Joukkueemme kauden päätapahtumaksi kaavailtu kilpailu kutistui kaksipäiväisestä kymmentuntiseksi multisport cupin osakilpailuksi. Kisan lyhenemisestä ja perisuomalaiseen kesälömanviettoon littyvistä riiteistä johtuen valmistautuminen ei ollut ihan oppikirjan mukainen. Ihan pelkää makkaransyöntiä ei ole tullut harrastettua, itseltäni annoin riistää Jukola neitsyyden (.. poikuudesta ei voinut olla kyse, koska sen menettämisestä jäi aikoinaan aika paljon parempi mieli..) ja Jokkesta leivottiin kisan alla Itävallan armeijan alppijääkäri.
Paripäivää ennen starttia Jokke tajusi, että Kisakeskus ja Kisakallio ovat kaksi eri paikkaa. Itse olisin hurauttanut Kisakallion pihanurmelle telttaa pystyttämään..
Pyörät jätettiin Påminnen pulkkamäen juurelle. Teippasin runkoon kiinni pari Gutzyn geelipussia, ovat nyt kätevän kokoisia siinäkin mielessä. Juomapullo telineeseen ja hyvän yön toivotukset vanhalle ystävälle.
Prologi
Yhteislähtö kello 20. Ryntäys kolmen kartan luo, jokaiseen merkitty yksi rasti. Omat kartat ja piirrokset kielletty. Alusta asti selvää, että vauhti on kova. Itse en ymmärtänyt tuijottamastani kartasta mitään, Jokke hahmotti omansa ja ihmetteli, kun ryntäsin muiden perässä kohti rastia joka oli kartalla jota emme edes katsoneet. Pientä suukopua heti kärkeen, mutta valitsemallani linjalla jatkettiin. Muita seuraten oikeastaan koko rastireitti läpi ja viitoitetulle reitille. Välillä hyppy tornista veteen ja pieniä uintipätkiä. Esterata jossa ylitettäviä seiniä, kiipeiltiin portaita jne. Kanoottiosuus ilman meloja. Kanootti nurin kääntöpisteessä ja loppumatka uiden. Kärkijoukkueet pääsivät karkuun, meidän uittaessamme kanootin rantaan.
Prologin loppuaika 34 ja jotain, kaksi minuuttia voittajaa jäljessä.
Prologi vedettin kovaa ja tuntemukset olivat sen mukaiset. Tankkaus oli tullut tehtyä kymmentuntinen kisa mielessä ja sitten juostaankin lyhyt kisa. Jokainen voi kokeilla kittaamalla muutaman päivän nestettä, syödä pikkasen liikaa ja juosta sitten puolituntia kilpaa. Ei tunnu kevyeltä.
Lähtö - Melontaosuus
Lähtö kello 03. Kaikki kanooteissa peilityynellä järvellä, pimeää, lämpöä n. 16 astetta. Ei hullummat olosuhteet. Uni ei ollut tullut silmään, pelotti prologin huonot fiilikset, eikä muutenkaan huvittanut oikeastaan koko touhu.
Melonta meille ominaista tasoa, kärki repi kaulaa heti lähtöviivalta alkaen.
Lähes kaikki takanamme tulleet joukkueet valitsivat ykkösrastilla rantautumistaktiikan n. 800 metriä ennen rastia, veneessämme syntyi kisan toinen suukopu, kun rantautuneiden vauhti näytti omaamme vauhdikkaammalta. Arvoimme hetken, mutta meloimme loppuun, läpi upeasti kynttilöillä valaistun rautatietunnelin. Melonta osoittautui juoksemista nopeammaksi ja osuuden maaliin tulimme n. sijalla viisi.
Rullaluistelu - golf -suunnistus - silta quest - Påminne
Rullaluistelun aloitus kohtuullisella vauhdilla, varvasimme yhden sijan jo ennen golf -kikkailua. Rullaluistimet jalassa hutkimme pallot menemään. Jokke veti puun kautta kimmokkeella omansa maalialueelle, minä hankin minuutin sakon olemalla osumatta reikään.
Rastille neljä ja luistimet pois. Rastin numero viisi rastimääritteessä luki: "metri veden pinnasta". Rastiympyrä oli mäellä, joka oli noin kolmenkymmenen metrin korkeudella vedenpinnasta. Ennalta jo uumoiltiin rastin olevan maan alla. Luolan suuaukon etsimiseen meni noin viitisen minuuttia. Rasti oli piirretyssä kohdassa, hylätyssä rautatietunnelissa kolmekymmentämetriä kallion sisällä. Hyvä oivallus järjestäjiltä.
Matkalla kohti rastia kuusi ohitimme luistinvaurion takia vauhtinsa menettäneen Teresin.
Rasti kuusi ja samalla sillanalitustehtävä palkkeja pitkin. Joukkueet jonoutuivat, kaksi kärjessä edennyttä joukkuetta hyötyivät etumatkastaan nyt paljon ja kasvattivat sitä muiden jonottaessa vuoroaan sillan alitukseen.
Hiihtäen Påminneen ja mäkiauton rattiin. Molemmat laskivat mäkiautolla kaksi kertaa. Aiemmin pyöriä jättäessämme olin varma, että saamme työntää auton ylös, näin ei kuitenkaan ollut, jostain syystä huviteltiin hetkinen ennen matkan jatkamista polkien.
Påminne - Fillari viivasuunnistus - Fiskars- Kick bike vihjesuunnistus
Ensimmäinen fillariosuuden rasti oli tietysti viety kukkulan korkeimmalle kohdalle. Reitti viivasuunnistuksen alkuun selkeää hiekkatietä.
Viivasuunnistuksessa seurattiin erilliselle kartalle piirrettyä reittiä, jonka varrelle oli ripoteltu tuntematon määrä rasteja. Otimme varman päälle ja takaa tulleet Teres, Duro ja jokin muukin joukkue ajoivat meidät kiinni heti reitin alussa. Tekninen pyöräilyosuus, rauhallisetkin miehet kuuluivat kiroilevan iskettyään testiksensä stemmiin.
Itselläni ei suuria ongelmia vauhdin kanssa, pyöräilytekniikassa tuntuu olevan vielä hiomista. Meno tuntui pikkuhiljaa paranevan, aamukin oli jo tullut.
Porukassa reitti läpi ja Fiskarssin upean ruukkimiljöön keskelle ensimmäiseen huoltoon.
Prologin aikatappio osui kohdallemme kärsittäväksi nyt. Olimme onnekkaita, kengät täytyi vaihtaa kuitenkin ennen seuraavaa kick bike pätkää, aikaa ei siis hävitty juurikaan.
Aamu oli parhaimmillaan, kun potkimme ympäri Fiskarssin kujia paperille kirjattujen ohjeiden mukaisesti, leimaten vastaan tulevilla rasteilla. Yksi rasteista oli vanhassa pommisuojassa, johon ei turistina ihan ensimmäisenä tule osuneeksi. Olin hukannut otsavaloni matkalla, mutta onneksi repussa oli tehokkaampi fillari- led.
Hienot maisemat paikkasivat kick bikea kohtaan tuntemaani halveksuntaa. Kyseisen vehkeen erinomaisuus ei ole allekirjoittaneelle valjennut. Enemmänkin kyseinen vekotin on lelu kuin mikään etenemisväline.
Rullaluistelupyrähdys, kymmenisen kilometriä. Reitin ainoa todellinen vaaratilanne koitti, kun meinasin kompastua sauvaani vauhdikkaassa kohdassa. Rupea oli tulossa ihan urakalla, mutta jollain ihmeen keinolla selvisin pystyssä menettäen sauvasta somman. Olen aina aiemmin käyttänyt polvisuojia kilpailuissakin, nyt olin jättänyt ne pois, jotta emme häviä vaihdossa aikaa. Hyvä opetus, aion käyttää neitimäisesti suojia jatkossakin. Energiaa huiviin ja uusi pullo juomaa fillariin. Mukana 6% :sta gutzyn urheilujuomaa, kaksilitraa repussa ja nyt toinen pullo menossa fillarin telineessä. Tarkoituksena käyttää juomaa repusta vain juoksu ja luisteluosuuksilla. (Toimi hyvin maaliin asti. Huolloissa otettiin huikkaa huoltolaatikon juomista. Ruokapuolta meni kisan aikana kaksi Gutzyn energiapatukkaa, palanen pro meal proteiinipatukkaa ja viisi 40g:n geeliä)
Fiskars - Suunnistusosuus - Kisakeskus
Matka jatkui pyörällä kohti rastia 13. Reitti selvää hiekkatietä. Ennalta olimme suunnitelleet jättävämme fillarit rastille ja jatkavamme juosten suunnistuksen lähtöön, aikomuksena palata päällystettyä tietä vauhdilla Kisakeskukseen. Muiden fillareita ei näkynyt järven rannassa, joten pyörät kannossa jatkoimme mekin matkaa. Kanto-osuus osoittautui kallioksi joka kasvoi v... maista vesakkoa. Kannetun pätkän pituus oli n. puolitoistakilometriä, aikaa meni pirusti.. ja hikeä myös.
Ennen rastia 14 taimikosta peräämme tupsahtavat Multisport ja Teres. Molemmat lähtivät edellämme Fiskarssista.
Hiiltomiehet ja Woodman olivat jo vartin edellä.
Suunnistuksen alussa kaikille kolmelle joukkueelle lyötiin käteen eri kartat. Kartat olivat informaatiosisällöltään paskapaperin luokkaa, kyseessä osasuurennos karttapaikan kartasta mittakaavaa 1:16000 (tai jotain). Kartalla näkyvät korkeuskäyrät (5m) ja yli sadan metrin mittaiset vesistöt. Rastit oli onneksi sijoiteltu selkeisiin paikoihin, vesistöjen rannoille jne.
Ensimmäisen kartan kaksi rastia löytyivät ongelmitta. Vauhtimme oli rauhallinen mutta varma, päätimme pysyä kartalla vauhdin kustannuksella.
Toisen kartan kakkosrastille löytäminen vaati jo onneakin. Painuin polvilleni ja tuuletin omaa erinomaisuuttani, kun lampi häämötti edessämme. Leimatessamme rastia takaa kuului pulinaa, joka ei ollut aivan yhtä onnellista kuin omamme, Teres oli vasta ensimäisellä kartallaan ja pummannut saman lammen maksaen siitä paljon aikaa.
Kolmas kartta ja hieman jo liikaakin varmistelua, kiersimme vimeiselle rastille tietä hyödyntäen, kun suoraankin olisi osattu.
Pyöränpäälle ja tasasta vauhtia rastin 16 kautta Kisakeskukseen. Laskin, että takaamme ei tule ketään ohi jos etenemme tasaista perusvauhtia, virheitä välttäen.
Tuntemukset pyöräilyn aikana olivat vaihtelevia, yritin syödä geelejä ja juoda pulloa tyhjäksi. Matkaa oli takana yli kahdeksan tuntia ja ainoa suurempi vaiva oli hiertävät repun viilekkeet. Jalat tuntuivat ylämäissä tehottomilta, mutta kun sovitti tekniikan rauhalliseksi, niin suurempia ongelmia ei ollut. Mieleen hiipi jo häämöttävä maali ja rääkin loppuminen.
Rogaining - Maali
Rogainingin aloitimme pyörällä, hakien kolme varmaa rastia tien varresta.
Sitten seurasikin synkkä hetki. Arvoimme pyörien päällä juoksurastien hakemista, ryntäsimme jo pätkänmatkaa metsäänkin, kunnes usko loppui ja päätimme suunnata kanootille hakeaksemme kolme varmaa rastia sillä. Näin tehtiin ja meloessamme arvoimme edelleenkin kolmen juoksurastin hakemista. Rantaan saavuttuamme päätimme hakea yhden juoksurastin varmistaaksemme neljännen sijamme. Poljimme pätkänmatkaa ja juoksimme hakemaan rastia väärältä mäeltä. Jonkin aikaa pyörittyämme alkoi mieltä kalvaa huoli maaliin ehtimisestä. Munaravia takaisin pyörille, joukkuehenki ei ollut ihan huipussaan. Samaan aikaan paikalle sattui onneksemme jokin muu takaamme tullut joukkue, jonka määrätietoista touhua seuratessani minulle valkeni asian oikea laita, ja juoksin kilpailijan perässä oikealle rastipisteelle.
Jälkikäteen ajatellen hortoilimme ainakin vartin mäellä, jonka vieressä n. 500 metrin päässä olisi ollut selkeästi järven rannassa sijainnut kahdeksas rasti - ja siitä lyhyen matkan päässä, taas selkeässä pisteessä olisi ollut yhdeksäs mahdollinen. Kaikkea sitä sattuu kymmenen tunnin rasituksen jälkeen, ajatus ei ollut enää kaikkein kirkkaimmillaan.
Maalin saavuttiin sijalla neljä, edellemme ennätti sekasarjan voittajajoukkue, jonka jäsenille täytyy taas kohottaa myssyä.
Kolmas sija oli lähellä, jopa tavoitettavissa. Ilman varmistelua perhoslenkkisuunnistuksessa ja arpomista rogainingissa, olisimme voineet olla pokkaamassa palkintokorokkeella vararenkaat fillareille ja T-paidan itsellemme.
Hienon kisan jälkeen on -ainakin telkkarissa- tapana kiittää jotakuta. Minä tahtoisin kiittää 10 vuotta vanhaa Trek -merkkistä maastopyörääni, joka tuntuu kestävän mitä tahansa ja toimivan riittävän hyvin uusien ja kiiltävien joukossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti