärkeä nopeammin, joten ero tasoittui tässä.
Vissy -questiltä vaihtoon edettiin ilman häviötä.
Ensimmäinen juoksuosuus kärjen tahtiin ja sijoitus melonnan alussa kolmas. Juoksun aikana ohitettiin kaksi joukkuetta.
Melonnassa takkiin kolme sijaa, minuutin hitaampi suoritus kuin kärjellä. Lyhyt juoksu taas nopeimpien tahtiin ja sitä seurannut melontaosuus muutaman minuutin hitaammin kuin kärki.
Juoksu maaliin koko joukon nopeimmalla ajalla.
Yhteenvetona; Suhteellisesti suurimmat erot syntyivät melontavauhdin puutteen ja suunnistuksessa tehtyjen pummien vuoksi.
Ei mikään yllätys. Molempiin asioihin voidaan vaikuttaa harjoittelua kohdentamalla.
Juoksuvauhti oli riittävää. Viiden ja puolentunnin kisaamisen jälkeen voitimme vielä kansalliset kärkijoukkueet juoksuvauhdissa. Ei paha.
JanneK
Ensimmäinen melontaosuus sujui suurinpiirtein kärjen tahtiin.
Rullaluisteluosuudella tuli takkiin kolmisen minuuttia.
Pitkällä pyöräosuudella hävittiin lisää pari minuuttia.
Hiekankanto ja suunnistusosuudella seurasi suurin häviö: yli kymmenen minuuttia. Tulihan osuudella pari pummia, mutta että kymmenen minuuttia.... (hiekankannossa viisi ja suunnistukseessa reilut viisi)Sijoitus rastille tullessa viides ja lähtiessä 16.
Seuraavalla rastivälillä oltiin koko porukan nopeimpia! Pidempi reitinvalinta oli siis parempi. Sijoitus korjaantunut sijaluvuksi kuusi.
Ohjesuunnistuksessa ei tullut eroja.
Tutkaaseman rasti löydettiin kymmenen minuuttia kärkeä nopeammin, joten ero tasoittui tässä.
Vissy -questiltä vaihtoon edettiin ilman häviötä.
Ensimmäinen juoksuosuus kärjen tahtiin ja sijoitus melonnan alussa kolmas. Juoksun aikana ohitettiin kaksi joukkuetta.
Melonnassa takkiin kolme sijaa, minuutin hitaampi suoritus kuin kärjellä. Lyhyt juoksu taas nopeimpien tahtiin ja sitä seurannut melontaosuus muutaman minuutin hitaammin kuin kärki.
Juoksu maaliin koko joukon nopeimmalla ajalla.
Yhteenvetona; Suhteellisesti suurimmat erot syntyivät melontavauhdin puutteen ja suunnistuksessa tehtyjen pummien vuoksi.
Ei mikään yllätys. Molempiin asioihin voidaan vaikuttaa harjoittelua kohdentamalla.
Juoksuvauhti oli riittävää. Viiden ja puolentunnin kisaamisen jälkeen voitimme vielä kansalliset kärkijoukkueet juoksuvauhdissa. Ei paha.
JanneK
8. kesäkuuta 2008
No Limit adventure 2008
Paikkana Siuntio ja Evitskog. Porukastamme viivalla Janne Ja Jokke. Olosuhteet mainiot, kuivaa ja lämmintä. Edellispäivän helle oli tyyntynyt pariinkymmeneen asteeseen.
Neljän kisan kokemuksen myötä uskallan väittää, että toimimme jo totutulla tavalla; Jokke myöhässä ja allekirjoittaneella vatsavaivoja lähtöhetkeen asti. Viivalle ehdittiin, Jokella vaatteet päällä ja vessojen pesijältä pyydän anteeksi.
Kanootti rallicross:
Tai siltä se ainakin vaikutti. 40 inkkaria vesille samanaikaisesti ja kaikilla kauhea puhti päällä. Ensimäiset uimarit nähtiin jo 20 metriä rannasta, jotenkin kuitenkin itse selvisimme härdellistä kaatumatta. Kuivana tuskin selviytyi kukaan, siksi omituinen vesiolosuhde jorpakossa vallitsi. Rehevöityminen oli hyvässä vauhdissa ja ruokoa kasvoi saarekkeina ympäri järven. Rastit oli piiloteltu kohtuullisen luovasti rastiympyrän salliman toleranssin puitteissa aivan toisaalle kuin mistä niitä haettiin. Kakkosrasti ei esim. ollutkaan rannassa, vaan pajua kasvaneessa saarekkeessa kymmenen metrin päässä siitä.
Ensimmäiseltä järveltä vedettiin / kannettiin kanootit toiseen järven, kauheita eroja ei päässyt syntymään, mutta kadehtien katselimme "nimimiesten" parityöskentelyä. Ehkä opimmekin jotain.
Rullaluistelu / juoksu:
Kanootit rantaan ja kärkiparin kannassa kohti asfalttitietä. Luistimet jalkaan ja taipaleelle. Vaihdossa ohitsemme taisi ennättää pari joukkuetta. Olimme ehkä ainoat nynnyt jotka käyttivät suojia, niiden pukemiseen meni jokunen " turha " sekunti. Valitsemamme taktiikan mukaisesti kartta oli repussani ja luotimme toisten suunnistukseen. Kävi kuitenkin niin, että ohitimme jokusen joukkueen ja löysimme itsemme yksinäisyydestä, ilman mahdollisuutta peesiin. Tarkka muistikuvaa ei kummallakaan ollut etapin rastien lukumäärästä, mutta jatkoimme valitsemallamme linjalla emmekä pysähtyneet kaivelemaan karttaa. Kaikki leimattiin ja hätäisesti tehdyn vaihdon jälkeen auki jääneet luistimenikaan eivät aiheuttaneet fataaleja vammoja, välillä kyllä pelotti, täytyy tunnustaa.
Pyöräilyä:
Itse vaihdoin fillarikengät, Jokke valitsi lenkkarit. Alussa pientä hapuilua, mutta polun pää löytyi ja lähdimme kohti Quest ykköstä Storskogenin kautta, metsäautotietä myöden. Yllätystehtävänä hyppy veteen viidenmetrin korkeudesta, takaisin torniin köysitikkata pitkin. Maltoin olla hyppäämättä allaolijan päälle ja sain perässäni tulleelta opastusta köysitikkailla kiipeämiseen.
Matkalla kohti seuraavaa Questiä pientä häröilyä reitinvalinnan suhteen, aikaa ei hävitty kuitenkaan puolta minuuttia enempää. Yllättävän kova pyöräilypätkä, pehmeä pohja, oikeaa s..tanan Saharaa. Questin tehtävänä kantaa jätesäkissä 200 kg hiekkaa tiettyä reittiä myöden. Reitti johti tietenkin sorakuopan rinnettä ylös ja alas, kannoimme n. 25 kilon säkkejä ja selvisimme neljällä reissulla.
Suunnistusosuus:
Muutaman kilometrin mittainen suunnistusosuus alkoi helposti. Toisella rastivälillä aloin jostakin syysta epäillä suunnistuskykyäni ja seurasin itseäni vielä paskempaa suunnistajaa väärälle mäellä vaikka olin kartalla ja tiesin rastin sijainnin.... käsittämätöntä. Asian oivaltamisen seurauksena heränneen vitutuksen siivittäminä juoksimme ennätysajassa rastille. Takkiin tuli ehkä viitisen minuuttia.
Pyörällä:
Mahdollisuus reitinvalintaan. Valitsimme pidemmän, Kirkonummen taajaman kautta kiertäneen reitin. Vuorovetoa jonkin toisen joukkueen kanssa. Seuraavat ohjeet "Grand canyonissa", jonkinlainen kanavakaivanto tienalitse. Sanalliset ohjeet matkan jatkamiseksi, kartasta vastaava osuus oli peitetty, matkalla pari rastia. Nyt "pääjoukon" erot otettiin kiinni ja porukka sumppuuntui. Letkassa ainakin viisi joukkuetta ja vauhti pikkupolulla sen mukainen, välillä teki mieli vihellellä.
Suon yli pyöriä kantaen rastille 13. Pyörät taas kannossa kohti seuraavaa rastia, jossa järjestäjä tarjosi pullollisen juomaa. Vissypullot täytyi hakea suolta ja takaisin tullessa haimme pyöriämme väärästä kohdasta tietä, jokunen hetki taas takkiin. Matkalla vaihtoalueelle törmättiin hevoskilpailuihin ja melkein hysteerisiin heppatyttöihin, ei olis kai saanut tulla kohti hevosta niin kovaa polkupyörällä. Pahoittelen ja syytän numerolappua kypärässä, ilmeeni kohdatessamme oli tarkoitettu ystävälliseksi hymyksi.
Kiipeilytehtävä:
Vaihtoalueen liepeillä kiipeily / köysitehtävä, joka muodostui lähinnä huoltotauoksi kymmenen minuutin pakollisen kestonsa vuoksi. Tehtävä oli tehty n. minuutissa, muu aika odottelua ja tankkausta, onneksi oli patukka repussa ja geeliä jäljellä.
Juoksu / suunnistus:
Meni edellisen suunnistusosuuden opetusten jälkeen hyvin, ei minkäänlaista hapuilua. Taisimme jopa ohittaa jokusen joukkueen.
Melonta / Juoksu / Quest:
Kanootti ei kulkenut mihinkään, melonta oli lähinnä jonkinlaista survomista vastatuuleen. Matkalla ollut rasti löytyi pienen etsimisen jälkeen. Pari joukkuetta meni taas ohitsemme ja kasvatti eroa säälittävän melontamme vuoksi.
Ensimmäiset kunnon krampit juoksupätkällä kohti golfkenttää, matkaa takana n. viisi tuntia. Questin tehtävänä golfpallon lyöminen n. sadanmetrin päähän merkittyyn 15 x 15 m neliöön. Kaikki pallot huti ja minuutin pakollinen odotus. Pari juostessa ohittamaamme joukkuetta pääsivät taas ohitsemme.
Juosten takaisin rantaan ja kanootilla takaisin samaan paikkaan, josta olimme vesille lähteneet. Melonnassa tuttu voimattomuus jatkui. Emme saavuttaneet ketään, takaamme tullut porukka saavutti meidät.
Juoksu / suunistus maaliin:
Olimme jo aiemmin huomanneet juoksuvoimamme riittävän muihin kanssamme edenneisiin joukkueisiin nähden ja päätimme ottaa siitä kaiken irti. Päätin edetä suorinta reittiä, aluksi asfalttitietä ja siitä järvenrannassa olleelle suolle. Uimme parin puron yli ja tarvoimme lyhyissä housuissa nokkospuskissa. Reitinvalintamme osoittautui oikeaksi ja juoksuvoimamme riitti. Ohitimme matkalla useita joukkueita. Jokke kuului kommentoivan reitinvalintaani jossakin vaiheessa, mutta kehoitin keskittymään juoksemiseen. Mies totteli, eikä takaa kuulunut kommentointia ennen maalivaatetta. Viimeisellä pellolla katselin toisen mahdollisen reitin suuntaan sekä taaksemme, enkä havainnut ainoatakaan joukkuetta näköpiirissä. Tempaisimme useamman minuutin kaulan ennen meitä viimeiselle osuudelle lähteneisiin joukkueisiin. Matkaa oli vain n. viisikilometriä, joten muiden on täytynyt edetä lähes hiipien.
Maaliin saavuimme sijalla neljä. Täytyy nostaa hattua ennen meitä maaliin saapuneelle sekasarjan voittajajoukkueelle. Joukkueessa kilpailleelle naiselle oli kunnia hävitä.
Neljäs sija oli paras sijoituksemme lajin parissa ja koska kyseessä oli itselläni tasan neljäs kilpailu, niin uskallan olla tyytyväinen lopputulokseen. Eroa voittajajoukkueeseen syntyi yli 25 minuuttia, mutta ottaen huomioon melontamme puutteet ja suunnistuksessa tehdyt pummit, uskallan odottaa jatkossa tätäkin parempia sijoituksia. Alle täytyy saada vielä paljon treeniä ja ja sitä kautta uskoa omaan tekemiseen.
Kyllä tästä vielä hyvä tulee.
Neljän kisan kokemuksen myötä uskallan väittää, että toimimme jo totutulla tavalla; Jokke myöhässä ja allekirjoittaneella vatsavaivoja lähtöhetkeen asti. Viivalle ehdittiin, Jokella vaatteet päällä ja vessojen pesijältä pyydän anteeksi.
Kanootti rallicross:
Tai siltä se ainakin vaikutti. 40 inkkaria vesille samanaikaisesti ja kaikilla kauhea puhti päällä. Ensimäiset uimarit nähtiin jo 20 metriä rannasta, jotenkin kuitenkin itse selvisimme härdellistä kaatumatta. Kuivana tuskin selviytyi kukaan, siksi omituinen vesiolosuhde jorpakossa vallitsi. Rehevöityminen oli hyvässä vauhdissa ja ruokoa kasvoi saarekkeina ympäri järven. Rastit oli piiloteltu kohtuullisen luovasti rastiympyrän salliman toleranssin puitteissa aivan toisaalle kuin mistä niitä haettiin. Kakkosrasti ei esim. ollutkaan rannassa, vaan pajua kasvaneessa saarekkeessa kymmenen metrin päässä siitä.
Ensimmäiseltä järveltä vedettiin / kannettiin kanootit toiseen järven, kauheita eroja ei päässyt syntymään, mutta kadehtien katselimme "nimimiesten" parityöskentelyä. Ehkä opimmekin jotain.
Rullaluistelu / juoksu:
Kanootit rantaan ja kärkiparin kannassa kohti asfalttitietä. Luistimet jalkaan ja taipaleelle. Vaihdossa ohitsemme taisi ennättää pari joukkuetta. Olimme ehkä ainoat nynnyt jotka käyttivät suojia, niiden pukemiseen meni jokunen " turha " sekunti. Valitsemamme taktiikan mukaisesti kartta oli repussani ja luotimme toisten suunnistukseen. Kävi kuitenkin niin, että ohitimme jokusen joukkueen ja löysimme itsemme yksinäisyydestä, ilman mahdollisuutta peesiin. Tarkka muistikuvaa ei kummallakaan ollut etapin rastien lukumäärästä, mutta jatkoimme valitsemallamme linjalla emmekä pysähtyneet kaivelemaan karttaa. Kaikki leimattiin ja hätäisesti tehdyn vaihdon jälkeen auki jääneet luistimenikaan eivät aiheuttaneet fataaleja vammoja, välillä kyllä pelotti, täytyy tunnustaa.
Pyöräilyä:
Itse vaihdoin fillarikengät, Jokke valitsi lenkkarit. Alussa pientä hapuilua, mutta polun pää löytyi ja lähdimme kohti Quest ykköstä Storskogenin kautta, metsäautotietä myöden. Yllätystehtävänä hyppy veteen viidenmetrin korkeudesta, takaisin torniin köysitikkata pitkin. Maltoin olla hyppäämättä allaolijan päälle ja sain perässäni tulleelta opastusta köysitikkailla kiipeämiseen.
Matkalla kohti seuraavaa Questiä pientä häröilyä reitinvalinnan suhteen, aikaa ei hävitty kuitenkaan puolta minuuttia enempää. Yllättävän kova pyöräilypätkä, pehmeä pohja, oikeaa s..tanan Saharaa. Questin tehtävänä kantaa jätesäkissä 200 kg hiekkaa tiettyä reittiä myöden. Reitti johti tietenkin sorakuopan rinnettä ylös ja alas, kannoimme n. 25 kilon säkkejä ja selvisimme neljällä reissulla.
Suunnistusosuus:
Muutaman kilometrin mittainen suunnistusosuus alkoi helposti. Toisella rastivälillä aloin jostakin syysta epäillä suunnistuskykyäni ja seurasin itseäni vielä paskempaa suunnistajaa väärälle mäellä vaikka olin kartalla ja tiesin rastin sijainnin.... käsittämätöntä. Asian oivaltamisen seurauksena heränneen vitutuksen siivittäminä juoksimme ennätysajassa rastille. Takkiin tuli ehkä viitisen minuuttia.
Pyörällä:
Mahdollisuus reitinvalintaan. Valitsimme pidemmän, Kirkonummen taajaman kautta kiertäneen reitin. Vuorovetoa jonkin toisen joukkueen kanssa. Seuraavat ohjeet "Grand canyonissa", jonkinlainen kanavakaivanto tienalitse. Sanalliset ohjeet matkan jatkamiseksi, kartasta vastaava osuus oli peitetty, matkalla pari rastia. Nyt "pääjoukon" erot otettiin kiinni ja porukka sumppuuntui. Letkassa ainakin viisi joukkuetta ja vauhti pikkupolulla sen mukainen, välillä teki mieli vihellellä.
Suon yli pyöriä kantaen rastille 13. Pyörät taas kannossa kohti seuraavaa rastia, jossa järjestäjä tarjosi pullollisen juomaa. Vissypullot täytyi hakea suolta ja takaisin tullessa haimme pyöriämme väärästä kohdasta tietä, jokunen hetki taas takkiin. Matkalla vaihtoalueelle törmättiin hevoskilpailuihin ja melkein hysteerisiin heppatyttöihin, ei olis kai saanut tulla kohti hevosta niin kovaa polkupyörällä. Pahoittelen ja syytän numerolappua kypärässä, ilmeeni kohdatessamme oli tarkoitettu ystävälliseksi hymyksi.
Kiipeilytehtävä:
Vaihtoalueen liepeillä kiipeily / köysitehtävä, joka muodostui lähinnä huoltotauoksi kymmenen minuutin pakollisen kestonsa vuoksi. Tehtävä oli tehty n. minuutissa, muu aika odottelua ja tankkausta, onneksi oli patukka repussa ja geeliä jäljellä.
Juoksu / suunnistus:
Meni edellisen suunnistusosuuden opetusten jälkeen hyvin, ei minkäänlaista hapuilua. Taisimme jopa ohittaa jokusen joukkueen.
Melonta / Juoksu / Quest:
Kanootti ei kulkenut mihinkään, melonta oli lähinnä jonkinlaista survomista vastatuuleen. Matkalla ollut rasti löytyi pienen etsimisen jälkeen. Pari joukkuetta meni taas ohitsemme ja kasvatti eroa säälittävän melontamme vuoksi.
Ensimmäiset kunnon krampit juoksupätkällä kohti golfkenttää, matkaa takana n. viisi tuntia. Questin tehtävänä golfpallon lyöminen n. sadanmetrin päähän merkittyyn 15 x 15 m neliöön. Kaikki pallot huti ja minuutin pakollinen odotus. Pari juostessa ohittamaamme joukkuetta pääsivät taas ohitsemme.
Juosten takaisin rantaan ja kanootilla takaisin samaan paikkaan, josta olimme vesille lähteneet. Melonnassa tuttu voimattomuus jatkui. Emme saavuttaneet ketään, takaamme tullut porukka saavutti meidät.
Juoksu / suunistus maaliin:
Olimme jo aiemmin huomanneet juoksuvoimamme riittävän muihin kanssamme edenneisiin joukkueisiin nähden ja päätimme ottaa siitä kaiken irti. Päätin edetä suorinta reittiä, aluksi asfalttitietä ja siitä järvenrannassa olleelle suolle. Uimme parin puron yli ja tarvoimme lyhyissä housuissa nokkospuskissa. Reitinvalintamme osoittautui oikeaksi ja juoksuvoimamme riitti. Ohitimme matkalla useita joukkueita. Jokke kuului kommentoivan reitinvalintaani jossakin vaiheessa, mutta kehoitin keskittymään juoksemiseen. Mies totteli, eikä takaa kuulunut kommentointia ennen maalivaatetta. Viimeisellä pellolla katselin toisen mahdollisen reitin suuntaan sekä taaksemme, enkä havainnut ainoatakaan joukkuetta näköpiirissä. Tempaisimme useamman minuutin kaulan ennen meitä viimeiselle osuudelle lähteneisiin joukkueisiin. Matkaa oli vain n. viisikilometriä, joten muiden on täytynyt edetä lähes hiipien.
Maaliin saavuimme sijalla neljä. Täytyy nostaa hattua ennen meitä maaliin saapuneelle sekasarjan voittajajoukkueelle. Joukkueessa kilpailleelle naiselle oli kunnia hävitä.
Neljäs sija oli paras sijoituksemme lajin parissa ja koska kyseessä oli itselläni tasan neljäs kilpailu, niin uskallan olla tyytyväinen lopputulokseen. Eroa voittajajoukkueeseen syntyi yli 25 minuuttia, mutta ottaen huomioon melontamme puutteet ja suunnistuksessa tehdyt pummit, uskallan odottaa jatkossa tätäkin parempia sijoituksia. Alle täytyy saada vielä paljon treeniä ja ja sitä kautta uskoa omaan tekemiseen.
Kyllä tästä vielä hyvä tulee.
6. toukokuuta 2008
Spring Adventure 2008
Multisport sm- cupin toinen osakilpailu oli osaltamme kauden avaus. Kisakunto oli arvoitus, vappukin juuri alla ja kaikenlaista harjoitushaittaa koettu.
Ryhmästämme viivalla Janne ja Jokke.
Kisapäiväksi sattui mainio keväinen keli, lämmintä karvan verran yli kahdenkymmenen ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.
Kisa alkoi parinkilometrin pyöräilyprologilla autonperässä. Auton poistuttua kiihdytettiin varsinaiseen kisavauhtiin ja ajettiin muutaman rastin kautta köysilaskeutumisrastille. Reitti ei ollut täysin ajokelpoinen ja osa osuudesta täytyi taittaa pyörää selässä kantaen, tulipahan kastettua tuliterät fillarikengät.
Köysilaskeutumisrastille saavuttaessa aika pysäytettiin kymmenen minuutin ajaksi. Laskeutuminen rantakalliolta päättyi veteen, josta piti uida tai hilautua köyttämyöden rantakalliolle. Siellä odoteltiin kymmenen minuutin täyttymistä yhdessä kolmen muun kärjessä saapuneen joukkueen kanssa.
Matkaa jatkettiin pyörällä yhdessä Penalty2:n (?) kanssa. Ylitettiin Siuntionjoki ja ajeltiin rastien kautta vaihtoon. Lenkkarit jalkaan, gutzyt huiviin ja juoksemaan suunnistusosuudelle.
Maalissa kuulimme, että käyntimme osuuden ensimmäisellä rastilla (7) ei ollut tallentunut, leimausvirhe siis. Emit oli allekirjoittaneen kourassa ja muistan vielä ojentaneeni leimauslaitteen samaan aikaan rastilla olleelle kilpailijalleni, ennen omaa leimaamistani. Tarkoituksemme kun oli ottaa varmuutta suunnistukseen pikku peesauksella... No 15 min sakkoa, paska tuuri - tai siis- ihan oma moka. Mikälie näppihäiriö.
Rastilla 8 pummi, luotin liikaa omaan suunnistustaitooni ja v..si meni. Epätoivoisena viimeisenä keinona huusin apua kanssakilpailijoilta - ei herunut- rasti löytyi itse päättelemällä, takkiin tuli ehkä noin viisiminuuttia.
Kävi mielessä jo lukulasien hankinta.
Melontaan ilmeisesti viidennellä sijalla. Matkalla yksi haastavampi paikka ja paljon ärsyttäviä puunrunkoja. Ei suurempia ongelmia. Tuntui leppoisalta retkeilyltä.
Juoksu/ suunnistusosuus jokirannan ryteikössä ei ollut niitä kaikkein nautittavimpia. Tulipahan vedettyä kunnon turvat, juuri karttaa lukiessa, raivaussahalla vedettyyn taimikkokannokkoon ja vielä juomaletku suussa. Ei voinut edes kirota - ynistä vaan säälittävästi - iso mies- spandexit päällä - verissään sätkien- keskellä metsää. Onneksi ei ollut yhtään kameraa paikalla.
Rastit löytyivät ja matkalla ohitettiin yksi joukkue.
Rogainingin alussa oli aikaa jäljellä tunti ja viisiminuuttia. Muutaman kilometrin osuudelle maaliin varasimme aikaa 35 - 40 minuuttia. Teimme päätöksen hakea "varmat" rastit kauempaa tienvarresta pyörällä. Noukimme kolme eteläistä ja yhden pohjoisimman joka oli, paradoksaalista kyllä, sama seiskarasti, joka myöhemmin osoittautui "kohtaloksemme".
Aikataulussa kohti maalia. Matkalla saavutimme edellämme olleet kolme kilpasarjan joukkuetta ja vähemmän rogaining rasteja hakeneen SK Pohjantähden. Letkassa haimme viimeiset kolme rastia. Viimeinen oli sijoitettu maalivaatteen viereiseen puuhun, n. kolmen metrin korkeuteen. Suhtauduin tilanteeseen ja kanssamme rastilla olleisiin joukkueisiin lammasmaisesti, enkä
ymmärtänyt, että kilpailemme todellakin palkintosijoituksista. Jossittelu on turhaa, mutta hauskaa, ja siksi: Jos olisin ollut terävämpi, ja nostanut Joken puuhun ennen kilpailijoitamme, olisimme kilpailleet sijoista kaksi - neljä, siis ilman sitä per.. leen leimausvirhettä.
Nyt loppusijoitus kolmastoista.
Tämä oli itselleni kolmas kilpailu, eikä Jokkekaan paljon kokeneempi ole. Kisasta jäi kaiken kaikkiaan hyvä fiilis. Mikään osuus ei ollut vaikea, juoksu oli helppoa ja pyöräkin kulki kärjen tahtiin. Suunnistusvaikeudet olivat ennalta tiedossa.
Erityiskiitos Kari Arposelle siitä, että firmanne (No Name) tuottaa niin loistavia varusteita, ettei niitä tarvinnut riisua edes uimaosuudella.
- Teolle ja Rahtiklinikalle kiitokset siitä, että meillä on käytössämme ko. varusteet.
Urheilu on hauskaa - varsinkin seikkailusellainen.
JanneK
Ryhmästämme viivalla Janne ja Jokke.
Kisapäiväksi sattui mainio keväinen keli, lämmintä karvan verran yli kahdenkymmenen ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.
Kisa alkoi parinkilometrin pyöräilyprologilla autonperässä. Auton poistuttua kiihdytettiin varsinaiseen kisavauhtiin ja ajettiin muutaman rastin kautta köysilaskeutumisrastille. Reitti ei ollut täysin ajokelpoinen ja osa osuudesta täytyi taittaa pyörää selässä kantaen, tulipahan kastettua tuliterät fillarikengät.
Köysilaskeutumisrastille saavuttaessa aika pysäytettiin kymmenen minuutin ajaksi. Laskeutuminen rantakalliolta päättyi veteen, josta piti uida tai hilautua köyttämyöden rantakalliolle. Siellä odoteltiin kymmenen minuutin täyttymistä yhdessä kolmen muun kärjessä saapuneen joukkueen kanssa.
Matkaa jatkettiin pyörällä yhdessä Penalty2:n (?) kanssa. Ylitettiin Siuntionjoki ja ajeltiin rastien kautta vaihtoon. Lenkkarit jalkaan, gutzyt huiviin ja juoksemaan suunnistusosuudelle.
Maalissa kuulimme, että käyntimme osuuden ensimmäisellä rastilla (7) ei ollut tallentunut, leimausvirhe siis. Emit oli allekirjoittaneen kourassa ja muistan vielä ojentaneeni leimauslaitteen samaan aikaan rastilla olleelle kilpailijalleni, ennen omaa leimaamistani. Tarkoituksemme kun oli ottaa varmuutta suunnistukseen pikku peesauksella... No 15 min sakkoa, paska tuuri - tai siis- ihan oma moka. Mikälie näppihäiriö.
Rastilla 8 pummi, luotin liikaa omaan suunnistustaitooni ja v..si meni. Epätoivoisena viimeisenä keinona huusin apua kanssakilpailijoilta - ei herunut- rasti löytyi itse päättelemällä, takkiin tuli ehkä noin viisiminuuttia.
Kävi mielessä jo lukulasien hankinta.
Melontaan ilmeisesti viidennellä sijalla. Matkalla yksi haastavampi paikka ja paljon ärsyttäviä puunrunkoja. Ei suurempia ongelmia. Tuntui leppoisalta retkeilyltä.
Juoksu/ suunnistusosuus jokirannan ryteikössä ei ollut niitä kaikkein nautittavimpia. Tulipahan vedettyä kunnon turvat, juuri karttaa lukiessa, raivaussahalla vedettyyn taimikkokannokkoon ja vielä juomaletku suussa. Ei voinut edes kirota - ynistä vaan säälittävästi - iso mies- spandexit päällä - verissään sätkien- keskellä metsää. Onneksi ei ollut yhtään kameraa paikalla.
Rastit löytyivät ja matkalla ohitettiin yksi joukkue.
Rogainingin alussa oli aikaa jäljellä tunti ja viisiminuuttia. Muutaman kilometrin osuudelle maaliin varasimme aikaa 35 - 40 minuuttia. Teimme päätöksen hakea "varmat" rastit kauempaa tienvarresta pyörällä. Noukimme kolme eteläistä ja yhden pohjoisimman joka oli, paradoksaalista kyllä, sama seiskarasti, joka myöhemmin osoittautui "kohtaloksemme".
Aikataulussa kohti maalia. Matkalla saavutimme edellämme olleet kolme kilpasarjan joukkuetta ja vähemmän rogaining rasteja hakeneen SK Pohjantähden. Letkassa haimme viimeiset kolme rastia. Viimeinen oli sijoitettu maalivaatteen viereiseen puuhun, n. kolmen metrin korkeuteen. Suhtauduin tilanteeseen ja kanssamme rastilla olleisiin joukkueisiin lammasmaisesti, enkä
ymmärtänyt, että kilpailemme todellakin palkintosijoituksista. Jossittelu on turhaa, mutta hauskaa, ja siksi: Jos olisin ollut terävämpi, ja nostanut Joken puuhun ennen kilpailijoitamme, olisimme kilpailleet sijoista kaksi - neljä, siis ilman sitä per.. leen leimausvirhettä.
Nyt loppusijoitus kolmastoista.
Tämä oli itselleni kolmas kilpailu, eikä Jokkekaan paljon kokeneempi ole. Kisasta jäi kaiken kaikkiaan hyvä fiilis. Mikään osuus ei ollut vaikea, juoksu oli helppoa ja pyöräkin kulki kärjen tahtiin. Suunnistusvaikeudet olivat ennalta tiedossa.
Erityiskiitos Kari Arposelle siitä, että firmanne (No Name) tuottaa niin loistavia varusteita, ettei niitä tarvinnut riisua edes uimaosuudella.
- Teolle ja Rahtiklinikalle kiitokset siitä, että meillä on käytössämme ko. varusteet.
Urheilu on hauskaa - varsinkin seikkailusellainen.
JanneK
2. toukokuuta 2008
Melontaa Espoossa
.JPG)
26.4.2008 Espoojoella
Lämpiman kevään johdosta vesi oli melko alhaalla Espoonjoessa, mutta päästiin sitäkin kautta mereen asti.
Retki alkoi Ikean parkkipaikalta josta meloimme Espoonjokea - Kauklahden läpi päätyen loppujen lopuksi Espoonlahdelle. Matkalla tuli treenailtua vähän erilaisia melontatekniikoita sekä palauteltiin mieleen koskessa melomistakin.
Tämä oli hyvää viimeistelytreeniä kevään ensimmäistä kisaa varten.
Huomenna Jokke ja Janne startaa Spring Adventureen.
Team Rahtiklinikka (Kuvan Copyright Eerikki Rundgren)
25. helmikuuta 2008
Finlandia hiihto 2008
No kauden hiihtelyt jatkuvat ja Jokke päätti käydä kokeilemassa kuntoaan Finlandian kuninkuusmatkalla, joka oli tänä vuonna typistynyt 50km.
Kauden hiihtokilometreille ei voi hurrata ja se huomasi heti lähdöstä alkaen. Tänä vuonna keli oli todella nopea ja se asetti samalla haasteita voitelulle, jonka jälleen onnistuin ryssimään. Huomasin heti lähdössä että liisterit eivät pidä ja porukkaa tulee alamäessä liukkaamilla suksilla ohi. No vaikka hiihto onkin puoliksi varusteurheilua niin toinen puoli tuloksista johtuu kaverista siinä suksien päällä.
Itse hiihto:
Olin päättänyt että en lähde heti aluksi repimään täysillä, mutta kun
numerolappu on rinnassa niin etukäteissuunnitelmat voi heti hylätä ja täysillähän sitä lähdettiin. Hiihto sujui ihan hyvin sinne 35km asti. Sen jälkeen ei enää tasatyönnällä eteneminen ollut kivaa vaan hapot olivat vallanneet olkapäät ja ojentajat. Vika 15km sitten kokeiltiin vaan roikkua muiden kannoilla ja olla päästämättä liikaa porukkaa ohi. Vikan juomatauon jälkeen kiristin tahtia ja otin koneesta kaiken irti, siinä sitten vikassa jyrkässä nousussa vielä pääsi kuittaamaan muutaman sijoituksen ja maaliin saavuttiin sijoituksella 315.
Aika parantui viimevuodesta ja nyt se 50km perinteisellä meni 2h 38min, keskisykkeen ollessa 170.
Tässä sitä lepuutellaan viikko ja suunnataan treenaamaan Leville.
Jokke
Kauden hiihtokilometreille ei voi hurrata ja se huomasi heti lähdöstä alkaen. Tänä vuonna keli oli todella nopea ja se asetti samalla haasteita voitelulle, jonka jälleen onnistuin ryssimään. Huomasin heti lähdössä että liisterit eivät pidä ja porukkaa tulee alamäessä liukkaamilla suksilla ohi. No vaikka hiihto onkin puoliksi varusteurheilua niin toinen puoli tuloksista johtuu kaverista siinä suksien päällä.
Itse hiihto:
Olin päättänyt että en lähde heti aluksi repimään täysillä, mutta kun
numerolappu on rinnassa niin etukäteissuunnitelmat voi heti hylätä ja täysillähän sitä lähdettiin. Hiihto sujui ihan hyvin sinne 35km asti. Sen jälkeen ei enää tasatyönnällä eteneminen ollut kivaa vaan hapot olivat vallanneet olkapäät ja ojentajat. Vika 15km sitten kokeiltiin vaan roikkua muiden kannoilla ja olla päästämättä liikaa porukkaa ohi. Vikan juomatauon jälkeen kiristin tahtia ja otin koneesta kaiken irti, siinä sitten vikassa jyrkässä nousussa vielä pääsi kuittaamaan muutaman sijoituksen ja maaliin saavuttiin sijoituksella 315.
Aika parantui viimevuodesta ja nyt se 50km perinteisellä meni 2h 38min, keskisykkeen ollessa 170.
Tässä sitä lepuutellaan viikko ja suunnataan treenaamaan Leville.
Jokke
15. helmikuuta 2008
Umpihanki MM 2008
Kisaan koottiin alunperin viisimiehinen partio. Kaksi miestä sairastui juuri kisan alla ja matkaan oli lähdettävä kolmistaan. Kilpailun kuluessa kärsittiin lisävastoinkäymisiä.
Ensimmäisen päivän jälkeen kärjessä.
Lopulta Kortelainen ja Kainulainen hiihtivät maaliin kahdestaan, neljännellä sijalla - kilpailun ulkopuolella.
Syötteelle saavuttuamme osallistuimme kisabriiffaukseen, jonka rakenne oli muuten informatiivinen ja tiivis, mutta jostain kumman syystä sisälsi espanjalaisia ikivihreitä hotellinjohtajan tulkitsemina. Viimevuotiseen umpihankijenkka- performanssiin verrattuna kyseessä oli kuitenkin jo musiikiksi tunnistettava esitys.
Säätiedotukset tuottivat päänvaivaa; lumi tuntui kuivalta pakkaslumelta, mutta luvassa oli plussan puolelle kääntyvä lämpötilaolosuhde. Päädyin voitelemaan sukset pikkupakkasen pitovoiteilla. Varustepuolella päädyimme perusvarustukseen, eli mukaan lähti pakkaskelin makuupussi, vaihtovaatteeksi kerrastopaita. Jalkineeksi valitsimme sa- kesäkumisaappaat. Muuten suunniteltu varustus piti kutinsa, muutoksiin ei nähty tarvetta.
Alustava reittisuunnitelma tehtiin, alusta asti oli selvää, että kaikkien lisärastien hakeminen vaatii tosissaan hiihtämistä.
Arvonnassa saimme lähtöajaksemme 08:18, porukan keskivaiheilla.
Aamiaisen jälkeen suksitestissä valkeni, että eilen pohjaan juntatut voiteet eivät toimi lainkaan. Aikaa oli ruhtinaalliset viitisentoista minuuttia ja voidepakista ei oikein edes löytynyt sopivaa pitovoidetta. Absurdi tilanne: kotona oli hiihdetty melkein pelkällä suojakelillä, nyt sama olosuhde seurasi meitä pohjoiseen, enkä osannut tehdä suksia toimiviksi.
Lähtö - TR1 (tehtävärasti 1)
Lähtöön ehdimme niukinnaukin omalla ajallamme, pieni tuskanhiki paidanselkämyksessä. Ensikilometreillä täytyi vielä korjata suksien voitelua, lipsahtelun kovastikaan hellittämättä. Sama vaiva tuntui olevan yleinen, reitin varrella oli monia suksiaan hierovia joukkueita.
Maisemat vaihtuivat jo alkuun ihan kohtuullisella vauhdilla ja pientä letkaakin syntyi, kyseessä oli melkoisen selkeästi valmista kelkkauraa hiihdettävä rastiväli, johon sisältyi pakollinen tienylityspaikka. Tienylityksen yhteydessä saimme suksen pohjiin taas vähän paremmin toimivat rasvat.
Tehtävärasti ykkösellä aiheena oli ensiapu A4 muodossa, suoritimme tehtävän ilman ongelmia, nopeasti täysillä pisteillä. Aikaa rastiväliin kului n. kaksi tuntia.
Tehtäväsuorituksen jälkeen partiomme kolmas jäsen ilmoitti jättävänsä leikin kesken, emme riitauttaneet asiaa, siksi harmaalta ja sairaalta kaveri näytti.
T1 - LR2 (lisärasti 2)
Suunnistusvastuu siirtyi allekirjoittaneelle ja ryhdyin toteuttamaan saamaani luottamustehtävää johdattamalla kaksikkoamme "peesaa muita, seuraa jälkiä ja näyttele vakuuttavaa -metodilla" suoraan itään, väärän, pirun kolkean vaaran päälle. Epäilys siitä, että olinpaikkamme ei ole suunnitelman mukainen vahvistui, kun yhytimme Pilpasuon pallon pojat tutkimassa gps:ää. Pisko articin tultua samaan läjään suuntasimme matkamme omia jälkiämme vaaran rinnettä alas, suunnitellulle reitille. Edellämme kulkeneet joukkueet polkivat oivan ladun, me seurasimme kiltisti peesissä, aikamenetyksen välttämiseksi.
Suunnistuspummin tuottamaa mielipahaa lievensi se tosiasia, että mäelle olivat ehtineet meitä ennen jo ainakin Utin jääkärirykmentin latukoneet ja vastaamme vaaraa alaslaskiessa tuli varmaankin toistakymmentä partiota kohti väärää suuntaa.
LR2 - LR1
Suunnalla vaaran yli, valmista latua paikoitellen hyödyntäen kohti lisärasti ykköstä. Kartan mittakaava alkoi hahmottua, 1:40000 vaati hieman totuttelua. Matkalla ohitimme hieman suunnastaan harhautuneen Utin porukan sekä jäsenensä hukanneen Piskon. Molemmat korjasivat tilanteen taas hetken päästä lennokkaalla potkulla. Lumiolosuhde oli vaaran laella mainio, eräsuksella pääsee harvoin laskemaan niin huolettomasti kymmeniä korkeuserometrejä kohtuullisen rennosti ja vauhdilla. Hieno rastiväli, joka sujui palautellen kahdestaan hiihtäen, eräretkeilyn tunnelmaa.
Niin tällä kuin muillakin lisärasteilla riitti pelkkä ilmoittautuminen.
LR1- T2
Vauhdikkaammin edenneet partiot jatkoivat matkaansa tauon pidettyään yhtäaikaa kanssamme kohti T2:sta. Oma taukomme oli hyvin lyhyt, jollainhan hidas hiihtovauhti on paikattava. Ennen rastia ollut todella pitkä ylämäki jäi mieleen, lähinnä taas suksien toimimattomuuden vuoksi.
T2:lla aiheena oli eläinten jätösten tunnistaminen. Bussissa suoritettu opiskelu - vai mikä lie- yleinen hyvä vaisto paskojen suhteen, tuotti hyvän tuloksen.
Tauko jäi lyhyeksi, söin ensimmäisen kiinteän evään: kaksi makkarapaahtoleipää. Tähän mennessä olin maistellut yhden patukan ja juonut noin litran urheilujuomaa. Matkaa takana n. neljä ja puolituntia.
T2- LR3
Alustava reittisuunnitelmamme olisi johtanut suoraan T3:lle ja sieltä lisärastien kimppuun, mutta kun näimme Utin lumipukujen katoavan omaa latuaan kohti kaakkoa LR3:lle päätimme yhtyä samaan jälkeen ja ottaa riskin T3:n suhteen. T3 sulkeutumisaika oli 16:30 ja aikaa siihen n. kolme tuntia, LR3:n hyvityspisteet olivat niin suuret, että riski kannatti ottaa.
Utin pojilla näytti olleen toimiva suksi ja virtaa kintereissä; joku peloton desantti oli nimittäin edennyt luistelutyyliin umpihankisella avosuolla, kertaakaan pojat eivät vaihtaneet keulamiestä ja yksi kahtiajakautuminen - mikä lie helikopteriharhautus- mahtui rastivälille.
LR3-LR4
Itselleni ehkä kaikkein vaikein rastiväli. Energiat alhaalla, matkaa takana yli viisituntia, sukset toimivat entistä huonommin. Kelkkaura kulki koko matkan rastien välistä tieuraa myöden, tuntui, että eteneminen on välillä yhtä huojumista eri suuntiin. Harvemmin on ollut niin paska olo sukset jalassa. Yhdessä kohdassa otin jo sukset jalastani tarkoituksena lisätä pohjiin sitä samaa toimimatonta voidetta, jota siellä oli jo melkoinen siivu. Jokke upseerin arvovallallaan komensi jatkamaan matkaa.
LR4 -LR5
Pilpasuon pallon poikien perässä, urheilullisempaa reitinvalintaa noudatellen rastipisteenä toimineelle autiokämpälle. Pieni hapuilu liian etelään, gps:ään tukeutuen (pilpasuon gps:ään) rastipisteelle.
Tarjosin Utin joukkueen kärjessä hiihtäneelle kaverille paikkaa joukkueessamme, kaveri kertoi harkitsevansa, jos hänen lumipukuunsa painatetaan Suomen Sotilas tekstin paikalle Erotiikan maailma ja alle rivo kuva. Lupasin esittää asiaa päätoimittajalle, ounastelen kyseessä olevan kuitenkin kilpailevan kustantajan julkaisu.
LR5-T3
Rastilla sain kilpailevassa joukkueessa hiihtäneeltä kaverilta hänen suksenpohjistaan puukolla raavittua hopealiisteriä omien suksieni pohjaan, (kiitokset Jaakolle) edessä ollut ylämäki taittui hymyillen. Aikaa rastivälin suorittamiseen oli puolitoistatuntia, eli kiire ei enää ollut. Tehtävänä T3:lla oli kakkosnelosen katkaiseminen omalla sahalla. Meiltä tehtävä hoitui yhdeksässä sekunnissa.
Sponsoroimme erästä sauvansa katkaissutta hiihtäjää luovuttamalla varasauvamme hänen käyttöönsä.
T3- T4
Edestakaisin tienpohjaa hikeäkuivaillen, leppoisaan tahtiin. Etäisyydenarvio alakanttiin, vaikea paikka, eipä tainnut monikaan arvioida matkaa oikein.
T4 - Yöpymisrasti.
Olo oli niinkuin kumipallolla, huono huolto ja minimaaliset tauot kahdeksan ja puolentunnin hiihdon aikana vaativat veronsa. Hiihdon aikana söin kaksi energiageeliannosta, kolme - neljä energiapatukkaa, kaksi voileipää ja join n. kolmelitraa nestettä. Lämpötila päivänaikana oli +3 :sta
-1:een asteeseen, joten nestehukka oli melkoista verrattuna pakkaskelin vastaavaan. Taukoihin ei ollut varaa hitaan hiihtotahtimme vuoksi.
Mieltä kalvoi tieto siitä, että olemme virallisen kisan ulkopuolella. Ounastelimme rastien menneen vähintäänkin kohtuullisesti ja kaikki lisärastitkin tuli haettua. Teimme vakaan päätöksen, että jos järjestäjä antaa meidän lähteä umpihankiosuudelle oman pistetilanteemme mukaiselta paikalta niin jäämme yöksi ja hiihdämme sunnuntaina tosissamme, loppuun saakka. Muutoin siirrymme kansanomaisemman kestävyyslajn pariin, Syöte- hotellin baaritiskille. Järjestäjä ymmärsi jälkimmäisen vaihtoehdon vaarat koko pohjoiskalotin kannalta ja myönsi meille luvan jatkaa omalla paikallamme, keskeyttäneestä jäsenestämme huolimatta.
Tulet loimuamaan ja vettä kiehumaan. Laavu pystyyn ja ruuan laittoon.
Tunnelma leirialueella oli hieno, vaivaa oli nähty tulien ym. suhteen.
Illan huipentuma oli huomata, että joukkueemme nimi -Suomen Sotilas- komeili ensimmäisen päivän tuloslistan ensimmäisenä, jaetulla ykköstilalla kolmen muun joukkueen kanssa.
Nuotiokaveriksemme saimme viimeisenä majoitusrastille saapuneen yksinhiihtäjän. Kaveri oli ns. hiihtäneen näköinen, hanska oli hukkunut matkalla ja tupakatkin märkiä. Yhteistuumin istuimme iltaa, molemminpuolinen hyöty oli ilmeinen. Me saimme pannukahvit ja kaveri vättyi lisärasitukselta majoituksensa rakentelun suhteen.
Paljastui, että kyseessä ei ollutkaan mikään perinteinen eräjäärä; kaveri oli hankkinut kokemusta viidakoista ja hiekka-aavikoilta palvelemalla Ranskan muugalaislegioonassa viisi vuotta. Nyt kuulemma viihtyi paremmin pakkasessa. Pohtiessamme aamun heräämisjärjestelyjä tulin kysyneeksi, millä tavalla kaveri tahtoo tulla herätetyksi. Lakoninen vastaus kuului: "Ei ehkä kannata tulla tönimään.." Tutkiskelin hetken itseäni (- noin niinkuin mentaalisesti-) ja otin kirveen mukaan retkipatjani alle. Hyvin nukutti ja aamulla herättiin ehjinä ja sovussa.
Sunnuntai aamu - Umpihankiosuus - Maali
Aamiaiseksi leipää, pari energiapatukkaa ja edellisiltana pullotettua vettä.
Kamat kasaan ja lyhyt hiihtosiirtymä umpihankiosuuden lähtöpaikalle.
Pelin henki on hiihtää n. kuusi kilometriä umpihangessa mahdollisimman nopeasti, muiden latua ei saa käyttää.
Samalla ajalla kanssamme lähti liikkeelle kolme muutakin joukkuetta ja yksinhiihtosarjan kärkimies. Lähtökiihdytyksessä mentiin ns. täysillä rintarinnan ja porukka sumppuuntui. Joku käski tehdä joukkueelleen tilaa vaikka vastustajan sauvoja katkoen, niin leikkisästä harrastuksesta on siis kyse.
Pisko artic ampui kärkeen, Pilpasuon pallo perässään. Me ja Tornion partiolaiset jäimme jokusen metrin jälkeen. Näin hiihdettiin n. kaksikilometriä, erojen venyessä kahden kärkijoukkueen eduksi. Yksinhiihtäjä roikkui matkassamme ensimmäiseen männikköön saakka. Hieman ennen männikköä, n. kahden ja puolen kilometrin jälkeen Utin jääkärirykmentin partio paineli hiemen suorempaa reittiä hyödyntäen ohitsemme, tavoittaen ainakin Pilpasuon jo ensimmäisen männikön laidassa. Uttilaiset lähtivät kaksi minuuttia jälkeemme, joten vauhti oli ihan kohtuullinen.
Männikön laidasta alkaen näköyhteytemme muihin joukkueisiin katkesi, jokainen otti hieman erilaisen reitin. Pilpasuo ja me seurasimme uttilaisten suuntaa, Bisko teki oman, ilmeisen viisaan reittivalintansa.
Seurasi vartti todella raskasta polkemista, ojien ylitystä ja horjumista. Suksi ei ollut täydellinen tänäänkään. Suunta heitti hieman ja törmäsimme hiihtoalueen rajaavaan kelkkauraan idässä n. 300 m. ennen viimeistä avosuopätkää. Aikamenetystä tästä aiheutui ehkä n. minuutti-pari. Viimeisen n.kilometrin mittaisen avosuo-osuuden auetessa huomasimme Tornion partiolaisten olevan aukealla n. 50 metriä edellämme. Huomasin viimeisenä hihtävän kaverin olevan jo hyvin väsyksissä. Satuin olemaan keulassa ja päätin hiihtää ainakin viimeisen Tornion pojan ohi, Jokke tuntui olevan kannoilla. Vauhtimme riitti ja ohitimme koko Tornion joukkueen, ollen maalissa n. 10 metriä ennen heitä.
Kisan voitti Pisko, kakkonen oli Utin latukone, hyvänä kolmosena palkinnon ansaitsi Pilpasuon pallo.
Me: Suomen Sotilaan kaksimiehinen joukkue olimme maalissa neljänsinä.
Voittajan aika umpihankiosuudella 43.05, meidän 49.52 eli takkiin tuli 6.47.
Palkinnot jäivät tälläkertaa saamatta ja virallinen historiankirjoittajakin löytää aikamme tuloslistan hänniltä, johtuen tasoituksesta jonka annoimme muille joukkueille hiihtämällä kahteenpekkaan suurempia joukkueita vastaan. Tekee mieli verrata pyristelyämme erääseen paikalliseen rajakahakkaan talvella 1939. Sääntö on sääntö eikä siinä mitään. Me olemme tulokseen tyytyväisiä.
Hyvä reissu - onneksi tuli tehtyä.
2. helmikuuta 2008
Näillä mennään
Eteläänkin tuli lunta. Hiihtämään on päässyt jo melkein kaksi päivää. Sainpa sentään hiihdettyä pari kovaa vetotreeniä "luulot pois -suksillani". Kyseessä Karhun puolustusvoimille vuonna 1977 tekemät vihreäpohjaiset hiihtimet, joiden ei ole lmeisesti tarkoituskaan luistaa mihinkään.Kärsimyksen maksimoimiseksi suksiin on kiinnitetty ns. nato-siteet, jotka painavat enemmän kuin kotimaiset vastaavat ja ovat muutenkin aivan paskat. Laitoin hiihtimiin lumenlaadusta johtuen voidelaatikon pohjalta löytyneen, kahdeksankymmentäluvulla tehdyn lilan liisterin. Kyseessä ei siis ollut hiihtotreeni ennenkuin alla alkoi olla märkä, harmaan värinen laduntapainen, jolla luistaa melkein mikä tahansa. Harjoitteiden toteutuksessa hyödynsin vanhaa tuttua kilometrin mittaista, loivasti nousevaa metsätienpätkää kotini lähellä. Naapurissa asuva äijä tuli vastaan pyörätiellä, kun hölkäten kannoin suksiani kumikengät jalassa, matkalle osuvan pörätiepätkän kohdalla; Oli siinä molemmilla pokassa pitämistä- räntää tuli vaakana vasten kasvoja ja maassa lunta melkein viisi senttiä.
Nyt tullut lumi on rakenteeltaan suunnilleen samanlaista kuin Strynissä heinäkuussa, joten vertaaminen Pudasjärven metrin syvyiseen puuteriin ei ole kummallekaan laadulle reilua. Toinen sopii kesälasketteluun ja toinen umpihankihiihtoon. Harmi tietysti harjoituksiaan jyystävälle harrastajalle, että joutuu sopeuttamaan nahkansa tähän vallitsevaan paskakeliin.
Toivoa sopii, että nyt tullut lumi säilyy edes tulevan viikon alkupäiviin,että ennätän testata varsinaiset kisasukset.
Lähden reissuun Järvisen 260 pitkillä voideltavilla eräsuksilla. Voideltaviin Järvisiin olen luottanut aina, mm. kaukopartiohiihdossa 300 km / 45h hiihtäessäni. Teen suksiin grafiittipohjustuksen ja voitelun kilpavoiteilla. Toimivat kuten kisasukset, jos vaan alla on oikeasti jalkava pari, ja kintereet kestävät kumikenkä - eräsuksi yhdistelmän painon. Pitopohjapinnat sopivat lähinnä hiontaharjoitteiden kohteiksi. Kone käyniin ja suomut pois - ei niitä ole hiihtämistä varten tehty.
Jalkineina käytän Nokian kevyimpiä mahdollisia huopavuorisaappaita. Ne sopivat omaan jalkaani kahden sukan ja pohjallisen kanssa. Siteet ovat perinteiset kuusamon uistimen Karhulta kopioimat ja sauvat Exelin T5:t.
Porukkamme lähtee matkaan kevyimmällä mahdollisella varustuksella. Jokaisella on päällään sa- lumipuku, jonka alla on hieman hiihtäjän mieltymyksen mukainen varustus. Yleisin lienee tuhti urheilukerrasto. Itse arvostan alakerrassa paksumpia mikrofleece trikoohousuja ja takin alla kahta päällekäin puettua uheilukerrastopaitaa. Päässä NorthFacen tyhmän näköinen korvalappu - windstopper hattu ja käsissä ohuet hiihtohanskat. Varalla on gore kuorihanskat, jotka voi vetää lämmikkeeksi hiihtohanskojen päälle. Varavaatteina on mukana kerrastopaita ja mahdollisimman kevyt fleece-takki. Jos tulee kova pakkanen (= yli -20) otan fleecen tilalle taukotakin.
Ruokapuolta on mukana kevyenlaisesti. Lauantaipäivän ateriat koostuvat hiihdon aikana voileivistä ja Gutzy- patukoista, joita syödään juomataukojen yhteydessä suorituskyvyn ylläpitämiseksi. Pelkkä voileipä ei tämänkaltaisessa urheilusuorituksessa riitä, kulutus on melkomoista, kun hiihdetään kohtuulliseen tahtiin 12 tuntia - tai vähän kauemmin - ja seuraavanakin päivänä pitäisi vielä jaksaa. Iltaa varten olen varannut kaksi pussia valmisaterioita, joihin ei tarvitse lisätä muuta kuin kuumaa vettä. Lusikka pitää muistaa ottaa mukaan, ettei kurjuus maksimoidu ihan kaikessa kauheudessaan. Keittoastioita on mukana ryhmää kohti vain yksi, siinä porisee koko illan lumesta sulatettu vesi, josta kukin kokkailee omat eväänsä ja juomansa.
Aamuksi riittävät Gutzyn patukat ja edellisiltana keitetty urheilujuoma. Gutzyn patukat toimivat siksi, että ne eivät jäädy kuten useimmat ulkomailla valmistetut kilpailijansa, hampaat säilyvät ehjinä kotiin saakka ja voittajan on helpompi hymyillä. Juomapuolella luotan lauantai-iltaan asti juomareppuun, jonka letku on eristetty. Juomana tietenkin Gutzyn juomat. Aamua (ja juomajärjestelmän jäätymistä) varten mukana on juomapullo.
Jotta nukkuminenkin onnistuisi, mukana on mahdollisimman kevyt makuupussi. Mukaan lähtevä pussi täytyy katsoa kelien mukaan. Jos Pudasjärvelle luvataan -10 pakkasta niin pärjää -5 pussilla, jos taas pakkasta on -30 niin pärjään -15 pussilla. Makuualustana toimii puolitoista kesäalustaa - eli lantion ja ylävartalon alle tulee kaksi kesäalustaa, jalat pärjätköön vähemmällä.
Majoitus tapahtuu laavussa ja vieruskaverin läheisyys lämmittää. Tulenkin saa tehdä ja sitä varten mukana on puiden pienimiseen kirves ja saha. Näiden lisäksi mukaan otetaan ensiapuvehkeet, varaside ja -sauva.
Pudasjärveä kohti lähdetään perjantaina, paikanpäällä on kuulemma metri luonnonlunta. Hiihtämään päässeet joukkueet ovat ilman muuta hyötyneet harjoituskilometreistään Meillä ei ole turhia maileja takanamme, mutta mukaan mennään. Suomen sotilas- aikakausilehti tulee saamaan taas vastineen panostukselleen.
Joukkue on aina tavoitellut kärkisijoituksia - niin nytkin - kaikesta huolimatta.
Paikan päällä nähdään mihin meidän joukkueemme luovuuteen pakotettu harjoittelu riittää - voi kun edes joskus pääsisi hiihtämään.
JanneK
29. tammikuuta 2008
Kuulumisia näin kisan kynnyksellä
Lumi uupuu edelleen..
Tämä etelässä treenaminen alkaa vaatimaan jo mielikuvitusta. Onneksi koko joukkue on saanut hiihtokilometrejä alle jo ihan kohtuudella ja nyt pikkuhiljaa aletaan keventämään harjoitusrytmiä. Ensi viikolla sitten aletaan tankkaamaan ja muutenkin viimeistelmään kisavarustusta.
Toivotaan nyt vaan että pysytään terveenä…
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)