X-Kaato 2008

Kohtuullisen kovaonninen koitos. Kauden viides kisa samalla kokoonpanolla. Viivalla siis Jokke ja Janne. Kisakeskuksena Oittaa kehä kolmosen kupeessa, startti klo 05. Vettä vihmoi ja lämpöä +9
Kisaan lähtemistä pohdittiin loppuun asti. Vaikka cupin kokonaispisteet eivät alkukaudesta olleetkaan merkittäviä, niin nyt päätettiin lähteä korottamaan kauden ensimmäisessä kisassa, leimausvirheen ansiosta saavutettua kolmattatoista sijaa, säilyäksemme cupissa viiden joukossa. Nälkä siis kasvoi syödessä.

Yösuunnistus + pyöräily
Kisa starttasi pimeäsuunnistusosuudella oittaan kupeessa. Viisi(?) rastia vapaassa järjestyksessä, yhteislähtö. Karjalaumamainen ryntäys metsään. Ensimmäinen vastoinkäyminen osui kohdalleni piikkilangan muodossa, trikoot rikki ja sääreen vekki. Myöhemmin selvisi, että metsään oli kätketty myös rogainosuuden rasteja, yksi niistä oli saman rastiympyrän sisällä kuin tavoittelemammekin rasti, leimasimme sillä väärällä. Ei tullut paljon koodeja katseltua. Lohdutuksena; Hiiltomiehet olivat ainoina säilyttäneet harkinnan tai sitten vain osuneet oikealle rastille, kaikki muut kärkijoukkueet ottivat saman vartin aikasakon kanssamme.
Fillareille ja Teresin peesiin. Ykköselle ongelmitta, kaksi rastia löytyi polun varresta. Kakkoselle pienen koukun kautta ja edelleen Teresin perässä kohti kolmosta. Teresin paikallistuntemus oli selkeästi hyvä. Oma suunnistusvauhtini ei olisi riittänyt alkuunkaan samaan vauhtiin Jorvin - Kilon - Kauniasten taajamassa. Äijät tuntuivat painavan täysin ulkomuistista. Tavoitimme kärjen kolmosella. Kaksi lisärastia karttaan ja kohti nelosta. Ensimmäisellä lisärastilla otsalampun piuha oli avannut reppuni ja lenkkarit putosivat kankaalle. Pikainen pakkaaminen ja syntynyt parinkymmenen sekunnin ero kiinni. Seuraavalla lisärastilla Jokke kolautti pyöränsä puuhun ja stonga vääntyi kymmenen astetta koilliseen. Noin kolmen minuutin kuluttua Jokke ilmoitti ketjujensa katkenneen. Teres survoi kohti melontaa, me jäimme katulampun kelmeään valoon ja vesisateeseen hakkamaan ketjuja kivella kokoon. Itselläni oli ollut tarkoituksena ottaa ketjunkatkaisija mukaan, mutta viimehetken grammanviilaus koitui koneen kohtaloksi. Ketju saatiin toiselta puoleltaan niittiin kiinni, vaihteet eivät toimineet. Karttaa tarkemmin katsoessani ajoin alas asvaltilta ja lennätin itseni tantereeseen, ei suurempia vaurioita, ohitsemme ajoi työmatkalla ollut kotirouva nopsallaan, hieman kirveli itsetuntoa. Matkaa jatkettiin, kunnes piti korjata uudellen. Ohitsemme pyyhälsi Monojanne hinauksessaan timinsä toinen jäsen. Ketju kursittiin kuntoon ja hölkkävauhdilla päästiin melonnan lähtöön. Huomasin repun taas auenneen ja toisen kengistä jääneen jonnekin matkan varteen.

Melonta
Melko apeissa tunnelmissa päätimme käydä melomassa, ja keskeyttää kisa vasta sitten, jos ei mitään muuta keksitä. ( tai saada ketjuleikkuria lainaksi jostakin) Olimme muuttaneet melontataktiikkaa niin, että alekirjoittanut,vaikka painavampi onkin, istui nyt edessä ja Jokke kapteenin paikalla. Järviosuuden loppuessa saavutimme kaksi edellämme ollutta joukkuetta. Melontapätkä osoittautui melkoiseksi pusikoksi, liekö osuutta kukaan koskaan ennen meitä melonutkaan. Puuta kasvoi joen poikki kiitettävästi, viimeinen pari kilometriä käytännössä uitiin ja kahlattiin. Omjakon tuli jostain kaukaa takaamme ja ohitti koko kärkikolmikon viime metreillä.

Juoksuosuus
Juoksuosuudelle sijalla neljä. Itselläni jalassa fillarikengät, klossit ja asvaltti eivät sovi yhteen. Kauniaisten laskettelurinteessä seuraava quest, joukkueen tehtävänä kiertää alimmainen hissitolppa viisi kertaa. Jokken osaksi tuli tehdä kolme nousua, minä tyydyin kahteen. "Luppoajan" etsin rautanaulaa hissikopin ympäristöstä, ketjujen korjaamista varten. Rastihenkilöstön avulla sellainen löytyikin ja iloisina siitä, jatkettiin matkaa. Hölkkää vaihtoon, muiden jatkaessa viimeiselle fillariosuudelle me jäimme korjaamaan ketjuja. Paikalla olleelta Omjakonin huoltajalta saimme ketjunkatkaisijan, ja pienen opettelun jälkeen ketjun korjaantui ajokuntoon. Joku oli löytänyt pudonneen kenkänikin ja tuonut sen vaihtoon. (Taidan olla siitä kaljakeissin jollekin velkaa) Maailma siis hymyili taas ja matkaa päätettiin jatkaa.

Viimeinen pyöräilyosuus
Takaamme tulleet hiiltomiehet tulivat vaihtoon samaan aikaan kun pääsimme jatkamaan matkaa. Hiiltomiesten mestarinmainetta kumarrellen seurasimme heitä kahdelle rastille kiertotietä. Äijät polkivat kuitenkin tavoittamattomiin, kun Jokken pyörä ei toiminut toivotulla tavalla. Rastilla 12 vaihdettiin emit minun haltuuni, minä kun poljin kokoajan hieman edellä ja jouduin odottelemaan Jokkea leimauksissa. kolmisen kilometriä edettyämme huomasin emitin puuttuvan ja käännyin takaisin. Kone löytyi paikasta jossa otin sen haltuuni, kiinnitys systeemin virkaa hoitanut paksu kumilenkki oli katkennut, aiheuttaen putoamisen. Jokin takamme tullut joukkue ohitti meidät ja jatkoimme nöyrinä matkaa. Ohitimme takaamme tulleen joukkueen, mutta pummasimme taas rastilla 13 josta jatkoimme yhdessä kohti viimeistä rastia. Viimeisen leimauksen jälkeen keräsimme sen verran vauhtia, että jätimme kilpailijan taaksemme ja onnistuimme saapumaan maaliin sijalla viisi. Rogaining rasteja ei ehditty hakemaan. Kokonaisajaksi pikkaisen yli viisi ja puolituntia.
Koko kilpailun voitti Multisport - ja sekajoukkueella. Meille se ei ole häpeäksi, joidenkin muiden itsetuntoa saattaa hieman kaivertaa. Onnea kaikille edellemme ehtineille.

Kokonaisuudestaan kaudesta jäi hyvä kuva. SM cupissa sijoituimme sijalle neljä. Sijoitus on parempi kuin osasimme kauden alussa toivoa. Kiitokset kaikille teille jotka mahdollistitte osallistumisemme kauden kisoihin. Suurimmat kiitoksemme suuntautuvat Rahtiklinikan Teo Strandenille sekä Gutzy energiavalmisteita edustavalle Mika Sompille.
Aution Ranelle kiitoksia suunnistuslampun lainasta. ( Irronnut linssi oli suussani melontaosuuden viimeisen kilometrin. Selittänee kulmahampaiden muotoiset varjostumat valokeilassa.. )

Valtakunnan kaikki kovimmat nimet eivät olleet monessakaan kisassa yhtäaikaa mukana, joten en sorru tekemään sijoituksestamme kovinkaan suuria kuvitelmia tulevaksi kaudeksi. Kokemus kuitenkin karttui ja vauhti riitti kuntourheilijapohjaltakin kilpaurheilijoiden (ja entisten sellaisten) joukossa yllättävän hyvin. Voitimme ainakin itsemme ja siinä sivussa monia muita.
Lajin piirissä tuntuu olleen aiemmin tapana, että vain pro- tason joukkueet kertovat suorituksistaan julkisesti. Me olemme olleet tässä poikkeus ja toivonkin, että esimerkkimme rohkaisee muitakin julkaisemaan kisakokemuksiaan. Ehkä tätäkautta saadaan myös jokunen uusi harrastaja lajin pariin. Tekstien kommentointi on toivottavaa.
Kauden aikana allekirjoittaneeseen teki vaikutuksen kauden toisen kisan voittaneen Omjakonin kokoonpanon suoritus ko. kisassa, sekä saman joukkueen toisen kokoonpanon vauhti tässä viimeisessä koitoksessa, Hiiltomiesten varmuus kaikissa koitoksissa, Woodmanin eleetön - lähes konemainen- toimintatapa. Sekä ylitse muiden; Multisportin sekaparin suoritukset kaikissa niissä kisoissa joihin osallistuivat.

Ensi vuonna jatketaan, palataan siihen myöhemmin.