Varusteista: Sukset olisivat saaneet olla itselläni pidemmätkin. 280 tuntuisi olevan vähimmäismitta yli 75 kg painoluokkaan. 300 pitkätkään eivät näytä olevan liikaa. Yksilösarjan kärkinimet näyttivät hiihtelevän sellaisilla ja vauhti oli ihan kohdillaan. Uutta Kuusamon uistimen sidettäkin näkyi ja siihen oli rohkeasti yhdistetty kevyttä vaelluskenkää. Siteen siirrosta tasapainopistettä edemmäs on kahta näkemystä. Toiset siirtää sentin taaemmas ja yhtä hyvin näyttää kulkevan. Olisko kuitenkin suksen pituus se merkittävin juttu?
Reppujen paino oli nyt kohdallaan. Sunnuntaina jouduttiin jopa säätämään haloilla ja vettä tankkaamalla. Mukana ei ollut mitään turhaa, vaihtosukat, hanskat ja kalsaripaita riittivät makuupussin ja alustan lisäksi vaikka pakkasta olikin yöllä -34 astetta. Alustan kohdalla tuli taas huomattua, että 15 g:n säästö ei ole tässä kohdassa hyödyllistä. Tämän vuotinen majoite toimi hyvin kaikessa yksinkertaisuudessaan. Muotoon ommeltu kevyt laavukangas ja riittävän pitkät kiinnitysnarut + riittävä määrä joustavia lenkkejä reunoissa on toimiva ratkaisu.
Kisasta: Perjantaina kamat kasaan ja metsään n. klo 19:00. Yö juomien kanssa makuupussissa ja aamulla puurot naamaan. Pekalla sauvassa tekninen ongelma, joka korjautui kolmen miehen tuijottaessa ja yhden teipatessa. Ensimmäisellä rastilla nokkelimmat kävivät posliinilla. Koko päivä hiihdeltiin komeissa maisemissa. Syötteen lakisuot ovat komeita ja hienoja hiihdellä. Tuulen kovettamaa aavaa riittää.
Rastitehtävät menivät sinnepäin. Tuurilla olisi voinut saada paremmat pisteet. Yhdestä huti menneestä vasaranlyönnistä tuli kuusi minuuttia sakkoa? Kolmannen tehtävärastin jälkeen Utti siirtyi avaamaan latua ja muiden oli helppo lappaa perässä. Lisärasteja olisi saanut olla enemmänkin, tällöin hiihtämällä olisi ollut mahdollista saada aikaiseksi edes jonkinlaisia eroja ja paikata huonoa rastimenestystä. Aikaa n. 50 kilometriin meni karvan yli seitsemän tuntia, joten kolme tuntia olisi voinut vielä hiihtää. Järjestäjillä olisi konseptissa hieman kehittämistä, jos aikovat säilyttää tapahtumassa jonkinlaisen kilpailullisen ajatuksen. Kyseessähän on hiihtokilpailu - ei laturetki. Sarjojakin voisi olla useampi. Lauantai-iltana ideoitiin esimerkiksi ilman tulia -sarja (keittimetkin kielletty), kilpa- ja hupisarjojen lisäksi. Ilman tulia -sarjaa voisi myydä esimerkiksi japseille ja briteille, kaupallinen menestys olisi taattu. Julkisuuttakin varmasti siunaantuisi.
Lauantai ilta kului nuotiolla. Kauemmas ei tehnyt mieli lähteä, oli kohtuullisen kylmä. Yö meni kuitenkin nukkuessa. Lämmin vesi alupullossa lämmittää varpaita mukavasti ja untuvatakki lantio - olkapääseudun alla tuo hotellitason mukavuutta.
Sunnuntain umpihankiosuus hiihdettiin männikössä ja risukkoisella suolla. Joukkueemme suoritus oli kohtuullisen tasainen, Pekka taisi hiihtää pisimmät vedot ja oli lähteä loppusuoralla meitä muita karkuun. Suunnistus meni lähes täydellisesti, siitäkin vastasi Pekka. Turhia mutkia ei tehty ja alun jälkeen näimme vain yksilösarjan uuden mestarin (Markus Helander) kiitävän kolmemetrisillään pitkin hangen pintaa (kunnes kohdalle osui Se oksa).
Maaliin saavuimme toisella sijalla, edellämme kisan paras joukkue: Kiinteistöneliö Ihmeineen ja takanamme kisan nopein joukkue: Utin jääkärirykmentti. Meidän suorituksemme oli riittävän hyvä kunniakkaaseen toiseen sijaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti