No Limit adventure 2008

Paikkana Siuntio ja Evitskog. Porukastamme viivalla Janne Ja Jokke. Olosuhteet mainiot, kuivaa ja lämmintä. Edellispäivän helle oli tyyntynyt pariinkymmeneen asteeseen.

Neljän kisan kokemuksen myötä uskallan väittää, että toimimme jo totutulla tavalla; Jokke myöhässä ja allekirjoittaneella vatsavaivoja lähtöhetkeen asti. Viivalle ehdittiin, Jokella vaatteet päällä ja vessojen pesijältä pyydän anteeksi.

Kanootti rallicross:
Tai siltä se ainakin vaikutti. 40 inkkaria vesille samanaikaisesti ja kaikilla kauhea puhti päällä. Ensimäiset uimarit nähtiin jo 20 metriä rannasta, jotenkin kuitenkin itse selvisimme härdellistä kaatumatta. Kuivana tuskin selviytyi kukaan, siksi omituinen vesiolosuhde jorpakossa vallitsi. Rehevöityminen oli hyvässä vauhdissa ja ruokoa kasvoi saarekkeina ympäri järven. Rastit oli piiloteltu kohtuullisen luovasti rastiympyrän salliman toleranssin puitteissa aivan toisaalle kuin mistä niitä haettiin. Kakkosrasti ei esim. ollutkaan rannassa, vaan pajua kasvaneessa saarekkeessa kymmenen metrin päässä siitä.
Ensimmäiseltä järveltä vedettiin / kannettiin kanootit toiseen järven, kauheita eroja ei päässyt syntymään, mutta kadehtien katselimme "nimimiesten" parityöskentelyä. Ehkä opimmekin jotain.

Rullaluistelu / juoksu:
Kanootit rantaan ja kärkiparin kannassa kohti asfalttitietä. Luistimet jalkaan ja taipaleelle. Vaihdossa ohitsemme taisi ennättää pari joukkuetta. Olimme ehkä ainoat nynnyt jotka käyttivät suojia, niiden pukemiseen meni jokunen " turha " sekunti. Valitsemamme taktiikan mukaisesti kartta oli repussani ja luotimme toisten suunnistukseen. Kävi kuitenkin niin, että ohitimme jokusen joukkueen ja löysimme itsemme yksinäisyydestä, ilman mahdollisuutta peesiin. Tarkka muistikuvaa ei kummallakaan ollut etapin rastien lukumäärästä, mutta jatkoimme valitsemallamme linjalla emmekä pysähtyneet kaivelemaan karttaa. Kaikki leimattiin ja hätäisesti tehdyn vaihdon jälkeen auki jääneet luistimenikaan eivät aiheuttaneet fataaleja vammoja, välillä kyllä pelotti, täytyy tunnustaa.

Pyöräilyä:
Itse vaihdoin fillarikengät, Jokke valitsi lenkkarit. Alussa pientä hapuilua, mutta polun pää löytyi ja lähdimme kohti Quest ykköstä Storskogenin kautta, metsäautotietä myöden. Yllätystehtävänä hyppy veteen viidenmetrin korkeudesta, takaisin torniin köysitikkata pitkin. Maltoin olla hyppäämättä allaolijan päälle ja sain perässäni tulleelta opastusta köysitikkailla kiipeämiseen.
Matkalla kohti seuraavaa Questiä pientä häröilyä reitinvalinnan suhteen, aikaa ei hävitty kuitenkaan puolta minuuttia enempää. Yllättävän kova pyöräilypätkä, pehmeä pohja, oikeaa s..tanan Saharaa. Questin tehtävänä kantaa jätesäkissä 200 kg hiekkaa tiettyä reittiä myöden. Reitti johti tietenkin sorakuopan rinnettä ylös ja alas, kannoimme n. 25 kilon säkkejä ja selvisimme neljällä reissulla.

Suunnistusosuus:
Muutaman kilometrin mittainen suunnistusosuus alkoi helposti. Toisella rastivälillä aloin jostakin syysta epäillä suunnistuskykyäni ja seurasin itseäni vielä paskempaa suunnistajaa väärälle mäellä vaikka olin kartalla ja tiesin rastin sijainnin.... käsittämätöntä. Asian oivaltamisen seurauksena heränneen vitutuksen siivittäminä juoksimme ennätysajassa rastille. Takkiin tuli ehkä viitisen minuuttia.

Pyörällä:
Mahdollisuus reitinvalintaan. Valitsimme pidemmän, Kirkonummen taajaman kautta kiertäneen reitin. Vuorovetoa jonkin toisen joukkueen kanssa. Seuraavat ohjeet "Grand canyonissa", jonkinlainen kanavakaivanto tienalitse. Sanalliset ohjeet matkan jatkamiseksi, kartasta vastaava osuus oli peitetty, matkalla pari rastia. Nyt "pääjoukon" erot otettiin kiinni ja porukka sumppuuntui. Letkassa ainakin viisi joukkuetta ja vauhti pikkupolulla sen mukainen, välillä teki mieli vihellellä.
Suon yli pyöriä kantaen rastille 13. Pyörät taas kannossa kohti seuraavaa rastia, jossa järjestäjä tarjosi pullollisen juomaa. Vissypullot täytyi hakea suolta ja takaisin tullessa haimme pyöriämme väärästä kohdasta tietä, jokunen hetki taas takkiin. Matkalla vaihtoalueelle törmättiin hevoskilpailuihin ja melkein hysteerisiin heppatyttöihin, ei olis kai saanut tulla kohti hevosta niin kovaa polkupyörällä. Pahoittelen ja syytän numerolappua kypärässä, ilmeeni kohdatessamme oli tarkoitettu ystävälliseksi hymyksi.

Kiipeilytehtävä:
Vaihtoalueen liepeillä kiipeily / köysitehtävä, joka muodostui lähinnä huoltotauoksi kymmenen minuutin pakollisen kestonsa vuoksi. Tehtävä oli tehty n. minuutissa, muu aika odottelua ja tankkausta, onneksi oli patukka repussa ja geeliä jäljellä.

Juoksu / suunnistus:
Meni edellisen suunnistusosuuden opetusten jälkeen hyvin, ei minkäänlaista hapuilua. Taisimme jopa ohittaa jokusen joukkueen.

Melonta / Juoksu / Quest:
Kanootti ei kulkenut mihinkään, melonta oli lähinnä jonkinlaista survomista vastatuuleen. Matkalla ollut rasti löytyi pienen etsimisen jälkeen. Pari joukkuetta meni taas ohitsemme ja kasvatti eroa säälittävän melontamme vuoksi.
Ensimmäiset kunnon krampit juoksupätkällä kohti golfkenttää, matkaa takana n. viisi tuntia. Questin tehtävänä golfpallon lyöminen n. sadanmetrin päähän merkittyyn 15 x 15 m neliöön. Kaikki pallot huti ja minuutin pakollinen odotus. Pari juostessa ohittamaamme joukkuetta pääsivät taas ohitsemme.
Juosten takaisin rantaan ja kanootilla takaisin samaan paikkaan, josta olimme vesille lähteneet. Melonnassa tuttu voimattomuus jatkui. Emme saavuttaneet ketään, takaamme tullut porukka saavutti meidät.

Juoksu / suunistus maaliin:
Olimme jo aiemmin huomanneet juoksuvoimamme riittävän muihin kanssamme edenneisiin joukkueisiin nähden ja päätimme ottaa siitä kaiken irti. Päätin edetä suorinta reittiä, aluksi asfalttitietä ja siitä järvenrannassa olleelle suolle. Uimme parin puron yli ja tarvoimme lyhyissä housuissa nokkospuskissa. Reitinvalintamme osoittautui oikeaksi ja juoksuvoimamme riitti. Ohitimme matkalla useita joukkueita. Jokke kuului kommentoivan reitinvalintaani jossakin vaiheessa, mutta kehoitin keskittymään juoksemiseen. Mies totteli, eikä takaa kuulunut kommentointia ennen maalivaatetta. Viimeisellä pellolla katselin toisen mahdollisen reitin suuntaan sekä taaksemme, enkä havainnut ainoatakaan joukkuetta näköpiirissä. Tempaisimme useamman minuutin kaulan ennen meitä viimeiselle osuudelle lähteneisiin joukkueisiin. Matkaa oli vain n. viisikilometriä, joten muiden on täytynyt edetä lähes hiipien.
Maaliin saavuimme sijalla neljä. Täytyy nostaa hattua ennen meitä maaliin saapuneelle sekasarjan voittajajoukkueelle. Joukkueessa kilpailleelle naiselle oli kunnia hävitä.

Neljäs sija oli paras sijoituksemme lajin parissa ja koska kyseessä oli itselläni tasan neljäs kilpailu, niin uskallan olla tyytyväinen lopputulokseen. Eroa voittajajoukkueeseen syntyi yli 25 minuuttia, mutta ottaen huomioon melontamme puutteet ja suunnistuksessa tehdyt pummit, uskallan odottaa jatkossa tätäkin parempia sijoituksia. Alle täytyy saada vielä paljon treeniä ja ja sitä kautta uskoa omaan tekemiseen.

Kyllä tästä vielä hyvä tulee.