No Limit Adventure 2009

Paikkana Vihdin Otalampi. Kanootin pudotuspaikalle ajomatkaa kotiovelta 20 minuuttia. Reittikirjasta totesin ikäväkseni, että pääosin tullaan pyörimään vanhan porintien "väärällä puolella" lenkkimaastoihini nähden.

Kisan konseptina: Pyöräily, suunnistus vuoden 1978 kartalla, pyöräily, melonta ja rogaining omavalintaisella välineellä. Koko touhuun sai käyttää aikaa viisi tuntia.

Keli vaikutti kovalta jo heti aamutuimaan, vettä vihmoi ja lämpöä kymmenisen astetta. Matkaan lähdettiin polvipituisissa trikoissa ja kaksi paitaa päällekäin. Luotin vanhaan oppiin: liike lämmittää ja reppu vastaa villapaitaa. Oppi osoittautui vääräksi, ei ihan heti muistu mieleen milloin viimeksi on ollut yhtä kylmä. Melonnan jälkeinen fillariosuus varsinkin oli perkelettä ja rogaining osuuden aikana tuli uitua raesateessa. Suosittelen, fillarikypärä päässä ääniefekti on aika mielenkiintoinen.

Viivalla taas kova katras lajin valioita. Matkaan laumana joka hajosi heti ensimmäisessä risteyksessä. Jokke katosi pidemmän kaavan mukaan matkaa taittaneen pääjoukon sekaan. Ajelin hiljalleen lyhempää reittiä ja lueskelin karttaa pääjoukkoa odotellessani. Tuliterä karttaline päätti lopettaa toimintansa heti alkuun, karttalevy irtosi ja lensi tielle. Kiittelin mielessäni telineen kiinnittänyttä joukkuetoveriani keräillessäni kappaleita asfaltilta. Pahemmin oli käynyt pääjoukossa, siellä keräiltiin kilpasisarta asfaltinpinnasta, onneksi ei (jälkitietojen mukaan) käynyt pahemmin.
Esimmäinen rasti Salmin laskettelurinteen huipulla, sieltä helpohko alamäkiajopätkä seuraavaan leimaukseen. Trekkini jarrukapasiteetti ei paljon pahemmasta olisi selvinnytkään.
Repunviilekkeen alle sullomaani karttalevyyn kiinnitetyn kilpakartan lukeminen ajon aikana olisi vaatinut melkoista taittovikaa, joten päätimme hoitaa osuuden peesaamalla pääjoukkoa.

Suunnistus vuoden 1978 kartalla oli yllättävän vaivatonta. Mikään ei ollut "niinkuin ennen" mutta kerrankin tuli luettua kartasta vain käyrää ja varmoja maastonmuotoja. Järjestäjälle erityiskiitos siitä yhdestä sähköaidasta, piristi. Osuuden pituus oli vajaa kuusi kilometriä.

Pyörän selkään ja kohti keskelle turvesuota vietyä rastia. Suunnistuksessa otin käyttöön karttarulla kourassa metodin, se mahdollisti edes jonkinlaisen kartallapysymisen.
Ennakkoon arvailimme eroja alkavan syntyä tällä osuudella, olimme oikeassa. Rastivälillä oli mahdollisuus erilaisiin reitinvalintoihin ja reisivoima punnittiin, suossa polkeminen ei ollut aivan kevyttä. Miehensyvyiset ojat antoivat oman mausteensa ja kaikkiin pyöriviin osiin jumittuva turve riivasi vielä kilometrejä suon jälkeenkin.
Porukka hajosi, Multisport ja Woodman olivat viitisen minuuttia edellä. Kolme (?) muuta joukkuetta oli myös edellämme.

Ajoimme muutaman edellämme olleen joukkueen kiinni ennen Olkkalan joen rannassa ollutta rastia ja etenimme letkassa melonnan lähtöön. Matkaa takana melonnan lähdössä 41 kilometriä.

Melontaosuus muodostui yhteensä kuuden kilometrin edestakaisesta melonnasta Vihtijoella. Tuhat mutkaa kolmen metrin levyisessä purossa, mennessä vastavirtaan ja takaisin myötäiseen. Aikaa kului vajaa tunti. Jokke oli tällä kertaa kipparin paikalla ja minä vastasin moottorin roolista. Allamme oli Wenonah Escpade, laite tuntui sopivan tähänkin käyttötarkoitukseen.

Kylmä pyöräilyosuus. Buff -huivi kommandoasentoon, vastatuulessa ja vesisateessa halki peltoaukeiden. Lopulta Kotojärven taakse metsän suojaan ja muutaman rastin kautta takaisin Otalammen koululle ja Rogaining osuudelle.

Aikaa tässä vaiheessa oli jäljellä n. neljäkymmentä minuuttia. Alkuperäinen reittisuunnitelma uusiksi, matkaan lähdettiin polkien. Tavoitteena hakea kuusi rastia rautatien itäpuolelta ja kolme länsipuolelta, sekä kaksi koulun läheltä, jos aikaa jää.
Otalammen rannassa rasti, johon tuhrautui turhaa aikaa, toisen piti hypätä hyppytornista toisen uidessa lyhyen lenkin ennen leimausta. Raekuuro yllätti uidessa aiheuttaen taas hypotermisiä oireita. Märkänä fillarin selkään. Järki ei juossut enää edes normaalin malliin ja kartanlukuvirheen seurauksena kadotin tarkan olinpaikkamme. En jäänyt etsimään itseäni kartalle vaan jatkoin varmaan tienristeykseen ja kohti Tuohilammen liepeille sijoitettua rastirypästä, siellä kolme leimaa vaivatta. Taas vesi, räntä ja raesateessa eteenpäin, todella kylmä. Mäen päälle, telemaston juurelle sijoitettua rastia hakiessani fillarini päästi ilmat takarenkaastaan ja reittisuunnitelma muuttui taas. Matkaa koululle kilometri, aikaa kymmenen minuuttia. Vanteella ajellen fillari koululle ja Jokken filarin perässä juosten koulun vieressä olleiden rastien perään.
Saldoksemme rogaining osuudella tuli kuusi haettua rastia, aikaa jäi käyttämättä kolme minuuttia.

Kuudella rastilla ylsi lopputuloksissa sijalle viisi.

Pyöräilypainoitteinen kisa, fillarin mittariin tuli päivän aikana yli 70 kilometriä.

Hienoa, että kisan järjestäjien ottamat kuvat olivat jälkikäteen nähtävissä.
http://www.flickr.com/photos/waltimo/sets/72157619627301192/

Jokken Traxmeet tallenne kertoo taas omaa kieltään, ikävä kyllä se ei kerro lämpötilaa.
Jokke näyttää olleen muutaman kilsan melonnan jälkeen kokonaan ilman sykettä, ilmankos vauhti vähän hiipui.. Jatkuvassa liikkeessä olleet jalat lienevät käynnistäneet sydämen taas jossain vaiheessa. Vai olisko Jokella Scottin keskiössä kondensaattori, jonka tuottamaa virtaa voi itse käyttää ajon aikana mm. pumpun mäkistarttaamiseen.. Toisaalta runko on hiilikuitua... hankaus yhdessä kosteuden kanssa... hmm..
Tästä tallenteeseen. (No limit tallenne)

Janne

Spring Adventure 2009

Tämä tapahtuma ei mennyt osaltamme aivan suunnitellusti. Jokken kirjoittama lisäys edelliseen blogitekstiin osoittautui todeksi: muut näkivät asujemme selkäpuolen. Syynä tähän oli se, että pummailimme fillarisuunnistuksessa urakalla, reitinvalintamme olivat jopa 180 astetta muista poikkeavia.

Alkuvauhti oli korskeaa, letkan kärkikolmikossa mentiin... kakkoselle asti, sen jälkeen osuus olikin melkoista sekoilua ja pummaamista. Traktori -Trek rikkoi takapakasta yhden rattaan ja eturattaista lähti hampaita kahdesta suurimmasta. Jokin alue haarovälissä oli melkoisella koetuksella, tyhjään tuli polkaistua, kunnes opin käyttämään pelkkää etukertojaa.

Melonta meni ilman suurempaa tuskaa. Turhauttavaa oli laskea sijoitustamme, väkeä lappasi vastaan paljastaen suunnistuksemme surkeuden.

Vesitornista tähystettävät rastit, jotka piti vielä löytääkin, olivat ratamestarilta hyvä oivallus. Rogainingiin lähdettiin ajatuksella hakea kaikki 15 rastia, aikaa reilu tunti. Matkalla suunnitelmaa piti muuttaa, loppusaldoksi 12 haettua rastia. Aikaa jäi kolme minuuttia "reserviin", joten päätös oli oikea.

Hieno reitti, ei turhia marjanpoimintoja välillä. Viivalla kova kaarti valtakunnan valioita, hieno kisa muuten paitsi oman suorituksemme osalta.

Tässä Jokken tallennus reissusta, korutonta, kaikki koukut nähtävissä.

http://www.traxmeet.com/traxmeet/showperformance.jsp?performanceid=1208690572

Joo..

Reilu viikko kauden avauskisaan. Monojanne on loihtinut Siuntioon varmasti mielenkiintoisen lenkin.

Kauden ohjelmaan on näemmä listattu jokunen multisport sm sarjan kilpailu, Lohjan yöseikkailu ja jonkinlaisena päätapahtumana Ylläksen em rogaining. Vuorokausi edestakaisin pitkin tunthuria ja lopuksi laitetaan hullut jollakin perusteella paremmuusjärjestykseen. Mitähän siitäkin tulee? Reilu kaksikymmentätuntia eksymistä ja sekoilua spandexasuun pukeutuneena keskellä kairaa. Juomiset letkusta ja syömiset foliotuubista. Täytyy varmaankin jättää teräaseet kotiin,voi muuten käydä jonkun hengen päälle. Yksi oikea suunnistaja joukossa voisi helpottaa ahdistusta ja lisätä turvallisuutta. Mistähän sellaisen löytäisi?

Lisäksi alppijääkärimme osallistuu Italiassa sotilastaitokilpailuun ja kotimaassa on puolustettavaa ResUl:n koitoksessa.

Kauden tavoitteet voisi kopioida edellisen vastaavista: viihtyminen ja kokemukset ovat tärkeämpiä kuin menestys. Kunto on täysi arvoitus, testimenetelmänä on käytetty kokovartalopeiliä ja lempeää tulkintaa.
Traktori- Trek on saanut ulkomailta uudet kumit ja etuvanteen, biltemasta vaijerit ja jarrupalapäivityksen. Ketjut on pesty bensassa ja päälle on suihkittu tuhdit rasvat.




Äijät on puettu uusiin verkkareihin, vauhti ei ole kasvanut mutta harjoittelu on ollut rospuuttokeleillä siedettävämpää.

Umpihanki mm:n voittajaveikkaus osui muuten aivan kohdilleen. Kröhöm..

Päivityksenä vielä muutama kuva uusista asuista joista tosin tulette näkemään vain selkäpuolen :)