Multisport sm- cupin toinen osakilpailu oli osaltamme kauden avaus. Kisakunto oli arvoitus, vappukin juuri alla ja kaikenlaista harjoitushaittaa koettu.
Ryhmästämme viivalla Janne ja Jokke.
Kisapäiväksi sattui mainio keväinen keli, lämmintä karvan verran yli kahdenkymmenen ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.
Kisa alkoi parinkilometrin pyöräilyprologilla autonperässä. Auton poistuttua kiihdytettiin varsinaiseen kisavauhtiin ja ajettiin muutaman rastin kautta köysilaskeutumisrastille. Reitti ei ollut täysin ajokelpoinen ja osa osuudesta täytyi taittaa pyörää selässä kantaen, tulipahan kastettua tuliterät fillarikengät.
Köysilaskeutumisrastille saavuttaessa aika pysäytettiin kymmenen minuutin ajaksi. Laskeutuminen rantakalliolta päättyi veteen, josta piti uida tai hilautua köyttämyöden rantakalliolle. Siellä odoteltiin kymmenen minuutin täyttymistä yhdessä kolmen muun kärjessä saapuneen joukkueen kanssa.
Matkaa jatkettiin pyörällä yhdessä Penalty2:n (?) kanssa. Ylitettiin Siuntionjoki ja ajeltiin rastien kautta vaihtoon. Lenkkarit jalkaan, gutzyt huiviin ja juoksemaan suunnistusosuudelle.
Maalissa kuulimme, että käyntimme osuuden ensimmäisellä rastilla (7) ei ollut tallentunut, leimausvirhe siis. Emit oli allekirjoittaneen kourassa ja muistan vielä ojentaneeni leimauslaitteen samaan aikaan rastilla olleelle kilpailijalleni, ennen omaa leimaamistani. Tarkoituksemme kun oli ottaa varmuutta suunnistukseen pikku peesauksella... No 15 min sakkoa, paska tuuri - tai siis- ihan oma moka. Mikälie näppihäiriö.
Rastilla 8 pummi, luotin liikaa omaan suunnistustaitooni ja v..si meni. Epätoivoisena viimeisenä keinona huusin apua kanssakilpailijoilta - ei herunut- rasti löytyi itse päättelemällä, takkiin tuli ehkä noin viisiminuuttia.
Kävi mielessä jo lukulasien hankinta.
Melontaan ilmeisesti viidennellä sijalla. Matkalla yksi haastavampi paikka ja paljon ärsyttäviä puunrunkoja. Ei suurempia ongelmia. Tuntui leppoisalta retkeilyltä.
Juoksu/ suunnistusosuus jokirannan ryteikössä ei ollut niitä kaikkein nautittavimpia. Tulipahan vedettyä kunnon turvat, juuri karttaa lukiessa, raivaussahalla vedettyyn taimikkokannokkoon ja vielä juomaletku suussa. Ei voinut edes kirota - ynistä vaan säälittävästi - iso mies- spandexit päällä - verissään sätkien- keskellä metsää. Onneksi ei ollut yhtään kameraa paikalla.
Rastit löytyivät ja matkalla ohitettiin yksi joukkue.
Rogainingin alussa oli aikaa jäljellä tunti ja viisiminuuttia. Muutaman kilometrin osuudelle maaliin varasimme aikaa 35 - 40 minuuttia. Teimme päätöksen hakea "varmat" rastit kauempaa tienvarresta pyörällä. Noukimme kolme eteläistä ja yhden pohjoisimman joka oli, paradoksaalista kyllä, sama seiskarasti, joka myöhemmin osoittautui "kohtaloksemme".
Aikataulussa kohti maalia. Matkalla saavutimme edellämme olleet kolme kilpasarjan joukkuetta ja vähemmän rogaining rasteja hakeneen SK Pohjantähden. Letkassa haimme viimeiset kolme rastia. Viimeinen oli sijoitettu maalivaatteen viereiseen puuhun, n. kolmen metrin korkeuteen. Suhtauduin tilanteeseen ja kanssamme rastilla olleisiin joukkueisiin lammasmaisesti, enkä
ymmärtänyt, että kilpailemme todellakin palkintosijoituksista. Jossittelu on turhaa, mutta hauskaa, ja siksi: Jos olisin ollut terävämpi, ja nostanut Joken puuhun ennen kilpailijoitamme, olisimme kilpailleet sijoista kaksi - neljä, siis ilman sitä per.. leen leimausvirhettä.
Nyt loppusijoitus kolmastoista.
Tämä oli itselleni kolmas kilpailu, eikä Jokkekaan paljon kokeneempi ole. Kisasta jäi kaiken kaikkiaan hyvä fiilis. Mikään osuus ei ollut vaikea, juoksu oli helppoa ja pyöräkin kulki kärjen tahtiin. Suunnistusvaikeudet olivat ennalta tiedossa.
Erityiskiitos Kari Arposelle siitä, että firmanne (No Name) tuottaa niin loistavia varusteita, ettei niitä tarvinnut riisua edes uimaosuudella.
- Teolle ja Rahtiklinikalle kiitokset siitä, että meillä on käytössämme ko. varusteet.
Urheilu on hauskaa - varsinkin seikkailusellainen.
JanneK
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti