Suomen Sotilas aikakausilehden nimellä ja tuella kisattiin. Joukkueessa mukana Jorma Kainulainen, Pekka Teivaanmäki, Markus Helander ja Janne Kortelainen. Vähintäänkin 20% tehoa menetettiin, kun viidenneksi jäseneksi värvätty P Forsmann joutui jäämään kotiin.
Ensimäinen yö vietettiin metsässä. Siirtyminen nollarastille edellytti n. kymmenen kilometrin hiihtoa ja öistä mäenlaskua hotellilta alavammille maille. Yön aikana kastui vain yksi makuupussi ja hiihtämään päästiin suunnitellusti.
Pöllöjen naamakuvien tunnistuksesta nollapisteet, samoin painonarvioinnista. Ensiavusta saatiin jotain, sauvanheitosta pienen harjoittelun tuloksena Markus heitti täydet pisteet. Kaikki lisärastit kierrettiin, Utin pääosin avatessa latua. Matkalla nähtiin hämmästyttävän vähän joukkueita, nollarasti- uudistus jakoi porukkaa hyvin maastoon eikä hitaita letkoja juurikaan nähty.
Loistavassa kelissä hiihdetty n. 55 kilometrin lenkki sujui ongelmitta reilussa kahdeksassa tunnissa. Viimeinen tunti kuivailtiin paitaa ja luisuteltiin kaikessa rauhassa.
Yllätykseksemme olimme päivän päätyessä kuitenkin sijalla neljä. Hämmästyttävän harva joukkue haki kaikki lisärastit.
Yöpyminen sujui helpommin toisena yönä, poltettavana mottikaupalla tervaista kelohonkaa.
Umpihankiosuudelle kiinteistöneliö ja Nahjukset lähtivät kuusi minuuttia ennen meitä, Utilla oli lähdössä kahden minuutin etumatka. Peräämme lähti kovista hiihtäjistä koottu Lähivakuutus.
Lunta oli riittävästi, Pekkaa ja Jokkea hanki kannatti paino-, tekniikka- ja kuntoedusta johtuen paremmin kuin Markusta ja itseäni. Pekan suoritus etenkin oli huima, mies tuntui liitävän hangen päällä, toisena hiihtäessä oli tekemistä pysyä perässä. Oman tai Markuksen vetovuoron koittaessa vauhtimme taas hidastui, tekemämme latu oli toki laadukas ja kantoi varmasti takaa tulevia.
Osuuden aikana Utti hiihti n. seitsemän minuuttia meitä nopeammin, Kiinteistöneliö suunnilleen saman ajan ja Nahjukset ohitimme jossakin vaiheessa. Lähivakuutus kävi n. sadan metrin päässä mutta onnistuimme kasvattamaan eroa lopussa.
Lopputuloksena kolmas sija!
Tulokset: http://www.umpihankihiihto.pudasjarvi.fi/arkisto/tulokset_2010.pdf
Reitti Trackerilta: http://www.gpsseuranta.net/index.php?sivu=tt&id=20100213
Paitsi yhden hiihtäjän vajeella, annoimme tasoitusta myös kahdeksan kilon ylimääräisellä kuormalla. Kantamuksissa on vielä hieman viilaamista. Uttilaisten vstaava marginaali oli huhujen mukaan 40 grammaa... Siellä homma alkaa olla jo hanskassa.
Hyödyimme "nollarasti" -uudistuksesta juuri sen kaksi minuuttia joka tarvittiin takana tulijoiden voittamiseen.
Lisärasteja olisi voinut olla vieläkin enemmän, tällöin voisi hiihtämällä tehdä oikeasti eroja joukkueiden välille.
Kahdeksan kilon minimipaino repuissa on hyvä uudistus se luo taktisia mahdollisuuksia joukkueen roolitukseen, poistaa epämukavuutta ja tuo turvaa hätätilanteisiin.
Varustepuolella NoNamen windstopper toimii vaatteena hyvin, nyt kun mukaan voi pakata päällystakinkin. Voideltavat Järviset on ehdottomasti paras suksivalinta vallinneisiin olosuhteisiin, pituutta olisi voinut olla muillakin kuin Jokkella se 280. 240 tai 260 ui pirun syvällä lähes sadan kilon kokonaispainon alla. Siteen paikka suksessa jäi mietityttämään, samoin hiihtotekniikka pohjattomassa lumessa.
Juomareppu letkuineen on lähes 20 asteen pakkasessa turhan häiriöherkkä laitos.
Mikään mukana olevista joukkueista ei ole lyömätön. Ensi vuonna uudet kujeet.
Kiitokset Suomen Sotilaalle osallistumisemme mahdollistamisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti