Team Rastiklinikka

Syksyn tapahtumia

2011-10-09T20:10:00.000+03:00

Syksyn ohjelmassa ollut monenlaista tapahtumaan, APA:n saatiin erilainen päätös kun Jannelle riitti melonnan jälkeen, allekijoittanut veti radan vielä loppuun tehden näin hyvän pitkän treenin. Keskeytyksestä huolimatta vauhti oli hyvää ja ehjällä suorituksella poodium paikat eivät ole kaukana.

Seikkailukausi avattiin tänä vuonna Tallinnassa ja myös päätettiin Tallinnassa Gaala "kisan" merkeissä. Arpaonni suosi ja sain pariksi Multisport cup:n Naisten sarjan mestareista Jolan, vauhtimme oli hyvää ja rastit löytyivät hienosti, lopputuloksena voitimme tämän leikkimielisen kisan yhden pisteen erolla. Erityiskiitokset vielä hienolle parilleni.

Kisa ei itsessään ole mikää erityisen raskas, tosin oheistoiminta taas vaatii aina oman aikansa palautua.

APA:n jälkeen olin muuttanut treenipainotusta enemmän juoksupainotteiseksi, koska tavoitteena oli Noux Extremen 20km matka, varmaan tuo laivamatkailu etelänaapuriin aiheutti sen että flunssaa meinasi pukata koko viikon ja päätin kisa-aamuna vaihtaa matkan 10km.

Järjestäjät olivat jotenkin löytäneet tuohon 5km pätkälle kaikki Solvallan "siisteimmät" mäet ja kaiken lisäksi rata ei ollutkaan ympyrä vaan 5km jälkeen käännyttiin juoksemaan samaa uraa takaisin päin. Ekat 5km meni hienosti piikkipaikalla, tämän jälkeen järjestävän tahon "jänis" tempaisi sen verran keveällä askelella ohi, että päätin vaan roikkua perässä.

Maaliin pääsin ajassa 43:02 jääden voittajalle sen kaksi sekunttia.

Tähän on hyvä päättää syksyn kisakausi ja suunnata katse kohti talven tapahtumia.

Kiitos ja kummarrus.

Jokke

Kohti Archipelago Adveturea

2011-08-11T09:41:00.000+03:00

Kesä alkaa olemaan pikkuhiljaa takana ja kesän kisakauden päättävä APA alkaa lähestymään jälleen. Kyseinen kisa pidetään samoissa maisemissa kuin vuoden 2006 kisa, joten mahtavia maisemia on jälleen luvassa.

Kesän aikana ollaan tahoillamme tahkottu erilaisten rakennusprojektien kimpussa ja kokeiltu siinä sivussa treenata. Melontaan ollaan haettu lisää varmuutta saamalla oppeja suomen kokeneimmilta avokanoottimelojilta. Tosin melontakalusto APAn on vielä vähän hakusessa.

Lisää raporttia jälleen APAn jälkeen

Kuumaa kyytiä No Limit Adventuressa

2011-06-15T11:28:00.000+03:00

Kahdet kisat takana tällä kaudella ja omalta osalta ja vähän ristiriitaiset tunteet. Eka kisa alkoi hyvin mutta sen jälkeen Mr. Murphy puuttui peliin ja homma päättyi kisan ulkopuolella kisaamiseen.

Viime viikonloppuna oli vuorossa Multisport Cup:n toinen osakilpailu Solvallassa. Mukana viivalla Janne ja minä tarkoituksena saada tehtyä hyvä ja oma suoritus. Puoliksi sentään päästiin tavoitteeseen, tehtiin oma suoritus.

Kisa starttasi parin kilometrin melonnalla, jolla saatiin joukkoa tarpeeksi hajalle, tämän jälkeen kivuttiin Swinghillin laskettelukeskuksen päälle josta haettiin fillarit ja lähdettiin ajamaan hienoa polkupainoitteista etappia.
Osuus päättyi 'puljaus' osuuteen, jossa haettiin rastit järven ympäriltä. Osuuden luonteeseen kuuluen ylitykset uiden. Tässä vaiheessa oli pakko ottaa vähän vauhtia pois ja kärki pääsi karkaamaan. Kun rastit oli saatu haettua, oli vuorossa siirtymä pyörillä takaisin vaihtoon. Tällä osuudella teimme ensimmäisen isoista pummeistamme ja tempaisimme eräästä t -risteyksestä 180 astetta väärään suuntaan, no onneksi tajusimme mokamme suhteellisen nopeasti.

Tämän jälkeen vuorossa olikin melonta, jossa saimme meloa rauhassa omaa vauhtiamme, sen verran kuuma oli paluumatkalla, että oli pakko kastautua melonnan maalissa.

Seuraavana jälleen fillarointia ja tälläkertaa opiston kuntoratapohjilla, ainoa ongelma oli, että kartoissa nämä kuntoradat näyttivät pieniltä poluilta. Tämän tajuamiseen meni turhaan aikaa. Rastit löytyivät ja pääsimme rullaluistelun alkuunkin. Nyt kävi selväksi että ei tässä enään sijoituksista taistella Lupus ja Karsu oli edellä noi 5km joten päätimme keskittyä omaan suoritukseen ja maaliin pääsyyn. Rullaluistelun jälkeen oli vuorossa vielä noin 15km fillarointia kansallispuiston kautta takaisin Solvallaan. Viimeiseen vaihdtoon saavuimme noin 35 minuuttia ennen määräaikaa, joten päätimme hakea vielä 3 rogain rastia jotka löytyivätkin ilman arpomista.

Ihan hyvä suoritus kokonaisuudessaan. Muutaman suunnistuspummin välttämisellä olisimme ehkä olleet paremmin kärkitaistelussa mukana.

No takaisin treenaamaan, paljon on parannettavaa.

Jokke

Ace Xdream lähestyy

2011-04-23T08:43:00.000+03:00

startti huomenna ja tänään lähdetään mestoille. Joukkueen muodostaa tällä kertaan Jorma, Mikko Rantahakala ja Niko Sorvari. Joukkueen juoksukunnossa ei ainakaa mitään vikaa ole ja näyttää toi fillarointikin kulkevan hyvin testilenkin perusteella.

Kisasta tulee mielenkiintoinen, juoksulla lähdetään vapauden aukiolta ja siitä sitten jotenkin päädytään Piritaan missä on jo fillarit ja rullaluistimet. (taitaa se melontakin olla täällä) Järjestäjä on sanonut että lamput on hyvä olla mukana joten varmaankin tutustutaan johonkin neuvostoaikaiseen rakennelmaan.

Kovaa on tarkoitus lähteä ja kärkeen tähdätään voi vaan olla että paikallistuntemus pelaa aika isoa roolia tässä osakilpailussa.

t.Jokke

Umpihanki mm 2011

2011-02-19T10:18:00.003+02:00

Varusteista: Sukset olisivat saaneet olla itselläni pidemmätkin. 280 tuntuisi olevan vähimmäismitta yli 75 kg painoluokkaan. 300 pitkätkään eivät näytä olevan liikaa. Yksilösarjan kärkinimet näyttivät hiihtelevän sellaisilla ja vauhti oli ihan kohdillaan. Uutta Kuusamon uistimen sidettäkin näkyi ja siihen oli rohkeasti yhdistetty kevyttä vaelluskenkää. Siteen siirrosta tasapainopistettä edemmäs on kahta näkemystä. Toiset siirtää sentin taaemmas ja yhtä hyvin näyttää kulkevan. Olisko kuitenkin suksen pituus se merkittävin juttu?
Reppujen paino oli nyt kohdallaan. Sunnuntaina jouduttiin jopa säätämään haloilla ja vettä tankkaamalla. Mukana ei ollut mitään turhaa, vaihtosukat, hanskat ja kalsaripaita riittivät makuupussin ja alustan lisäksi vaikka pakkasta olikin yöllä -34 astetta. Alustan kohdalla tuli taas huomattua, että 15 g:n säästö ei ole tässä kohdassa hyödyllistä. Tämän vuotinen majoite toimi hyvin kaikessa yksinkertaisuudessaan. Muotoon ommeltu kevyt laavukangas ja riittävän pitkät kiinnitysnarut + riittävä määrä joustavia lenkkejä reunoissa on toimiva ratkaisu.

Kisasta: Perjantaina kamat kasaan ja metsään n. klo 19:00. Yö juomien kanssa makuupussissa ja aamulla puurot naamaan. Pekalla sauvassa tekninen ongelma, joka korjautui kolmen miehen tuijottaessa ja yhden teipatessa. Ensimmäisellä rastilla nokkelimmat kävivät posliinilla. Koko päivä hiihdeltiin komeissa maisemissa. Syötteen lakisuot ovat komeita ja hienoja hiihdellä. Tuulen kovettamaa aavaa riittää.
Rastitehtävät menivät sinnepäin. Tuurilla olisi voinut saada paremmat pisteet. Yhdestä huti menneestä vasaranlyönnistä tuli kuusi minuuttia sakkoa? Kolmannen tehtävärastin jälkeen Utti siirtyi avaamaan latua ja muiden oli helppo lappaa perässä. Lisärasteja olisi saanut olla enemmänkin, tällöin hiihtämällä olisi ollut mahdollista saada aikaiseksi edes jonkinlaisia eroja ja paikata huonoa rastimenestystä. Aikaa n. 50 kilometriin meni karvan yli seitsemän tuntia, joten kolme tuntia olisi voinut vielä hiihtää. Järjestäjillä olisi konseptissa hieman kehittämistä, jos aikovat säilyttää tapahtumassa jonkinlaisen kilpailullisen ajatuksen. Kyseessähän on hiihtokilpailu - ei laturetki. Sarjojakin voisi olla useampi. Lauantai-iltana ideoitiin esimerkiksi ilman tulia -sarja (keittimetkin kielletty), kilpa- ja hupisarjojen lisäksi. Ilman tulia -sarjaa voisi myydä esimerkiksi japseille ja briteille, kaupallinen menestys olisi taattu. Julkisuuttakin varmasti siunaantuisi.

Lauantai ilta kului nuotiolla. Kauemmas ei tehnyt mieli lähteä, oli kohtuullisen kylmä. Yö meni kuitenkin nukkuessa. Lämmin vesi alupullossa lämmittää varpaita mukavasti ja untuvatakki lantio - olkapääseudun alla tuo hotellitason mukavuutta.
Sunnuntain umpihankiosuus hiihdettiin männikössä ja risukkoisella suolla. Joukkueemme suoritus oli kohtuullisen tasainen, Pekka taisi hiihtää pisimmät vedot ja oli lähteä loppusuoralla meitä muita karkuun. Suunnistus meni lähes täydellisesti, siitäkin vastasi Pekka. Turhia mutkia ei tehty ja alun jälkeen näimme vain yksilösarjan uuden mestarin (Markus Helander) kiitävän kolmemetrisillään pitkin hangen pintaa (kunnes kohdalle osui Se oksa).

Maaliin saavuimme toisella sijalla, edellämme kisan paras joukkue: Kiinteistöneliö Ihmeineen ja takanamme kisan nopein joukkue: Utin jääkärirykmentti. Meidän suorituksemme oli riittävän hyvä kunniakkaaseen toiseen sijaan.

Umpihanki mm, porukka tauolla

2011-02-15T14:56:00.004+02:00

Hopeajoukkue tauolla: Pekalla on energiat niin vähissä, että raapii gromagnon tyyliin löytämäänsä reppua, Tonilta on kadonnut toinen saapas ja suksi, Jokke on saanut tarpeekseen ja polttaa hypotermian kourissa ylimääräiset vaatteensa ja Janne on juuri saanut lämmitettyä kielensä irti alumiinipullosta.

Kuvassa myös uusi yksilösarjan maailmanmestari, viimevuotiseen pronssimitalistijoukkueeseemme kuulunut Markus Helander sekä toiseksi yksilösarjassa hiihtänyt Jaakko Pitkänen

Kuva: Juha Nyman
Lisää kuvia: www.umpihankihiihto.pudasjarvi.fi

Umpihanki mm 2011: Hopeaa!

2011-02-14T23:36:00.003+02:00

Toinen sija umpihankihiihdon mm- kilpailuissa!

Suomen sotilas- aikakausilehden nimissä ja tuella, joukkueella Jorma Kainulainen, Pekka Teivaanmäki, Toni Tanner ja Janne Kortelainen saavutimme toisen sijan vuoden 2011 umpihankihiihdon mm- kisoissa.

Melko tiukka keli. Paikallisten lähteiden mukaan pakkasta oli parhaimmillaan -34 astetta.

Tässä paikallisen valtalehden uutisointia aiheesta:

http://www.kaleva.fi/uutiset/umpihankihiihdossa-uusi-maailmanmestari-pudasjarvella/888892

Lisää kisasta myöhemmin.

Umpihankihiihto lähestyy

2011-02-03T14:32:00.000+02:00

Vähän yli viikko aika starttiin, joukkue kasassa ja suunnitelmat jo aika pitkällä. Tarkoituksena on parantaa viimevuotista sijoitusta, saa nähdä mihin rahkeet tänä vuonna riittävät.

Tämän vuoden nelikon muodostavat Janne ja minä sekä tietenkin kovakuntoiset latukoneemme Pekka ja Toni. Tarkoituksena on päästä sunnuntain pikataipaleelle hyvistä asemista, tosin sekään ei välttämättä riitä, koska Utilla on huhujen mukaan kovin joukkue miesmuistiin.

- over and out -

Vuosi 2010 ja tulevaisuus

2011-01-29T21:28:00.000+02:00

Blogirintamalla vietetty hiljaseloa ja keskitytty treenaamiseen ja töiden tekoon.

Vuosi 2010 oli eräänlainen pohjanoteeraus joukkueen kisaamisessa, kunto oli sentään kohdillaan ja kisoissa häätytimme kärkeä useaankin otteeseen. Se miksi se ei näkynyt tuloksissa onkin sitten toinen juttu.

Vuoden aika opittua:
1. Älä polta pikataipaleen karttaa nuotiossa ennen lähtöä
2. Muista leimata myös kun lähdet rastilta jos näin on käsketty
3. Katso sitä kartaa ja varmista missä olet ja mihin suuntaa lähdet
4. Oikeastaan ota se kartta edes mukaan

No nyt on käännetty katse jo vuoteen 2011 ja katsellaan missä kisataan ja millä nimellä. Suunnitelmissa ainakin maastojuoksua, sotilastaitokisoja sekä tietenkin umpihankihiihtoa ja seikkailukisoja.

HCT 2010

2010-09-04T22:14:00.000+03:00

Kilpailukausi lähenee loppuaan ja päätin käydä kokeilemass jotain vähän erilaista ja ilmoittauduin mukaan HCT kisaan.

Valmistautumista ei voi pitää ihan optimaalisena, kävin kaksi kertaa uimassa hallissa ennen kisaa ja vähän jännitti miten selviä edes 300m uinnista. Pyöräilyssä olin päättänyt pysysä nopeampien perässä ja juoksun tiesin kulkevan ede jotenkin.

Kisa: No keli oli suhteellisen kylmä joten jouduin vähän säätämään pyöräilyn lähtöä. Alkulämpö haettiin saunassa joka ei ehkä ole kaikista paras menetelmä mutta ainakin mukavin. Viisi minuuttia ennen lähtöä tuli kutsu altaalle ja ja siinä vaiheessa huomasi että ahdasta tulee olemaan. Startista uimaan ja jopa ihan kohtuullisissa asemissa pääsin vetämään, ainoa huono puoli oli, että lasit oli täynnä vettä joten näkyvyys oli nolla. Uinti meni yli odotusten en ollut kärjessä mutta heti perässä. Nopeasti vaihtoon takki päälle ja pyöräilemään joku hetti että olin setsemäs.

Fillarointi ei nyt sitten mennytkään ihan odotusten mukaan en saanut mitään hyötyä muista ajajista koska heitä ei näkynyt ja mitkä näin veti kurvit sen verran vauhdikkaasti että pääsivät karkuun. Toisella kierroksella pääsin kiinni ideaan ja saavutinkin edellä ajavan viimeisessä ylämäessä. Sijoitus vaihdossa jossain 10 tienoilla.

Aluperin ideana oli että vedetään rauhassa, mutta verenmaku oli jo suussa kun vaihdoin lenkkareita jalkaa, vaihto oli yhtä säätämistä lenkkari väärään jalkaa jne... No kun pääsin juoksemaan niin saman tien täysillä eteenpäin ja jo ekan 500m jälkeen alkoi tuntumaan pistoa aika monessakin paikassa. No täysillä silti mentiin ja sainkin edessä olevia kiinni. Ekan kierroksen jälkeen oli jo muutama ohitettu ja ajattelin että ehkä muutama olisi vielä saavutettavissa. Oman kisan kohokohta olikin kun sain edessä juoksevan kiinni vikassa ylämäessä ja muita ei enää näkynyt joten ainoa tavoite oli olle ennen häntä maalissa. Peräkkäin tultiin portista maalialueelle, jossa otin irti ja sen verran hyvin lähtikin, että maaliin tultiin sekunnin marginaalilla.

Sijoitus 5. joten ihan hyvin ekaksi kisaksi kyseisen lajin piirissä. Parannettavaa jäi, mutta pakko olla tyytyväinen uintiin ja lopun hienoon loppukiriin.

APA 2010

2010-08-24T14:55:00.002+03:00

Jonkin vaihdon sisään tai ulosleimaus puuttuu. Joo..

Kausi taitaa jatkua peikkorastien, hippokisojen ja ehkä jopa rastireittien merkeissä.

Jäi Erna näkemättä

2010-08-09T16:18:00.003+03:00

.. Eipä tullut lopulta reissusta mitään. Reissuun tarvittavan ajan järjestäminen olisi vaatinut turhan suuria uhrauksia. Kai tässä jonkinlaisia "ruuhkavuosia" sitten elellään.
Ensi vuonna hieman paremmalla valmistautumisella..

ERNA raid 2010

2010-07-20T23:02:00.002+03:00

Tuhdisti vietetyn kesäloman päätteeksi tulikin pikalähtö ERNA raid 2010 tapahtumaan.

Kyseessä on Tallinnan liepeillä 4.-8.8 järjestettävä kolme vuorokautta kestävä tiedustelupartio /sotilastaitokilpailu.
Erona edellisvuosien kilpailuihin on vapaaehtoisten rastien tulo mukaan kuvioihin. "Perusreitin" lisäksi voi valita ylimääräisiä tehtäviä, jos aikaa ja paukkuja riittää.
Perusreitin pituudesta ei ole tarkkaa tietoa, mutta kolmen vuorokauden hölkkään mahdollisimman kevyellä varustuksella on valmistauduttu.

Huolto on kilpailun aikana järjestettävä itse. Saamamme ennakkotiedon mukaan huoltajat saavat kilpailun kestäessä toimittaa meille pelkästään vettä. Huolto (huoltaja) on järjestynyt kiitettävästi LJK - killan toimesta.

Kolmen viikon valmistautumisajan puitteissa ei kauheasti hiota tuota sotilaallistaidollista osa-aluetta, joten uskoisin taktiikkamme perustuvan lisärasteilta mahdollisesti saatavien pisteiden keräämiseen.
Joukkueeseen tulee kuulumaan neljä henkilöä, kokoonpano ei ole vielä täysin selvillä. Mukana on ainakin yksi kilpailuun aiemmin osallistunut henkilö.

Lisätietoja tapatumasta löydät täältä: http://www.erna.ee/en/

No Limit adventure 2010

2010-06-13T10:27:00.006+03:00

Järjestäjäorganisaatio oli onnistunut jälleen loihtimaan hienon tapahtuman. Tenholan alueen vesistöt ja kallioiset metsät polkuverkostoineen muodostivat hyvät puitteet kisalle.

Kisa alkoi 20 minuutin rogaining sprintillä, jonka jälkeen päästiin kanoottien selkään ja vesille. Sijoituksemme melonnan lähdössä kolmas.
Parin rastin, yhden kantopätkän ja noin kolmen kilometrin melonnan jälkeen koitti ilmakuvan mukaan tapahtunut suunnistusosuus pienen järven rannalla. Rastit oli tarkoitus kiertää säädetyssä järjestyksessä ja uiminen oli sallittua / toivottavaa. Teimme yhden turhan uintiylityksen, pienen lahden ympärijuokseminen osoittautui minuuttikaupalla nopeammaksi. Lisäksi tuli tuhottua kartta, kun vedenpitäväksi kehuttu karttapussi ei toiminutkaan luvatulla tavalla.
Melontamme takaisin alkoi toraisissa merkeissä, pelkän reittikirjan avulla suunnistaminen osoittautui hankalaksi ja vesillä jälkien seuraaminen vaatii melkoista hajuaistia. Onneksi näköpiirissä oli joukkue jota kykenimme ajoittain seuraamaan. Viimeisen rastin löytämiseksi täytyi kuitenkin turvautua takaa tulleen joukkueen apuun. Aikaa odotteluun hukkaantui ehkä kolmesta viiteen minuuttia. Sijoitus melonnan lopussa viides. Kisaa takana n. 1.5 tuntia.
Pyörille ja tekniselle fillariosuudelle. Pieniä polkuja myöten rastille 14. Hieno väli, varsinkin, kun käytössä oli (ensimmäistä kertaa ikinä) täysjousitettu maastopyörä.

SITTEN: Rastilla 14 piti kopioida karttaan pari lisärastia, joiden hakemisesta sai kaksi lisäpistettä. Jokke oli vastannut suunnistamisesta tähän saakka, nyt suunnistusvastuu siirtyi pikapäätökselä minulle. Lähdin polkemaan kovalla tempolla ja vuorenvarmuudella aivan hevon v.. suuntaan. Varmuuttani ei horjuttanut edes vastaan tullut "pääjoukko". Vasta noin neljän minuutin etenemisen jälkeen huomasin ettei näkemäni vastaa karttaan piirrettyä. Palaaminen lisärastille olisi maksanut 10 -20 sijaa. Päätimme jatkaa matkaa ja toivoa, että joku muukin toheloi tai ylittää säädetyn määräajan. Sijoituksemme rastille 14 tultaessa oli viides.

Tunnelma oli tässä vaiheessa melkoisen alistunut. Fillarivauhti laski tuntuvasti ja lisärasteilla käyneet tulivat ohitsemme. Päätimme jatkaa kisan loppuun ja poljimme Hiiltomiesten ja Karsun kannassa viimeiseen huoltoon. Pyöräilyosuuden pituus yhteensä n. 54 kilometriä. Kisaa takana n. 3.5 tuntia.

Kilometrin ratajuoksun, rullaluistelulenkin ja taajamasuunnistuksen jälkeen maaliin Karsun perässä.
Kisan aikana ei ollut suurempia vaikeuksia. Kunto kesti kummallakin ja vauhti on aivan oletetulla tasolla.
Rullaluistelun alkaessa käsiin ja jalkoihin iski kramppien sarja, joka allekirjoittaneella hellitti muutaman kilometrin hiihdon jälkeen. Melonnan ja rannikkosuunnistuksen aikana juomani humuspitoinen järvivesi kiukutteli välillä ruokatorvessa.

Virallisia lopputuloksia en ole vielä viitsinyt katsoa. Luulenpa, että tutkin niitä sitten joskus myöhemmin. Ilman virhettä sijoituksemme olisi ollut 4-6.

Kisan formaatti oli hyvä; Reitin nopeimmin kiertänyt voitti. Ei turhaa kikkailua. Lisärastit olivat tasapuolisia ja lajin henkeen sopivia. Kahden kärkijoukkueen vauhti on rajua.

Spring Adventure 2010

2010-05-10T12:11:00.002+03:00

Kevään aloituksessa viivalla tällä kertaa Jokke ja Mika.

Kisa-aamu alkoi fillareiden jättämisellä vaihtoon, vettä tuli tässä vaiheessa kaatamalla taivaalta. Tämän jälkeen lyhyt siirtyminen Kisakallioon, josta kartat ja reittikirja mukaan ja reittiä suunnitelemaan.
Karttoja saimme 7 kpl, joten kartat äkkiä järjestykseen, reitti kartalle ja siitä sitten vaan rantaan odottamaan lähtöpaukkua.

Kisa lähti liikenteeseen klo 0800 melonnalla, kaikki kanootit oli ahdattu kahden laiturin väliin ja johtuen lievästä sivutuulesta kasa olikin sitä myöten valmis. Siinä sitten sännättiin muiden melojien vauhdissa kohti ensimmäistä poijua melat tälläkertaa jopa oikein päin. Melonassa oli tarkoituksena kiertää kaksi kierrosta kolmiorataa, ilman mitään leimoja. Melonnan maaliin tulimme
kolmen muun joukkueen kanssa suhteellisen samaan aikaan sijoitus tässä vaiheessa ehkä 7.

Kamat kantoon ja kohti questia. Questina oli tälläkertaa mikrosuunnistusta, pääsin nopeasti kärryille ja ohitimme muutaman joukkueen ja lähdimme yhdessä Omjakonin kanssa kohti CP2, se löytyikin hyvin ja olimme kärjessä kun
saavuimme fillareiden luokse. Siihen se kärjessä olo jäikin tämän kisan osalta. Hidas vaihto ja kohti lohjan keskustaa yhdessä Omajakonin ja Lupuksen poikien kanssa. Pari rastia matkalla pöheiköstä poimien.

Vaihdossa olimmekin kärkeä jo noin 5 min jäljessä. Vaihdoimme juoksukengät jalkaan ja lähdimme juoksemaan kohti saaren kärjessä olevaa laskeutumisrastia. Laskeutumaan pääsikin heti, kasi kiinni köyteen ja alas kohti kylmää Lohajärveä. Alhaalla lyhyt uinti ja takaksin ylös. Laskeutuminen oli helppoa mutta ylöspääsy tuossa ryteikössä ei ollut kaikista helpointa. Ylhäälä ihmettelin mihin Mika oli jäänyt no hän oli ottanut yläköysi varmistuksen joten matka kesti suhteellisen pitkään, kaiken lisäksi Mika hukkasi kasinkin jossain vaiheessa. (toivottavasti se oli kiinni edes ylhäällä) Matka jatkui juoksulla takaisin fillareiden luokse, jossa vähän kuivaa päälle ja pyöräilemään.

Seuraavana oli vuorossa lyhyt tekninen pätkä rastia hakemaan nimen kärjestä, samaa reittiä takaksin ja kohti harjusuunnistuksen alkua, otimme siirtymisen rennosti ja saavuimme rastille rogain.fi joukkueen kanssa.

Suunnistus sujui hyvin ja pääsimme lähtemään pitkälle fillariosuudelle No Limitin perään. Oma reitin valinta vähän harhaan ja jouduimme tarpomaan 100m rastille radan vieressä. Tältä rastilta eteenpäin olikin hienoa maasto tykitystä. Ajoimme rastille CP18 yhdessä rogain.fi joukkueen kanssa. Rastilla 18 alkoi käymään selväksi että vauhtia on Mikalle liikaa annoin geelin miehelle ja toivoin parasta. Ajoimme rauhassa seuraavat kaksi rastia ja sen jälkeen olikin Mikan voimat sen verran palanneet, että pääsimme NoLimitin sekä Lupus Extremen ohi. Viimeinen fillarirasti ennen viimeistä suunnista ei mennyt ihan putkeen, otin lähestymissuunnaksi etelän ja tämä ei ollutkaan paras mahdollien tapa.

Viimeiseksi oli jätetty hieno suunistuspätkä Kisakallion ympäristössä, ihmettelin vähän aikaa, että miksi en pääse kartalle ollenkaan kunnes tajusin että kyseessä on peilikuva. No pikkuhiljaa eteenpäin ja viimeiseltä rastilta hirveällä munaravilla maaliin ja sijoitukseksi 7.

Suorituksessa on parannettavaa, juoksu sentään kulki ja ei se melontakaan ihan hirveätä ollut ottaen huomioon, että kyseessä oli kauden toinen melontalenkki. Fillarointiinkin jäi aika paljon toivomisen varaa.

Seuraavana itse suuntaan ITALIAN RAID COMMANDO -kisaa parin viikon päästä ja sitten varmaan ollankin Jannen kanssa viivalla jälleen No Limit Adventuressa.

Jokke

Uutta pukkaa..

2010-04-09T14:30:00.003+03:00

Kolmas kautemme lajin parissa alkaa. Nyt ei ole enää tarkoitus urakoida kahdestaan koko Multisport sm sarjaa. "Juniorivahvistukseksi" on värvätty Mika Salo. Kyseessä on Vihdin viestin riveissä kilpaa hiihtävä herra, ei se kuuluisa kilpa-autoilija.

Sarjan sääntöuudistukset vaikuttavat hyviltä.
Maailman tasa-arvoisin pistelaskujärjestelmä on jäänyt historiaan. Järjestelmässä oli puolensa, mutta multisport.fi sivuilla esitettyihin perusteluihin on helppo yhtyä.
Meille lienee edelleenkin samantekevää minkämerkkiselle homosapienssille häviämme, jos voittajamme on meitä parempi.
Rajoittamaton melontakalusto voi tuottaa mielenkiintoisia toteutuksia. Oma mielikuvitus loppuu nopeasti erilaisia vaihtoehtuja pohtiessa. Voi olla, että kisaan joutuu pakkaamaan trailerillisen erilaisia melontalaitteita ja valikoimaan niistä sopivimman.
Meidän linjamme lienee kikkailematon. Suurin hyöty saavutettaisiin harjoittelemalla. Esimerkkinä puutteistamme; Pekka T Woodmanista kertoi tirskuneensa kilpakumppaninsa kanssa melontatekniikkaamme: Olimme käyttäneet käyrävartisia meloja väärinpäin.. lapa oli vissiin vedessä molemmilla, Jokesta ei tietenkään voi olla ihan varma.
Perusreitti + rogaining perään tuo mukanaan mahdollisuuksia taktisiin liikkeisiin.

Tulevan kauden voimasuhteista on paha sanoa mitään. Toivottavasti viivalla nähdään paljon uusia naamoja. Tutummista ryhmistä uskoisin Woodmanin parantaneen kykyään edelleen.

Tavoitteet eivät ole muuttuneet. Päällimmäisenä tavoitteena on karkoittaa keski-ikää ja saada kisoista motivaatiota monipuoliseen treenaamiseen.
Kesän aikana osallistutaan johonkin yli 12 tunnin tapahtumaan.

Umpihankihiihdon mm 2010, Pronssia!

2010-02-17T15:07:00.010+02:00

Suomen Sotilas aikakausilehden nimellä ja tuella kisattiin. Joukkueessa mukana Jorma Kainulainen, Pekka Teivaanmäki, Markus Helander ja Janne Kortelainen. Vähintäänkin 20% tehoa menetettiin, kun viidenneksi jäseneksi värvätty P Forsmann joutui jäämään kotiin.

Ensimäinen yö vietettiin metsässä. Siirtyminen nollarastille edellytti n. kymmenen kilometrin hiihtoa ja öistä mäenlaskua hotellilta alavammille maille. Yön aikana kastui vain yksi makuupussi ja hiihtämään päästiin suunnitellusti.
Pöllöjen naamakuvien tunnistuksesta nollapisteet, samoin painonarvioinnista. Ensiavusta saatiin jotain, sauvanheitosta pienen harjoittelun tuloksena Markus heitti täydet pisteet. Kaikki lisärastit kierrettiin, Utin pääosin avatessa latua. Matkalla nähtiin hämmästyttävän vähän joukkueita, nollarasti- uudistus jakoi porukkaa hyvin maastoon eikä hitaita letkoja juurikaan nähty.
Loistavassa kelissä hiihdetty n. 55 kilometrin lenkki sujui ongelmitta reilussa kahdeksassa tunnissa. Viimeinen tunti kuivailtiin paitaa ja luisuteltiin kaikessa rauhassa.
Yllätykseksemme olimme päivän päätyessä kuitenkin sijalla neljä. Hämmästyttävän harva joukkue haki kaikki lisärastit.
Yöpyminen sujui helpommin toisena yönä, poltettavana mottikaupalla tervaista kelohonkaa.
Umpihankiosuudelle kiinteistöneliö ja Nahjukset lähtivät kuusi minuuttia ennen meitä, Utilla oli lähdössä kahden minuutin etumatka. Peräämme lähti kovista hiihtäjistä koottu Lähivakuutus.
Lunta oli riittävästi, Pekkaa ja Jokkea hanki kannatti paino-, tekniikka- ja kuntoedusta johtuen paremmin kuin Markusta ja itseäni. Pekan suoritus etenkin oli huima, mies tuntui liitävän hangen päällä, toisena hiihtäessä oli tekemistä pysyä perässä. Oman tai Markuksen vetovuoron koittaessa vauhtimme taas hidastui, tekemämme latu oli toki laadukas ja kantoi varmasti takaa tulevia.
Osuuden aikana Utti hiihti n. seitsemän minuuttia meitä nopeammin, Kiinteistöneliö suunnilleen saman ajan ja Nahjukset ohitimme jossakin vaiheessa. Lähivakuutus kävi n. sadan metrin päässä mutta onnistuimme kasvattamaan eroa lopussa.

Lopputuloksena kolmas sija!

Tulokset: http://www.umpihankihiihto.pudasjarvi.fi/arkisto/tulokset_2010.pdf

Reitti Trackerilta: http://www.gpsseuranta.net/index.php?sivu=tt&id=20100213

Paitsi yhden hiihtäjän vajeella, annoimme tasoitusta myös kahdeksan kilon ylimääräisellä kuormalla. Kantamuksissa on vielä hieman viilaamista. Uttilaisten vstaava marginaali oli huhujen mukaan 40 grammaa... Siellä homma alkaa olla jo hanskassa.

Hyödyimme "nollarasti" -uudistuksesta juuri sen kaksi minuuttia joka tarvittiin takana tulijoiden voittamiseen.
Lisärasteja olisi voinut olla vieläkin enemmän, tällöin voisi hiihtämällä tehdä oikeasti eroja joukkueiden välille.
Kahdeksan kilon minimipaino repuissa on hyvä uudistus se luo taktisia mahdollisuuksia joukkueen roolitukseen, poistaa epämukavuutta ja tuo turvaa hätätilanteisiin.
Varustepuolella NoNamen windstopper toimii vaatteena hyvin, nyt kun mukaan voi pakata päällystakinkin. Voideltavat Järviset on ehdottomasti paras suksivalinta vallinneisiin olosuhteisiin, pituutta olisi voinut olla muillakin kuin Jokkella se 280. 240 tai 260 ui pirun syvällä lähes sadan kilon kokonaispainon alla. Siteen paikka suksessa jäi mietityttämään, samoin hiihtotekniikka pohjattomassa lumessa.
Juomareppu letkuineen on lähes 20 asteen pakkasessa turhan häiriöherkkä laitos.

Mikään mukana olevista joukkueista ei ole lyömätön. Ensi vuonna uudet kujeet.

Kiitokset Suomen Sotilaalle osallistumisemme mahdollistamisesta.

Umpihankea vuonna 2010

2010-01-04T13:51:00.006+02:00

Lumentulon myötä Umpihankihiihdon MM kisat alkoivat taas kiinnosta. Tänä vuonna suksia pääsee kokeilemaan jo ennen kisaakin..

Joukkue on vielä hieman hakusessa, Suomen Sotilaan nimellä ja tuella kuitenkin mennään.
Tavoitteena on mahtua kisassa kärkiviisikkoon ja joukkue tullaan kasaamaan sitä silmällä pitäen.
Kisa alkaa tänä vuonna jo perjantaina, sisältäen kaksi yöpymistä maastossa. Toinen uutuus on repun kahdeksan kilon minimipaino, se tuo tietysti mukavuutta yöpymisiinkin, mahtuuhan mukaan nyt muutakin kuin vaihtokalsarit.
Toki pehmeä patja ja hotelliaamiainen on aina ihan ok... Katsotaan.

Lajinomainen yhteistreenikin tuli tehtyä Oittaalla. Tallenteeseen pääsee tästä!

Multisport Cup 2009

2009-11-30T12:46:00.003+02:00

Loppusijoituksemme cupissa viides.
Kaikki kilpailut eivät menneet ihan putkeen ja kolmeen kisaan vain osallistuttiinkin, joten tulos on tyydyttävä. Vauhti ei aina ihan riittänyt, mutta paljon ei puutu...
Kirkkaimmin kauden kisoista jäi mieleen Räyskälässä järjestetty archipelago. Hienot maisemat, suoraviivainen kisakonsepti ja runsas vesistöpuljaaminen tekivät kisasta omanlaisensa.
Lisää samanlaista.
Täällä cupin tuloksia:
http://multisport.putteri.fi/?cat=26

RESUL, Terri jotos 2009

2009-10-06T09:38:00.008+03:00

X- kaadon sijaan suuntasimme reserviläisten urheiluliiton (Resul) valtakunnalliseen syysjotokseen Sysmään. Kahden vuorokauden mittaista tapahtumaa kutsuttiin myös Terri jotokseksi.

Tuloksena voitto (VOITTO! = sija 1) tapahtuman Törni-sarjaksi nimetyssä kilpasarjassa. Toiseksi tuli MUK Eestistä ja kolmannen sijan otti TERES. Eestiläisillä oli vahva edustus, mukana oli mm. Kaitseliit Järvä Malevin joukkue. Kaukaisin joukkue tuli Kreikasta ja Tanskalaisiakin oli partion verran.

Voittoisa joukkomme kulki nimellä Solution Foods, Oululaisen retkimuonia myyvän ja valmistavan yrityksen mukaan http://www.solutionfoods.fi/home/ .
Joukkueeseen kuuluivat Kainulaisen veljekset Jorma ja Pertti, Eerikki Rundgren sekä Janne Kortelainen. Vastuunjako oli selkeä: Veljekset vastasivat pääosin sotilaallisesta osaamisesta ja johtamisesta, Eerikki eräguruna ja ammattieräoppaana eräaiheisista tehtävistä (ja vedenkeittämisestä), allekirjoittaneen vastuulle annettiin suunnistaminen ja ensiapu (halonhakkuun ja kiehisten vuolemisen lisäksi). Veljekset ja Eerikki olivat voittamassa Resul:in vuoden 2007 kisaa Suomen Sotilas -joukkueessa, odotuksia sijoituksen suhteen oli siis itsekullakin.

Kisa alkoi perjantaina, illan pimennyttyä partiosuunnistusosuudella. Rasteja oli parikymmentä ja partio sai jakaantua. Pertti ja Eerikki lähtivät lyhyemmälle lenkille ja kohtaamispisteeksi sovittiin majoitusalueen läheinen risteys. Jokken kanssa jätimme reput puskaan ja hölkkäilimme pidemmän kierroksen. Rasteilla oli itselleni käsittämättömiä sotilaallisia hieroglyfejä, jotka tuli tulkita rastikorttiin. Aikaa lenkkiin sai käyttää kolmisen tuntia, meille se oli enemmän kuin tarpeeksi. Pisteitä saimme kymmentä vaille täydet, joka riittii jaettuun ykköstilaan Järva Malevin ja Teresin kanssa.

Iltapalaksi Wayfayrerin kanapataa, pussi hetkeksi kiehuvaan veteen ja lusikalla suoraan pussista ns. huiviin. Kätevää ja hyvää. Annoskoko oli sen verran nuuka, että perisuomalaista grillikyrsää teki vielä mieli.
Iltayöstä saimme seuraavan päivän rastikoordinaatit ja niillä odottavat tehtävät sekä kultakin rastilta mahdollisesti irtoavat maksimipisteet. Rasteja oli kolmisenkymmentä ja kaikkien kiertämisestä laskettiin kertyvän matkaa 60-70 kilometriä. Reitti oli jaettavissa kahteen osaan, nimesimme pohjoisen lenkin optimistisesti "aamupäivän lenkiksi", sieltä oli jaossa paremmat pisteet ja eteläinen kierros oli helpommin lyhennettävissä jos aika näyttäisi loppuvan kesken.
Reitin sai kiertää vapaassa järjestyksessä, aikaa kierrokseen oli 12 tuntia.

Tarjolla oli kunnon yöunet (5h), mutta liian kevyt makuupussi (=kylmyys) ja ympärillä vietetty yöllinen karnevaali typistivät unisaldon lähes nollaan. Aamua piristi makkuupussilämmin, sponsorimme "english breakfast"- annospussi: Papuja, nakkeja, pekonia, pihvinpuolikas ja kastiketta. Ilman hyötymispyrkimystäkin voin lämpimästi suositella kokeiltavaksi.

Tehtävärasteja kierrettiin pikamarssitahtiin. Panostettiin puita, koottiin viestivehkeitä, evakuoitiin seulaksi ammuttu partiotoveri, tehtiin väijytystä, tunnistettiin julmia sotalaitteita, johdettiin tykkitulta, asennettiin kylkimiinaa. Suolana "aamupäivänlenkillä" olivat pari ammuntarastia ja vesistötehtävää.
Vesistönylityksessä uitavaa / lautattavaa matkaa oli n. 100-150m. Rastimiesten ohjeiden mukaan kaikkia näkyviä välineitä olisi saanut käyttää, jostakin syystä kuitenkin pakkautumisemme laituriin sidottuun soutuveneeseen estettiin. Aika ratkaisi, joten uiminen oli ainoa järkevä vaihtoehto.
Tarkka-ampujatehtävän maaleihin oli sotattu kirjoituksia joiden perusteella joihinkin tauluihin olisi pitänyt osata olla ampumatta. T-A taistelijaparimme Pertti ja Eerikki olivat tehokkaita ja tuhosivat kaiken "elävän voiman" vihollisalueella. Rastin rakentajien logiikka ei aivan auennut tässä tehtävässä. Merkintöjen selkeys olisi hyvä suhteuttaa käytettävissä olevaan aikaan (neljä minuuttia tässä tehtävässä).

Toinen "arvioinnin kukkanen" oli kranaatiheitinrasti, jossa piti saada museoikäinen kevytheitin koottua ja suunnattua annettuun maaliin, neljässä minuutissa. Saimme nuijasodanaikaisen rautaläjän ampumakuntoon vaikka jalat menivätkin ensin väärin päin - ja suuntain nurinpäin - ja perusasetukset unohdettiin asettaa ennen suuntaimen kiinittämistä - ja jalkojen lukituslaite saatiin kiinni vain Pertin hauiksen ansiosta - ja kukaan ei ollut koskenut ko. vehkeeseen vuosiin. Olimme asettaneet koron 100 metriä liian suureksi, olisimme siis ampuneet 100 m. maalin taakse - tuloksena nolla (0) pisteet... HALOO! Oliko kyseessä heitintehtävä vai etäisyydenarviointitehtävä? Rastilla käyminen toi matkaan lisää n. viisi kilometriä, sitäkään ei huomioitu pisteytyksessä..
Yhdistetty pistooli ja sovellettu kivääriammuntarastin (Talokulissi ja MP-5 22cal. ja 22- pistoolit ampumahiihtotauluihin) kautta kohti Sysmän keskustaa. Pistooliammunnassa luovutin toisen lippaani Pertin käyttöön, näin saavutimme edes jonkinlaisen tuloksen, Jokke ampui pienoisämppärillä ilmeisen hyvän tuloksen.
Sysmän keskustassa odottivat köysilaskeutuminen K- Marketin mainostolpasta, tulenjohto ja vesiesterata. Köysi piti jättää väliin ruuhkan vuoksi, vesiesterata tarkoitti hyppyä uimatornista, kaatuneen veneen ylittämistä ja laiturille nousua. Vaatteet sai riisua ennen ajanoton alkamista. Vesi oli raikasta, n. +11, Toivottavasti joku on ikuistanut Kreikkalaisten ilmeet, jos herrat suorittivat ko. tehtävän.

"Iltalenkiksi" tarkoitettu eteläinen kierros typistyi yhden rastin mittaiseksi. Vettä keitettiin ennätysajassa. Käytettyä metodia ei saa / kannata paljastaa - saatuja ohjeita kuitenkin noudatettiin.

Majoitusalueella oltiin varttia ennen määräaikaa. Päivänaikana kuljettiin karvan verran yli 40 kilometriä. Enemmänkin olisi ehtinyt, mutta juoksemisesta ei ollut hyötyä, koska rastien odotusajat venyivät jopa puoleen tuntiin ja odotusaikoja ei hyvitetty mitenkään. Toteutettu konsepti on hyvä, mutta fyysisyys ja vauhdinpidosta hyötyminen täytyy oikeasti mahdollistaa, jos jotoksia järjestetään jatkossakin tällä ajatuksella. Seikkailu-urheilukisojen keinot, cut-off - järjestemät ja rogaining suunnistukset loppuun ovat sinällään täysin siirrettävissä myös reserviläiskisoihin. Seikkailukisajärjestäjien osaamista kannattaisi ehkä hyödyntää.

Toisen päivän lopputuloksissa olimme ykkösiä, n. 300 pistettä Teresin edellä. Siitä eteenpäin pistetilanne oli tasainen.

Lihapullaruokailun ja tunnin unien jälkeen pakauduimme linja-autoon, joka yritti eksyttää matkustajiaan Sysmän sivuteille. Edessä oli kahdenkymmenen kilometrin siirtymä viimeiseen tehtävään, joka oli joko tiedustelu, väijytys tai tuhoamis / panostustehtävä. Osallemme koitui ehkä vaikein, eli panostus / tuhoaminen, kohteena telemasto.
Matkan aikana oli aikaa tehdä suunnitelmaa. Keli koveni koko ajan, yltyen syysmyrskyksi. Vettä tuli kuin aisaa ja tuuli oli todella kova. Univelkaa oli ja laavun virittäminen ei kiinnostanut ketään. Matka taitettiin pikatahtia ja lähellä kohdetta majoituttiin latoon. Pertti taisi olla pahiten hypoterminen, taistelijaparin yhteistoimintaa tarvittiin jotta mieheltä saatiin märät housut pois. Melkein kolmen tunnin unien jälkeen talsimme kohteelle ja hoidimme viimeisen homman altapois, ilmeisesti lähes maksimipistein.

Viimeisen siirtymän ja saunottelun jälkeen pääsimme kisakeskukseen, jossa näyteltiin tapahtuman arvolle sopimaton loppunäytelmä. Palkintojen jaon aluksi palkittiin ehkä kolmekymmentä paikallista puuhamiestä ja naista, oikein parhassa mahdollisessa reserviläishengessä: Jos minä annan sinulle mitalin, niin anna sinä minulle ensivuonna.
Sitten hoidettiin pikaisesti alta pois viralliset palkitsemiset. En tiedä kuinka ulkomaiset osallistujat huomioitiin, mutta toivon syvästi, että esim Kreikkalaisia osallistujia huomioitiin muutoinkin kuin toivottamalla tervetulleeksi ja -menneeksi sillä ainoalla englanninkielisellä lauseella jonka johtajapäällikkö oli opetellut:" I houp tät juu vill häv ö gud kompetissön."

Kaikki kunnia talkoolaisille, valtava ponnistus ja hyvä kisa kaikkinensa, valtava määrä työtä oli tehty tapahtuman järjestämiseksi, rastien tehtävät olivat tapahtuman henkeen sopivia ja sarjassamme tarpeeksi vaativia.

Eestiläinen MUK oli noussut lopputuloksissa toiseksi, ohi Teresin. Loistavaa, että ulkomaalaiset pärjäsivät, ehkä heitä on mukana vielä tulevinakin vuosina.

Tulokset:
http://www.rul.fi/terri/images/trni_final%20results.pdf

Archipelago Adventure 2009

2009-09-01T18:49:00.002+03:00

Q1: Juoksentelua purossa ja kuraisilla rannoilla.
Pyörällä 8km Riihisalosta Iso-Melkuttimen rantaan ja sukeltaen etsimään pohjasta mehukattipänistereitä.
Juoksu / Uinti, yhteensä n. 10 kilometriä (11 rastia).
Upea vesistö, vihertävää vettä ja kapeita niemiä. Uintikertoja osuuden aikana osallemme tuli seitsemän, pituudeltaan50 - 250m. Yhteensä uintimatkaa kertyi n. 800 metriä. Uintiin varauduttiin käsiräpylöillä. Yli 35 vuoden harjoittelutauko uinnissa tuntui. Hikon taskulliset melontaliivit toimivat kuitenkin hyvin kellukkeina. Kantava uimapatja näytti valitsemamme taktiikka nopeammalta ja taloudellisemmalta.
Osuutta taitettiin alkuun yhdessä Hiiltomiesten ja jonkin toisen joukkueen kanssa. Vitosrastilla Hiiltomiesten leimauksesta jäi sähköinen jälki emit järjestelmään ja ruskea keko hämäläiseen luontoon. Kaiken tämän äijät toteuttivat sulavasti alle kahdessakymmenessä sekunnissa. Kunnioitettavaa kilpailuhenkisyyttä.
Kutosella jäimme hetkeksi muiden mukana etsimään rastia väärästä paikasta. Jokke tahtoi vilkaista karttaa ja juoksi suoraan oikeaan suppaan leimaamaan. Muut jäivät viisi minuuttia taaksemme. Osasimme nauttia tilanteesta, ensimmäinen kerta kun johdimme kisaa. Lyötiin käsipäivää ja jatkettiin jolkotusta.

Siirtymä melonnan lähtöön: 8 km pyörällä.

Aikaa kulunut 2:22
Melonta 10 km
Melonnan lähtöön tultaessa Omjakon ja Hiilto2 olivat polkeneet eromme kiinni. melonnan reitti oli vedetty Pikku-Punelian ja Saarijärven muodostamalle alueelle. Harvemmin melontareitille on saatu mukaan 50 korkeuserometriä, hauskaa vaihtelua.
Melontamme oli tällä kertaa kohtuullinen suoritus, ohitsemme meni "vain"neljä joukkuetta. Melontaan meni aikaa n. 1.20

Melonnan loputtua taas pyörän selkään ja viitisen kilometriä polkemista suunnistuksen lähtöön. Matkaan lähdettiin Woodmanin peesissä, jossain vaiheessa porukkaan liittyi Hiiltomiehet 2. Suunnistus oli vedetty luovasti hyödyntämään kaikki mahdolliset nousut Komionvuoren alueella. Pari kertaa piti polvistua mäen päällä, muuten ok. Kartallakin pysyttiin. Juomat loppuivat osuuden aikana, onneksi matkalle sattui pari lampea. Uskalsin upottaa pääni veteen, koska Hiilto1 oli jossain takanamme, vesistöjä ei siis todennäköisesti ollut vielä "mäskätty".
Suunnistuksen kokonaismatkaksi n. 10 km. Aikaa tähän mennessä kulunut 5.18 (osuuteen kului 1.18)

Taas pyörän selkään ja kolmisen kilometriä juoksemaan lappuihin kirjoitettujen ohjeiden perässä pitkin turvesuota. Reisi alkoi painaa ja jälleen kerran harrastuksen mielekkyys hiipi ajatuksiin.

Suolta viimeiselle n. 20 kilometrin pyöräosuudelle. Matkaan lähdettäessä Woodmanin ja Hiilto2:n selät olivat vielä näkyvissä. Osuuden maalissa ero oli venynyt kuuteen minuuttiin.
Loppuaikamme 6.49. Kokonaismatkaa n. 70 kilometriä.

Puhti ei aivan riittänyt loppuun saakka, hyvä mieli omasta suorituksesta kuitenkin jäi. Onnistuimme pitkälti tekemään "oman suorituksen", pysyimme ennakkoon tehdyssä reittisuunnitelmassa ja ainoatakaan mainittavaa virhettä ei matkan varrella tehty. Takkiin tuli melonnassa ja "tummumisen" seurauksena viimeisellä fillariosuudella. Nämä puutteet on korjattavissa helposti: harjoittelemalla.

Omjakonille onnittelut, vakuuttava suoritus.

Hiiltomiehet 2 olivat sohlanneet leimauksessa ja nousimme lopputuloksissa sijalle 5. Kokonaiscupissa sija 4.
X- Kaato jää näillä näkymin väliin, joten loppusijoitus saattaa vielä muuttua.

Kiitokset Monoselle ja kumppaneille hienosta kisasta ja komeista paidoista. Lisää samanlaista.

Komeita vetenalaisia otoksia täällä:
http://picasaweb.google.com/monomies/Archipelago2009#

Varusteista:
Kanoottina kusilaituinen Wenonah Escapade, painava ja hieman hidas, mutta paljon parempi kuin muovipulkka.

NoNamen polvipituiset kisatrikoot ja trikoopaidat olivat ainoa oikea valinta kisaan. Minkäänlaista tarvetta vaihtaa vehkeitä ei ollut, vaikka uinnista ja melonnasta painettiin suoraan pyörän selkään.

Uutena varusteena oli käytössä Inovin8:n kengät. Minulla "Mudroc 280" ja Jokkella "X-talon 212: et". Kengät toimivat hyvin vaikka ne vedettiin jalkaan suurin piirtein suoraan laatikosta. Kumpikaan pari ei kastuessaan muuttunut painavammaksi tai epämukavaksi. Sukkamainen tuntuma vaatii hieman totuttelu. Pohjan kuviointi ja vaimennus on riittävä näihin kapinoihin ja muihinkin pidempiin maastojuoksusuorituksiin.

Juoksua / kumipatjakikkailua

2009-08-10T21:45:00.004+03:00

Maisemana nuuksio, tarkoituksena kokeilla minkälaista on uida kumipatjan kanssa - lajilla on jokin hieno englanninkielinenkin nimikin, nyt en muista mikä se on. Aiemmin lajia on tullut kokeiltua vuonna -06 Lohjanjärven yöseikkailussa, silloin olimme mukana "salanimellä", loppusijoituksena muistaakseni 6. sija.

Yllätyksekseni "barbaran" kanssa taisteleminen on paljon kevyempää kuin uiminen ilman sitä, jokin viisaus tekniikassa siis piilee. Jokin tappi siihen olisi pitänyt voida upottaa, että päällä pysyisi paremmin, tai sitten pitää hankkia kantavampi yksilö (tai sellainen jossa on reikä alakolmanneksessa - ja sinistä lääkettä reiän tilkitsemiseen).

Juoksua tuli reilut kymmenen kilometriä, uintia muutama kilsa, neljään eri otteeseen. Patjat kannettiin mukana täytetyinä ensimmäisen uintipätkän jälkeen. Eräs marjanpoimija ei selvästikään ymmärtänyt mistä oli kyse, kun yhytimme hänet keskellä Nuuksion parhaita marjamaita.

Jos kiinnostaa tästä pääsee vilkuilemaan reittiämme. (Tallenne)
Janne

Lombardia 2009 + tulevaa

2009-07-29T09:03:00.003+03:00

Jokke kävi tutustumassa Italialaiseen sotilastaitokilpailuun. Kehyksenä kriisinhallinta maassa X. Tehtävinä vuoristosuunnistusta, ammuntaa, helikoptereiden kanssa pelaamista ja paljon muuta. Tulos ja tehtävälista ohessa.
Hienosti meni, lopputuloksena toinen sija kansainvälisessä joukossa.

Kesän keikkakalenteria on hieman virtaviivaistettu. Lohjan kisa jää pois, samoin lapin hortoilut jää osaavammille.
Multisport cupiin ja Resul:n syyskapinaan voidaan toivottavasti ottaa osaa.

No Limit Adventure 2009

2009-07-28T16:15:00.007+03:00

Paikkana Vihdin Otalampi. Kanootin pudotuspaikalle ajomatkaa kotiovelta 20 minuuttia. Reittikirjasta totesin ikäväkseni, että pääosin tullaan pyörimään vanhan porintien "väärällä puolella" lenkkimaastoihini nähden.

Kisan konseptina: Pyöräily, suunnistus vuoden 1978 kartalla, pyöräily, melonta ja rogaining omavalintaisella välineellä. Koko touhuun sai käyttää aikaa viisi tuntia.

Keli vaikutti kovalta jo heti aamutuimaan, vettä vihmoi ja lämpöä kymmenisen astetta. Matkaan lähdettiin polvipituisissa trikoissa ja kaksi paitaa päällekäin. Luotin vanhaan oppiin: liike lämmittää ja reppu vastaa villapaitaa. Oppi osoittautui vääräksi, ei ihan heti muistu mieleen milloin viimeksi on ollut yhtä kylmä. Melonnan jälkeinen fillariosuus varsinkin oli perkelettä ja rogaining osuuden aikana tuli uitua raesateessa. Suosittelen, fillarikypärä päässä ääniefekti on aika mielenkiintoinen.

Viivalla taas kova katras lajin valioita. Matkaan laumana joka hajosi heti ensimmäisessä risteyksessä. Jokke katosi pidemmän kaavan mukaan matkaa taittaneen pääjoukon sekaan. Ajelin hiljalleen lyhempää reittiä ja lueskelin karttaa pääjoukkoa odotellessani. Tuliterä karttaline päätti lopettaa toimintansa heti alkuun, karttalevy irtosi ja lensi tielle. Kiittelin mielessäni telineen kiinnittänyttä joukkuetoveriani keräillessäni kappaleita asfaltilta. Pahemmin oli käynyt pääjoukossa, siellä keräiltiin kilpasisarta asfaltinpinnasta, onneksi ei (jälkitietojen mukaan) käynyt pahemmin.
Esimmäinen rasti Salmin laskettelurinteen huipulla, sieltä helpohko alamäkiajopätkä seuraavaan leimaukseen. Trekkini jarrukapasiteetti ei paljon pahemmasta olisi selvinnytkään.
Repunviilekkeen alle sullomaani karttalevyyn kiinnitetyn kilpakartan lukeminen ajon aikana olisi vaatinut melkoista taittovikaa, joten päätimme hoitaa osuuden peesaamalla pääjoukkoa.

Suunnistus vuoden 1978 kartalla oli yllättävän vaivatonta. Mikään ei ollut "niinkuin ennen" mutta kerrankin tuli luettua kartasta vain käyrää ja varmoja maastonmuotoja. Järjestäjälle erityiskiitos siitä yhdestä sähköaidasta, piristi. Osuuden pituus oli vajaa kuusi kilometriä.

Pyörän selkään ja kohti keskelle turvesuota vietyä rastia. Suunnistuksessa otin käyttöön karttarulla kourassa metodin, se mahdollisti edes jonkinlaisen kartallapysymisen.
Ennakkoon arvailimme eroja alkavan syntyä tällä osuudella, olimme oikeassa. Rastivälillä oli mahdollisuus erilaisiin reitinvalintoihin ja reisivoima punnittiin, suossa polkeminen ei ollut aivan kevyttä. Miehensyvyiset ojat antoivat oman mausteensa ja kaikkiin pyöriviin osiin jumittuva turve riivasi vielä kilometrejä suon jälkeenkin.
Porukka hajosi, Multisport ja Woodman olivat viitisen minuuttia edellä. Kolme (?) muuta joukkuetta oli myös edellämme.

Ajoimme muutaman edellämme olleen joukkueen kiinni ennen Olkkalan joen rannassa ollutta rastia ja etenimme letkassa melonnan lähtöön. Matkaa takana melonnan lähdössä 41 kilometriä.

Melontaosuus muodostui yhteensä kuuden kilometrin edestakaisesta melonnasta Vihtijoella. Tuhat mutkaa kolmen metrin levyisessä purossa, mennessä vastavirtaan ja takaisin myötäiseen. Aikaa kului vajaa tunti. Jokke oli tällä kertaa kipparin paikalla ja minä vastasin moottorin roolista. Allamme oli Wenonah Escpade, laite tuntui sopivan tähänkin käyttötarkoitukseen.

Kylmä pyöräilyosuus. Buff -huivi kommandoasentoon, vastatuulessa ja vesisateessa halki peltoaukeiden. Lopulta Kotojärven taakse metsän suojaan ja muutaman rastin kautta takaisin Otalammen koululle ja Rogaining osuudelle.

Aikaa tässä vaiheessa oli jäljellä n. neljäkymmentä minuuttia. Alkuperäinen reittisuunnitelma uusiksi, matkaan lähdettiin polkien. Tavoitteena hakea kuusi rastia rautatien itäpuolelta ja kolme länsipuolelta, sekä kaksi koulun läheltä, jos aikaa jää.
Otalammen rannassa rasti, johon tuhrautui turhaa aikaa, toisen piti hypätä hyppytornista toisen uidessa lyhyen lenkin ennen leimausta. Raekuuro yllätti uidessa aiheuttaen taas hypotermisiä oireita. Märkänä fillarin selkään. Järki ei juossut enää edes normaalin malliin ja kartanlukuvirheen seurauksena kadotin tarkan olinpaikkamme. En jäänyt etsimään itseäni kartalle vaan jatkoin varmaan tienristeykseen ja kohti Tuohilammen liepeille sijoitettua rastirypästä, siellä kolme leimaa vaivatta. Taas vesi, räntä ja raesateessa eteenpäin, todella kylmä. Mäen päälle, telemaston juurelle sijoitettua rastia hakiessani fillarini päästi ilmat takarenkaastaan ja reittisuunnitelma muuttui taas. Matkaa koululle kilometri, aikaa kymmenen minuuttia. Vanteella ajellen fillari koululle ja Jokken filarin perässä juosten koulun vieressä olleiden rastien perään.
Saldoksemme rogaining osuudella tuli kuusi haettua rastia, aikaa jäi käyttämättä kolme minuuttia.

Kuudella rastilla ylsi lopputuloksissa sijalle viisi.

Pyöräilypainoitteinen kisa, fillarin mittariin tuli päivän aikana yli 70 kilometriä.

Hienoa, että kisan järjestäjien ottamat kuvat olivat jälkikäteen nähtävissä.
http://www.flickr.com/photos/waltimo/sets/72157619627301192/

Jokken Traxmeet tallenne kertoo taas omaa kieltään, ikävä kyllä se ei kerro lämpötilaa.
Jokke näyttää olleen muutaman kilsan melonnan jälkeen kokonaan ilman sykettä, ilmankos vauhti vähän hiipui.. Jatkuvassa liikkeessä olleet jalat lienevät käynnistäneet sydämen taas jossain vaiheessa. Vai olisko Jokella Scottin keskiössä kondensaattori, jonka tuottamaa virtaa voi itse käyttää ajon aikana mm. pumpun mäkistarttaamiseen.. Toisaalta runko on hiilikuitua... hankaus yhdessä kosteuden kanssa... hmm..
Tästä tallenteeseen. (No limit tallenne)

Janne

Spring Adventure 2009

2009-05-05T13:35:00.003+03:00

Tämä tapahtuma ei mennyt osaltamme aivan suunnitellusti. Jokken kirjoittama lisäys edelliseen blogitekstiin osoittautui todeksi: muut näkivät asujemme selkäpuolen. Syynä tähän oli se, että pummailimme fillarisuunnistuksessa urakalla, reitinvalintamme olivat jopa 180 astetta muista poikkeavia.

Alkuvauhti oli korskeaa, letkan kärkikolmikossa mentiin... kakkoselle asti, sen jälkeen osuus olikin melkoista sekoilua ja pummaamista. Traktori -Trek rikkoi takapakasta yhden rattaan ja eturattaista lähti hampaita kahdesta suurimmasta. Jokin alue haarovälissä oli melkoisella koetuksella, tyhjään tuli polkaistua, kunnes opin käyttämään pelkkää etukertojaa.

Melonta meni ilman suurempaa tuskaa. Turhauttavaa oli laskea sijoitustamme, väkeä lappasi vastaan paljastaen suunnistuksemme surkeuden.

Vesitornista tähystettävät rastit, jotka piti vielä löytääkin, olivat ratamestarilta hyvä oivallus. Rogainingiin lähdettiin ajatuksella hakea kaikki 15 rastia, aikaa reilu tunti. Matkalla suunnitelmaa piti muuttaa, loppusaldoksi 12 haettua rastia. Aikaa jäi kolme minuuttia "reserviin", joten päätös oli oikea.

Hieno reitti, ei turhia marjanpoimintoja välillä. Viivalla kova kaarti valtakunnan valioita, hieno kisa muuten paitsi oman suorituksemme osalta.

Tässä Jokken tallennus reissusta, korutonta, kaikki koukut nähtävissä.

http://www.traxmeet.com/traxmeet/showperformance.jsp?performanceid=1208690572

Joo..

2009-04-22T21:36:00.006+03:00

Reilu viikko kauden avauskisaan. Monojanne on loihtinut Siuntioon varmasti mielenkiintoisen lenkin.

Kauden ohjelmaan on näemmä listattu jokunen multisport sm sarjan kilpailu, Lohjan yöseikkailu ja jonkinlaisena päätapahtumana Ylläksen em rogaining. Vuorokausi edestakaisin pitkin tunthuria ja lopuksi laitetaan hullut jollakin perusteella paremmuusjärjestykseen. Mitähän siitäkin tulee? Reilu kaksikymmentätuntia eksymistä ja sekoilua spandexasuun pukeutuneena keskellä kairaa. Juomiset letkusta ja syömiset foliotuubista. Täytyy varmaankin jättää teräaseet kotiin,voi muuten käydä jonkun hengen päälle. Yksi oikea suunnistaja joukossa voisi helpottaa ahdistusta ja lisätä turvallisuutta. Mistähän sellaisen löytäisi?

Lisäksi alppijääkärimme osallistuu Italiassa sotilastaitokilpailuun ja kotimaassa on puolustettavaa ResUl:n koitoksessa.

Kauden tavoitteet voisi kopioida edellisen vastaavista: viihtyminen ja kokemukset ovat tärkeämpiä kuin menestys. Kunto on täysi arvoitus, testimenetelmänä on käytetty kokovartalopeiliä ja lempeää tulkintaa.
Traktori- Trek on saanut ulkomailta uudet kumit ja etuvanteen, biltemasta vaijerit ja jarrupalapäivityksen. Ketjut on pesty bensassa ja päälle on suihkittu tuhdit rasvat.

Äijät on puettu uusiin verkkareihin, vauhti ei ole kasvanut mutta harjoittelu on ollut rospuuttokeleillä siedettävämpää.

Umpihanki mm:n voittajaveikkaus osui muuten aivan kohdilleen. Kröhöm..

Päivityksenä vielä muutama kuva uusista asuista joista tosin tulette näkemään vain selkäpuolen :)

Umpihanki mm jää tänä vuonna väliin

2009-02-05T17:49:00.002+02:00

Erinäisten onnellisten ja onnettomien yhteensattumien vuoksi ei matkaa tänä vuonna suunnattu Iso-Syötteelle.
Ensimmäinen vuosi lajin parissa opetti jo hieman"kuka on kuka" - ja siksipä uskaltaisin lyödä jokusen lantin likoon Utjr 1:n menestyksen puolesta. Joukkueen kokoonpano vaikutaa kohtuullisen lyömättömältä, toki viivalla on useita takavuosien voittajajoukkueita. Jos voisi lyödä vetoa, niin kohtuullisen potin voisi tienata myös Pilpasuon pallolla..

Yhteistyö jatkuu NoNamen kanssa

2009-02-04T20:31:00.004+02:00

Kaudella 2009 jatkamme edelleen yhteistyötä NoName:n kanssa. Uudet kisa-asut ja harjoitteluasut julkaistaan pian...

Yhteistreeniä Luukissa

2009-01-06T14:44:00.003+02:00

Kävimme Janne kanssa aloittelemassa kinkunsulattelua luukissa ja vedimme suunnistuspainoitteisen treenin. Matkalla tuli pidettyä jopa FRWD:n tallenninta mukana ja tästä pääsee reittämme ihmettelemään:

Lenkin kuvaus

t.Jokke

Tiimi yhteistyöhön FRWD:n kanssa

2008-12-29T14:22:00.003+02:00

Vuonna 2009 tiimiläisillä on mukana FRWD tallenin joten päästään ehkä vihdoinkin kartalle no ainakin kisan jälkeen...

X-Kaato 2008

2008-10-15T21:04:00.004+03:00

Kohtuullisen kovaonninen koitos. Kauden viides kisa samalla kokoonpanolla. Viivalla siis Jokke ja Janne. Kisakeskuksena Oittaa kehä kolmosen kupeessa, startti klo 05. Vettä vihmoi ja lämpöä +9
Kisaan lähtemistä pohdittiin loppuun asti. Vaikka cupin kokonaispisteet eivät alkukaudesta olleetkaan merkittäviä, niin nyt päätettiin lähteä korottamaan kauden ensimmäisessä kisassa, leimausvirheen ansiosta saavutettua kolmattatoista sijaa, säilyäksemme cupissa viiden joukossa. Nälkä siis kasvoi syödessä.

Yösuunnistus + pyöräily
Kisa starttasi pimeäsuunnistusosuudella oittaan kupeessa. Viisi(?) rastia vapaassa järjestyksessä, yhteislähtö. Karjalaumamainen ryntäys metsään. Ensimmäinen vastoinkäyminen osui kohdalleni piikkilangan muodossa, trikoot rikki ja sääreen vekki. Myöhemmin selvisi, että metsään oli kätketty myös rogainosuuden rasteja, yksi niistä oli saman rastiympyrän sisällä kuin tavoittelemammekin rasti, leimasimme sillä väärällä. Ei tullut paljon koodeja katseltua. Lohdutuksena; Hiiltomiehet olivat ainoina säilyttäneet harkinnan tai sitten vain osuneet oikealle rastille, kaikki muut kärkijoukkueet ottivat saman vartin aikasakon kanssamme.
Fillareille ja Teresin peesiin. Ykköselle ongelmitta, kaksi rastia löytyi polun varresta. Kakkoselle pienen koukun kautta ja edelleen Teresin perässä kohti kolmosta. Teresin paikallistuntemus oli selkeästi hyvä. Oma suunnistusvauhtini ei olisi riittänyt alkuunkaan samaan vauhtiin Jorvin - Kilon - Kauniasten taajamassa. Äijät tuntuivat painavan täysin ulkomuistista. Tavoitimme kärjen kolmosella. Kaksi lisärastia karttaan ja kohti nelosta. Ensimmäisellä lisärastilla otsalampun piuha oli avannut reppuni ja lenkkarit putosivat kankaalle. Pikainen pakkaaminen ja syntynyt parinkymmenen sekunnin ero kiinni. Seuraavalla lisärastilla Jokke kolautti pyöränsä puuhun ja stonga vääntyi kymmenen astetta koilliseen. Noin kolmen minuutin kuluttua Jokke ilmoitti ketjujensa katkenneen. Teres survoi kohti melontaa, me jäimme katulampun kelmeään valoon ja vesisateeseen hakkamaan ketjuja kivella kokoon. Itselläni oli ollut tarkoituksena ottaa ketjunkatkaisija mukaan, mutta viimehetken grammanviilaus koitui koneen kohtaloksi. Ketju saatiin toiselta puoleltaan niittiin kiinni, vaihteet eivät toimineet. Karttaa tarkemmin katsoessani ajoin alas asvaltilta ja lennätin itseni tantereeseen, ei suurempia vaurioita, ohitsemme ajoi työmatkalla ollut kotirouva nopsallaan, hieman kirveli itsetuntoa. Matkaa jatkettiin, kunnes piti korjata uudellen. Ohitsemme pyyhälsi Monojanne hinauksessaan timinsä toinen jäsen. Ketju kursittiin kuntoon ja hölkkävauhdilla päästiin melonnan lähtöön. Huomasin repun taas auenneen ja toisen kengistä jääneen jonnekin matkan varteen.

Melonta
Melko apeissa tunnelmissa päätimme käydä melomassa, ja keskeyttää kisa vasta sitten, jos ei mitään muuta keksitä. ( tai saada ketjuleikkuria lainaksi jostakin) Olimme muuttaneet melontataktiikkaa niin, että alekirjoittanut,vaikka painavampi onkin, istui nyt edessä ja Jokke kapteenin paikalla. Järviosuuden loppuessa saavutimme kaksi edellämme ollutta joukkuetta. Melontapätkä osoittautui melkoiseksi pusikoksi, liekö osuutta kukaan koskaan ennen meitä melonutkaan. Puuta kasvoi joen poikki kiitettävästi, viimeinen pari kilometriä käytännössä uitiin ja kahlattiin. Omjakon tuli jostain kaukaa takaamme ja ohitti koko kärkikolmikon viime metreillä.

Juoksuosuus
Juoksuosuudelle sijalla neljä. Itselläni jalassa fillarikengät, klossit ja asvaltti eivät sovi yhteen. Kauniaisten laskettelurinteessä seuraava quest, joukkueen tehtävänä kiertää alimmainen hissitolppa viisi kertaa. Jokken osaksi tuli tehdä kolme nousua, minä tyydyin kahteen. "Luppoajan" etsin rautanaulaa hissikopin ympäristöstä, ketjujen korjaamista varten. Rastihenkilöstön avulla sellainen löytyikin ja iloisina siitä, jatkettiin matkaa. Hölkkää vaihtoon, muiden jatkaessa viimeiselle fillariosuudelle me jäimme korjaamaan ketjuja. Paikalla olleelta Omjakonin huoltajalta saimme ketjunkatkaisijan, ja pienen opettelun jälkeen ketjun korjaantui ajokuntoon. Joku oli löytänyt pudonneen kenkänikin ja tuonut sen vaihtoon. (Taidan olla siitä kaljakeissin jollekin velkaa) Maailma siis hymyili taas ja matkaa päätettiin jatkaa.

Viimeinen pyöräilyosuus
Takaamme tulleet hiiltomiehet tulivat vaihtoon samaan aikaan kun pääsimme jatkamaan matkaa. Hiiltomiesten mestarinmainetta kumarrellen seurasimme heitä kahdelle rastille kiertotietä. Äijät polkivat kuitenkin tavoittamattomiin, kun Jokken pyörä ei toiminut toivotulla tavalla. Rastilla 12 vaihdettiin emit minun haltuuni, minä kun poljin kokoajan hieman edellä ja jouduin odottelemaan Jokkea leimauksissa. kolmisen kilometriä edettyämme huomasin emitin puuttuvan ja käännyin takaisin. Kone löytyi paikasta jossa otin sen haltuuni, kiinnitys systeemin virkaa hoitanut paksu kumilenkki oli katkennut, aiheuttaen putoamisen. Jokin takamme tullut joukkue ohitti meidät ja jatkoimme nöyrinä matkaa. Ohitimme takaamme tulleen joukkueen, mutta pummasimme taas rastilla 13 josta jatkoimme yhdessä kohti viimeistä rastia. Viimeisen leimauksen jälkeen keräsimme sen verran vauhtia, että jätimme kilpailijan taaksemme ja onnistuimme saapumaan maaliin sijalla viisi. Rogaining rasteja ei ehditty hakemaan. Kokonaisajaksi pikkaisen yli viisi ja puolituntia.
Koko kilpailun voitti Multisport - ja sekajoukkueella. Meille se ei ole häpeäksi, joidenkin muiden itsetuntoa saattaa hieman kaivertaa. Onnea kaikille edellemme ehtineille.

Kokonaisuudestaan kaudesta jäi hyvä kuva. SM cupissa sijoituimme sijalle neljä. Sijoitus on parempi kuin osasimme kauden alussa toivoa. Kiitokset kaikille teille jotka mahdollistitte osallistumisemme kauden kisoihin. Suurimmat kiitoksemme suuntautuvat Rahtiklinikan Teo Strandenille sekä Gutzy energiavalmisteita edustavalle Mika Sompille.
Aution Ranelle kiitoksia suunnistuslampun lainasta. ( Irronnut linssi oli suussani melontaosuuden viimeisen kilometrin. Selittänee kulmahampaiden muotoiset varjostumat valokeilassa.. )

Valtakunnan kaikki kovimmat nimet eivät olleet monessakaan kisassa yhtäaikaa mukana, joten en sorru tekemään sijoituksestamme kovinkaan suuria kuvitelmia tulevaksi kaudeksi. Kokemus kuitenkin karttui ja vauhti riitti kuntourheilijapohjaltakin kilpaurheilijoiden (ja entisten sellaisten) joukossa yllättävän hyvin. Voitimme ainakin itsemme ja siinä sivussa monia muita.
Lajin piirissä tuntuu olleen aiemmin tapana, että vain pro- tason joukkueet kertovat suorituksistaan julkisesti. Me olemme olleet tässä poikkeus ja toivonkin, että esimerkkimme rohkaisee muitakin julkaisemaan kisakokemuksiaan. Ehkä tätäkautta saadaan myös jokunen uusi harrastaja lajin pariin. Tekstien kommentointi on toivottavaa.
Kauden aikana allekirjoittaneeseen teki vaikutuksen kauden toisen kisan voittaneen Omjakonin kokoonpanon suoritus ko. kisassa, sekä saman joukkueen toisen kokoonpanon vauhti tässä viimeisessä koitoksessa, Hiiltomiesten varmuus kaikissa koitoksissa, Woodmanin eleetön - lähes konemainen- toimintatapa. Sekä ylitse muiden; Multisportin sekaparin suoritukset kaikissa niissä kisoissa joihin osallistuivat.

Ensi vuonna jatketaan, palataan siihen myöhemmin.

Archipelago adventure 2008

2008-10-04T08:54:00.004+03:00

Paikkana Upinniemi, viivalla Janne ja Jokke.
Jälleenkerran mitä mainioin keli, lämpöä 20 astetta ja aurinko paistoi.
Minuuttia ennen lähtöä valkeni, että ykkös quest ei olekaan lähtöalueella. Pientä säätöä, tulipahan taas kerran julkituotua omat rajalliset omanaisuutensa, kartastahan tuokin piste löytyi.
Fillarilla letkassa ykköselle, siellä ulkomuistista suunnistusta parin kallion päällä. Yhdessä kaikki on helpompaa, joten hölkkäilimme massan mukana rastilta toiselle.
Matka jatkui muutaman rastin kautta kohti seuraavaa questiä. Eroa alkoi kummasti syntyä. Edellämme Multisport ja Woodman. Äijien vauhti ei ollut mitenkään mieletöntä, mutta silti teknisillä osuuksilla ja leimauksissa syntyi aina jokunen sekuntti eroa. Jokke vilkutteli välillä huolestuttavan kaukana takana, vastasin molemmille tutulla pumppaavalla käsimerkillä. Sekunnit kasautuivat, ja näköyhteys Forcemaniin ja kumppaneihin katosi. Merkillepantavaa oli se helppous, jolla kärkijoukkueet hoitivat pyöräsuunnistuksen, oma tekniikkani ei ollut alkuunkaan yhtä jouhevaa, karttaa piti tuijotella paljon kauemmin helpoissakin risteyksissä. Vauhdissa ei ollut sellaista eroa kuin voisi olettaa olevan, ottaen huomioon, että ensimmäiset fillarikengät tuli hankittua vasta tänä keväänä.

Quest 2: Rastien hakemista rajatulta alueelta. Taulussa kartta johon merkitty alue ja ohje löytää ko. alueelta kolme rastia. Ei ongelmia, kohtuullisen nopea suoritus ja fillarin päälle. Sijoitus tässä vaiheessa kolmas. Alustana asfaltti ja ympäristönä taajama. Kartanluvussa kaksi virhettä tuloksena kahdeksikko ja takkiin ehkä n. kaksi minuuttia. Vajaa tunti tasaista polkemista. Viimeiset rastit kallioalueella, josta valitsimme varmemman reitin kohti seuraavaa osuutta. Ennakkoon tehty reittisuunnitelma vaati hieman justeeraamista, kun parin minuutin pyörien kantamisen jälkeen huomasimme, että karttaan merkittyä louhokseen johtavaa tietä ei kannata lähteä tavoittelemaan. Takaisin varmalle reitille, fillari oli antanut jonkin risun vääntää ketjunsa solmuun ja niiden oikomiseen meni vielä aikaa minuutin verran hukkaan. Matkaa jatkettiin sopuisasti vuorovedolla (lopultakin opittiin) kohti melonnan vaihtoa. Matkalla ohitimme yhden joukkueen ja vaihdossa ihmeettelimme meidät tavoittaneiden joukkueiden määrää. Vaihtoehtoiset reitit viimeisiltä rasteilta olivat olleet nopeampia kuin omamme.

Melonnan alkaessa sijoituksemme oli 5-7. Karrta jäi lähtiessä minulle, enkä ymmärtänyt siitä mitään, vastuu siirtyi Jokkelle. Todella hienoa saaristomaisemaa ihmetellessä matkattiin. Jokke löi parin rastin jälkeen kartan minulle ja kehoitti jatkamaan suunnistusta seuraavalle rastille, otin suunnan tukevasti kohti väärää rastia ja asianlaidan selvittyä tunnelma aluksessamme alkoi hieman lämmetä.
Melonta ei tuntunut missään vaiheessa sujuvan, kajakki ei kulkent lainkaan suoraan. Kengät oli jääneet jalkaan, ohjaaminen oli lähes mahdotonta. Tuntui, että voimaa ei ole, vauhti ei ole mistään kotoisin ja vielä suunnistetaan kuin sokeat... Ei Hyvää Päivää.
Tuli ihan kirottua ääneen. - No keli oli hyvä - eikä traumoja jäänyt.
Taktiikaksi oli voinut valita myös kirmailun saarissa, mutta suoraviivainen melonta rastilta toiselle osoittautui oikeaksi valinnaksi, jopa meidän vauhdillamme.
Vaihtoon tullessamme olimme korjanneet sijoitustamme parilla pykälällä.

Vaihtoon ja suunnistusosuudelle. Ensimmäisellä rastivälillä lyhyt uintiosuus, minulle valkeni heti, miksi reppua ei olisi kannattanut jättää selkään. Liivit olivat päällä, mutta Salomonin juomarepusta tulee kohtuullisen painava, kun sen jättää melontaliivin päälle. Reppu täynnä vettä rantakalliolle nouseminen ei ole hauskaa, jos ei tietysti täyden repun kanssa uiminenkaan. Vetoketju auki ja vedet maahan , matka jatkui. Juostessa vaihdoin repun liivin alle ja kiristin liivin tiukkaan. Tilanne korjautui huomattavasti. Tuskaa kuitenkin lisäsi kokeilu, jota en tule enää toista kertaa tekemään: mukana oli tällä osuudella erään monikansallisen elintarvikeketjun halpaa "urheilujuomaa", poltteleva ruokatorveni ei suosunut vastaanottamaan ko. myrkkyä. Pitäydyn vastedes tunnetussa ja turvallisessa juomassa. (suoleni eivät siis olekaan kuparia, vaikka olen sitä vuosikausia toitottanut) Huomasimme olevamme Woodmanin ja jonkin toisen jukkueen peesissä. Taktinen virhe seuraavan salmen ylityksessä, juosten kiertäminen olisi ollut uintia nopeampi keino, putosimme hyvästä kyydistä. Yhdeksän rasin jälkeen takaisin vaihtoon ja hienon osuuden jälkeen viimeiselle pyöräilypätkälle kohti varuskuntaa sijalla neljä.

Matkalla yksi rasti, joka oli piirretty suonotkoon. Jätimme fillarit mäelle ennen rastia ja juoksimme rastille. Rastilla vastassa lappu, jossa kehotettiin leimaamaan seuraavalla mäellä. Fillarit olivat päinvastaisessa suunnassa ja mäeltä johti tie suoraan kohti varuskuntaa. Kililoikkaa mäelle (rastilla sijalla kolme) ja takaisin fillareille. Rastilta tullessa vastaamme tuli Woodman ja jokin toinen joukkue fillareita mukanaan kiskoen. Upinniemeä kohti poljettiin niin kovaa kuin suinkin pystyttiin, mutta vauhti ei riittänyt säilyttämään sijoitusta, fillareita mukanaan kuljettaneet ennättivät ennen meitä maaliin.

Ennen maalia vielä esterata, maalissa sijoituksella viisi.

Kisan reitti hieno, maisemat mitä mainioimmat.
Tavoitteidemme mukaisessa vauhdissa ollaan, ehkä ensi vuonna keritään jo palkintopallille. Kokemus ainakin karttuu kokoajan. Kärkijoukkueiden vauhti ei ole tavoittamattomissa.

Endurance Quest 2008

2008-07-30T21:26:00.006+03:00

Joukkueemme kauden päätapahtumaksi kaavailtu kilpailu kutistui kaksipäiväisestä kymmentuntiseksi multisport cupin osakilpailuksi. Kisan lyhenemisestä ja perisuomalaiseen kesälömanviettoon littyvistä riiteistä johtuen valmistautuminen ei ollut ihan oppikirjan mukainen. Ihan pelkää makkaransyöntiä ei ole tullut harrastettua, itseltäni annoin riistää Jukola neitsyyden (.. poikuudesta ei voinut olla kyse, koska sen menettämisestä jäi aikoinaan aika paljon parempi mieli..) ja Jokkesta leivottiin kisan alla Itävallan armeijan alppijääkäri.
Paripäivää ennen starttia Jokke tajusi, että Kisakeskus ja Kisakallio ovat kaksi eri paikkaa. Itse olisin hurauttanut Kisakallion pihanurmelle telttaa pystyttämään..

Pyörät jätettiin Påminnen pulkkamäen juurelle. Teippasin runkoon kiinni pari Gutzyn geelipussia, ovat nyt kätevän kokoisia siinäkin mielessä. Juomapullo telineeseen ja hyvän yön toivotukset vanhalle ystävälle.

Prologi
Yhteislähtö kello 20. Ryntäys kolmen kartan luo, jokaiseen merkitty yksi rasti. Omat kartat ja piirrokset kielletty. Alusta asti selvää, että vauhti on kova. Itse en ymmärtänyt tuijottamastani kartasta mitään, Jokke hahmotti omansa ja ihmetteli, kun ryntäsin muiden perässä kohti rastia joka oli kartalla jota emme edes katsoneet. Pientä suukopua heti kärkeen, mutta valitsemallani linjalla jatkettiin. Muita seuraten oikeastaan koko rastireitti läpi ja viitoitetulle reitille. Välillä hyppy tornista veteen ja pieniä uintipätkiä. Esterata jossa ylitettäviä seiniä, kiipeiltiin portaita jne. Kanoottiosuus ilman meloja. Kanootti nurin kääntöpisteessä ja loppumatka uiden. Kärkijoukkueet pääsivät karkuun, meidän uittaessamme kanootin rantaan.
Prologin loppuaika 34 ja jotain, kaksi minuuttia voittajaa jäljessä.
Prologi vedettin kovaa ja tuntemukset olivat sen mukaiset. Tankkaus oli tullut tehtyä kymmentuntinen kisa mielessä ja sitten juostaankin lyhyt kisa. Jokainen voi kokeilla kittaamalla muutaman päivän nestettä, syödä pikkasen liikaa ja juosta sitten puolituntia kilpaa. Ei tunnu kevyeltä.

Lähtö - Melontaosuus
Lähtö kello 03. Kaikki kanooteissa peilityynellä järvellä, pimeää, lämpöä n. 16 astetta. Ei hullummat olosuhteet. Uni ei ollut tullut silmään, pelotti prologin huonot fiilikset, eikä muutenkaan huvittanut oikeastaan koko touhu.
Melonta meille ominaista tasoa, kärki repi kaulaa heti lähtöviivalta alkaen.
Lähes kaikki takanamme tulleet joukkueet valitsivat ykkösrastilla rantautumistaktiikan n. 800 metriä ennen rastia, veneessämme syntyi kisan toinen suukopu, kun rantautuneiden vauhti näytti omaamme vauhdikkaammalta. Arvoimme hetken, mutta meloimme loppuun, läpi upeasti kynttilöillä valaistun rautatietunnelin. Melonta osoittautui juoksemista nopeammaksi ja osuuden maaliin tulimme n. sijalla viisi.

Rullaluistelu - golf -suunnistus - silta quest - Påminne
Rullaluistelun aloitus kohtuullisella vauhdilla, varvasimme yhden sijan jo ennen golf -kikkailua. Rullaluistimet jalassa hutkimme pallot menemään. Jokke veti puun kautta kimmokkeella omansa maalialueelle, minä hankin minuutin sakon olemalla osumatta reikään.
Rastille neljä ja luistimet pois. Rastin numero viisi rastimääritteessä luki: "metri veden pinnasta". Rastiympyrä oli mäellä, joka oli noin kolmenkymmenen metrin korkeudella vedenpinnasta. Ennalta jo uumoiltiin rastin olevan maan alla. Luolan suuaukon etsimiseen meni noin viitisen minuuttia. Rasti oli piirretyssä kohdassa, hylätyssä rautatietunnelissa kolmekymmentämetriä kallion sisällä. Hyvä oivallus järjestäjiltä.
Matkalla kohti rastia kuusi ohitimme luistinvaurion takia vauhtinsa menettäneen Teresin.

Rasti kuusi ja samalla sillanalitustehtävä palkkeja pitkin. Joukkueet jonoutuivat, kaksi kärjessä edennyttä joukkuetta hyötyivät etumatkastaan nyt paljon ja kasvattivat sitä muiden jonottaessa vuoroaan sillan alitukseen.

Hiihtäen Påminneen ja mäkiauton rattiin. Molemmat laskivat mäkiautolla kaksi kertaa. Aiemmin pyöriä jättäessämme olin varma, että saamme työntää auton ylös, näin ei kuitenkaan ollut, jostain syystä huviteltiin hetkinen ennen matkan jatkamista polkien.

Påminne - Fillari viivasuunnistus - Fiskars- Kick bike vihjesuunnistus
Ensimmäinen fillariosuuden rasti oli tietysti viety kukkulan korkeimmalle kohdalle. Reitti viivasuunnistuksen alkuun selkeää hiekkatietä.
Viivasuunnistuksessa seurattiin erilliselle kartalle piirrettyä reittiä, jonka varrelle oli ripoteltu tuntematon määrä rasteja. Otimme varman päälle ja takaa tulleet Teres, Duro ja jokin muukin joukkue ajoivat meidät kiinni heti reitin alussa. Tekninen pyöräilyosuus, rauhallisetkin miehet kuuluivat kiroilevan iskettyään testiksensä stemmiin.
Itselläni ei suuria ongelmia vauhdin kanssa, pyöräilytekniikassa tuntuu olevan vielä hiomista. Meno tuntui pikkuhiljaa paranevan, aamukin oli jo tullut.
Porukassa reitti läpi ja Fiskarssin upean ruukkimiljöön keskelle ensimmäiseen huoltoon.
Prologin aikatappio osui kohdallemme kärsittäväksi nyt. Olimme onnekkaita, kengät täytyi vaihtaa kuitenkin ennen seuraavaa kick bike pätkää, aikaa ei siis hävitty juurikaan.

Aamu oli parhaimmillaan, kun potkimme ympäri Fiskarssin kujia paperille kirjattujen ohjeiden mukaisesti, leimaten vastaan tulevilla rasteilla. Yksi rasteista oli vanhassa pommisuojassa, johon ei turistina ihan ensimmäisenä tule osuneeksi. Olin hukannut otsavaloni matkalla, mutta onneksi repussa oli tehokkaampi fillari- led.
Hienot maisemat paikkasivat kick bikea kohtaan tuntemaani halveksuntaa. Kyseisen vehkeen erinomaisuus ei ole allekirjoittaneelle valjennut. Enemmänkin kyseinen vekotin on lelu kuin mikään etenemisväline.
Rullaluistelupyrähdys, kymmenisen kilometriä. Reitin ainoa todellinen vaaratilanne koitti, kun meinasin kompastua sauvaani vauhdikkaassa kohdassa. Rupea oli tulossa ihan urakalla, mutta jollain ihmeen keinolla selvisin pystyssä menettäen sauvasta somman. Olen aina aiemmin käyttänyt polvisuojia kilpailuissakin, nyt olin jättänyt ne pois, jotta emme häviä vaihdossa aikaa. Hyvä opetus, aion käyttää neitimäisesti suojia jatkossakin. Energiaa huiviin ja uusi pullo juomaa fillariin. Mukana 6% :sta gutzyn urheilujuomaa, kaksilitraa repussa ja nyt toinen pullo menossa fillarin telineessä. Tarkoituksena käyttää juomaa repusta vain juoksu ja luisteluosuuksilla. (Toimi hyvin maaliin asti. Huolloissa otettiin huikkaa huoltolaatikon juomista. Ruokapuolta meni kisan aikana kaksi Gutzyn energiapatukkaa, palanen pro meal proteiinipatukkaa ja viisi 40g:n geeliä)

Fiskars - Suunnistusosuus - Kisakeskus
Matka jatkui pyörällä kohti rastia 13. Reitti selvää hiekkatietä. Ennalta olimme suunnitelleet jättävämme fillarit rastille ja jatkavamme juosten suunnistuksen lähtöön, aikomuksena palata päällystettyä tietä vauhdilla Kisakeskukseen. Muiden fillareita ei näkynyt järven rannassa, joten pyörät kannossa jatkoimme mekin matkaa. Kanto-osuus osoittautui kallioksi joka kasvoi v... maista vesakkoa. Kannetun pätkän pituus oli n. puolitoistakilometriä, aikaa meni pirusti.. ja hikeä myös.
Ennen rastia 14 taimikosta peräämme tupsahtavat Multisport ja Teres. Molemmat lähtivät edellämme Fiskarssista.
Hiiltomiehet ja Woodman olivat jo vartin edellä.

Suunnistuksen alussa kaikille kolmelle joukkueelle lyötiin käteen eri kartat. Kartat olivat informaatiosisällöltään paskapaperin luokkaa, kyseessä osasuurennos karttapaikan kartasta mittakaavaa 1:16000 (tai jotain). Kartalla näkyvät korkeuskäyrät (5m) ja yli sadan metrin mittaiset vesistöt. Rastit oli onneksi sijoiteltu selkeisiin paikoihin, vesistöjen rannoille jne.
Ensimmäisen kartan kaksi rastia löytyivät ongelmitta. Vauhtimme oli rauhallinen mutta varma, päätimme pysyä kartalla vauhdin kustannuksella.
Toisen kartan kakkosrastille löytäminen vaati jo onneakin. Painuin polvilleni ja tuuletin omaa erinomaisuuttani, kun lampi häämötti edessämme. Leimatessamme rastia takaa kuului pulinaa, joka ei ollut aivan yhtä onnellista kuin omamme, Teres oli vasta ensimäisellä kartallaan ja pummannut saman lammen maksaen siitä paljon aikaa.
Kolmas kartta ja hieman jo liikaakin varmistelua, kiersimme vimeiselle rastille tietä hyödyntäen, kun suoraankin olisi osattu.
Pyöränpäälle ja tasasta vauhtia rastin 16 kautta Kisakeskukseen. Laskin, että takaamme ei tule ketään ohi jos etenemme tasaista perusvauhtia, virheitä välttäen.
Tuntemukset pyöräilyn aikana olivat vaihtelevia, yritin syödä geelejä ja juoda pulloa tyhjäksi. Matkaa oli takana yli kahdeksan tuntia ja ainoa suurempi vaiva oli hiertävät repun viilekkeet. Jalat tuntuivat ylämäissä tehottomilta, mutta kun sovitti tekniikan rauhalliseksi, niin suurempia ongelmia ei ollut. Mieleen hiipi jo häämöttävä maali ja rääkin loppuminen.

Rogaining - Maali
Rogainingin aloitimme pyörällä, hakien kolme varmaa rastia tien varresta.
Sitten seurasikin synkkä hetki. Arvoimme pyörien päällä juoksurastien hakemista, ryntäsimme jo pätkänmatkaa metsäänkin, kunnes usko loppui ja päätimme suunnata kanootille hakeaksemme kolme varmaa rastia sillä. Näin tehtiin ja meloessamme arvoimme edelleenkin kolmen juoksurastin hakemista. Rantaan saavuttuamme päätimme hakea yhden juoksurastin varmistaaksemme neljännen sijamme. Poljimme pätkänmatkaa ja juoksimme hakemaan rastia väärältä mäeltä. Jonkin aikaa pyörittyämme alkoi mieltä kalvaa huoli maaliin ehtimisestä. Munaravia takaisin pyörille, joukkuehenki ei ollut ihan huipussaan. Samaan aikaan paikalle sattui onneksemme jokin muu takaamme tullut joukkue, jonka määrätietoista touhua seuratessani minulle valkeni asian oikea laita, ja juoksin kilpailijan perässä oikealle rastipisteelle.
Jälkikäteen ajatellen hortoilimme ainakin vartin mäellä, jonka vieressä n. 500 metrin päässä olisi ollut selkeästi järven rannassa sijainnut kahdeksas rasti - ja siitä lyhyen matkan päässä, taas selkeässä pisteessä olisi ollut yhdeksäs mahdollinen. Kaikkea sitä sattuu kymmenen tunnin rasituksen jälkeen, ajatus ei ollut enää kaikkein kirkkaimmillaan.

Maalin saavuttiin sijalla neljä, edellemme ennätti sekasarjan voittajajoukkue, jonka jäsenille täytyy taas kohottaa myssyä.

Kolmas sija oli lähellä, jopa tavoitettavissa. Ilman varmistelua perhoslenkkisuunnistuksessa ja arpomista rogainingissa, olisimme voineet olla pokkaamassa palkintokorokkeella vararenkaat fillareille ja T-paidan itsellemme.

Hienon kisan jälkeen on -ainakin telkkarissa- tapana kiittää jotakuta. Minä tahtoisin kiittää 10 vuotta vanhaa Trek -merkkistä maastopyörääni, joka tuntuu kestävän mitä tahansa ja toimivan riittävän hyvin uusien ja kiiltävien joukossa.

Väliajoista NLA:ssa

2008-06-13T22:36:00.002+03:00

Nykytekniikka mahdollistaa jälkipelin muuallakin kuin kolpakon ääressä. Mielenkiintoista tarkastella eroja eri osuuksilla ja rastiväleillä.
Ensimmäinen melontaosuus sujui suurinpiirtein kärjen tahtiin.
Rullaluisteluosuudella tuli takkiin kolmisen minuuttia.
Pitkällä pyöräosuudella hävittiin lisää pari minuuttia.
Hiekankanto ja suunnistusosuudella seurasi suurin häviö: yli kymmenen minuuttia. Tulihan osuudella pari pummia, mutta että kymmenen minuuttia.... (hiekankannossa viisi ja suunnistukseessa reilut viisi)Sijoitus rastille tullessa viides ja lähtiessä 16.
Seuraavalla rastivälillä oltiin koko porukan nopeimpia! Pidempi reitinvalinta oli siis parempi. Sijoitus korjaantunut sijaluvuksi kuusi.
Ohjesuunnistuksessa ei tullut eroja.
Tutkaaseman rasti löydettiin kymmenen minuuttia kärkeä nopeammin, joten ero tasoittui tässä.
Vissy -questiltä vaihtoon edettiin ilman häviötä.
Ensimmäinen juoksuosuus kärjen tahtiin ja sijoitus melonnan alussa kolmas. Juoksun aikana ohitettiin kaksi joukkuetta.
Melonnassa takkiin kolme sijaa, minuutin hitaampi suoritus kuin kärjellä. Lyhyt juoksu taas nopeimpien tahtiin ja sitä seurannut melontaosuus muutaman minuutin hitaammin kuin kärki.
Juoksu maaliin koko joukon nopeimmalla ajalla.

Yhteenvetona; Suhteellisesti suurimmat erot syntyivät melontavauhdin puutteen ja suunnistuksessa tehtyjen pummien vuoksi.
Ei mikään yllätys. Molempiin asioihin voidaan vaikuttaa harjoittelua kohdentamalla.
Juoksuvauhti oli riittävää. Viiden ja puolentunnin kisaamisen jälkeen voitimme vielä kansalliset kärkijoukkueet juoksuvauhdissa. Ei paha.

JanneK

No Limit adventure 2008

2008-06-08T22:58:00.003+03:00

Paikkana Siuntio ja Evitskog. Porukastamme viivalla Janne Ja Jokke. Olosuhteet mainiot, kuivaa ja lämmintä. Edellispäivän helle oli tyyntynyt pariinkymmeneen asteeseen.

Neljän kisan kokemuksen myötä uskallan väittää, että toimimme jo totutulla tavalla; Jokke myöhässä ja allekirjoittaneella vatsavaivoja lähtöhetkeen asti. Viivalle ehdittiin, Jokella vaatteet päällä ja vessojen pesijältä pyydän anteeksi.

Kanootti rallicross:
Tai siltä se ainakin vaikutti. 40 inkkaria vesille samanaikaisesti ja kaikilla kauhea puhti päällä. Ensimäiset uimarit nähtiin jo 20 metriä rannasta, jotenkin kuitenkin itse selvisimme härdellistä kaatumatta. Kuivana tuskin selviytyi kukaan, siksi omituinen vesiolosuhde jorpakossa vallitsi. Rehevöityminen oli hyvässä vauhdissa ja ruokoa kasvoi saarekkeina ympäri järven. Rastit oli piiloteltu kohtuullisen luovasti rastiympyrän salliman toleranssin puitteissa aivan toisaalle kuin mistä niitä haettiin. Kakkosrasti ei esim. ollutkaan rannassa, vaan pajua kasvaneessa saarekkeessa kymmenen metrin päässä siitä.
Ensimmäiseltä järveltä vedettiin / kannettiin kanootit toiseen järven, kauheita eroja ei päässyt syntymään, mutta kadehtien katselimme "nimimiesten" parityöskentelyä. Ehkä opimmekin jotain.

Rullaluistelu / juoksu:
Kanootit rantaan ja kärkiparin kannassa kohti asfalttitietä. Luistimet jalkaan ja taipaleelle. Vaihdossa ohitsemme taisi ennättää pari joukkuetta. Olimme ehkä ainoat nynnyt jotka käyttivät suojia, niiden pukemiseen meni jokunen " turha " sekunti. Valitsemamme taktiikan mukaisesti kartta oli repussani ja luotimme toisten suunnistukseen. Kävi kuitenkin niin, että ohitimme jokusen joukkueen ja löysimme itsemme yksinäisyydestä, ilman mahdollisuutta peesiin. Tarkka muistikuvaa ei kummallakaan ollut etapin rastien lukumäärästä, mutta jatkoimme valitsemallamme linjalla emmekä pysähtyneet kaivelemaan karttaa. Kaikki leimattiin ja hätäisesti tehdyn vaihdon jälkeen auki jääneet luistimenikaan eivät aiheuttaneet fataaleja vammoja, välillä kyllä pelotti, täytyy tunnustaa.

Pyöräilyä:
Itse vaihdoin fillarikengät, Jokke valitsi lenkkarit. Alussa pientä hapuilua, mutta polun pää löytyi ja lähdimme kohti Quest ykköstä Storskogenin kautta, metsäautotietä myöden. Yllätystehtävänä hyppy veteen viidenmetrin korkeudesta, takaisin torniin köysitikkata pitkin. Maltoin olla hyppäämättä allaolijan päälle ja sain perässäni tulleelta opastusta köysitikkailla kiipeämiseen.
Matkalla kohti seuraavaa Questiä pientä häröilyä reitinvalinnan suhteen, aikaa ei hävitty kuitenkaan puolta minuuttia enempää. Yllättävän kova pyöräilypätkä, pehmeä pohja, oikeaa s..tanan Saharaa. Questin tehtävänä kantaa jätesäkissä 200 kg hiekkaa tiettyä reittiä myöden. Reitti johti tietenkin sorakuopan rinnettä ylös ja alas, kannoimme n. 25 kilon säkkejä ja selvisimme neljällä reissulla.

Suunnistusosuus:
Muutaman kilometrin mittainen suunnistusosuus alkoi helposti. Toisella rastivälillä aloin jostakin syysta epäillä suunnistuskykyäni ja seurasin itseäni vielä paskempaa suunnistajaa väärälle mäellä vaikka olin kartalla ja tiesin rastin sijainnin.... käsittämätöntä. Asian oivaltamisen seurauksena heränneen vitutuksen siivittäminä juoksimme ennätysajassa rastille. Takkiin tuli ehkä viitisen minuuttia.

Pyörällä:
Mahdollisuus reitinvalintaan. Valitsimme pidemmän, Kirkonummen taajaman kautta kiertäneen reitin. Vuorovetoa jonkin toisen joukkueen kanssa. Seuraavat ohjeet "Grand canyonissa", jonkinlainen kanavakaivanto tienalitse. Sanalliset ohjeet matkan jatkamiseksi, kartasta vastaava osuus oli peitetty, matkalla pari rastia. Nyt "pääjoukon" erot otettiin kiinni ja porukka sumppuuntui. Letkassa ainakin viisi joukkuetta ja vauhti pikkupolulla sen mukainen, välillä teki mieli vihellellä.
Suon yli pyöriä kantaen rastille 13. Pyörät taas kannossa kohti seuraavaa rastia, jossa järjestäjä tarjosi pullollisen juomaa. Vissypullot täytyi hakea suolta ja takaisin tullessa haimme pyöriämme väärästä kohdasta tietä, jokunen hetki taas takkiin. Matkalla vaihtoalueelle törmättiin hevoskilpailuihin ja melkein hysteerisiin heppatyttöihin, ei olis kai saanut tulla kohti hevosta niin kovaa polkupyörällä. Pahoittelen ja syytän numerolappua kypärässä, ilmeeni kohdatessamme oli tarkoitettu ystävälliseksi hymyksi.

Kiipeilytehtävä:
Vaihtoalueen liepeillä kiipeily / köysitehtävä, joka muodostui lähinnä huoltotauoksi kymmenen minuutin pakollisen kestonsa vuoksi. Tehtävä oli tehty n. minuutissa, muu aika odottelua ja tankkausta, onneksi oli patukka repussa ja geeliä jäljellä.

Juoksu / suunnistus:
Meni edellisen suunnistusosuuden opetusten jälkeen hyvin, ei minkäänlaista hapuilua. Taisimme jopa ohittaa jokusen joukkueen.

Melonta / Juoksu / Quest:
Kanootti ei kulkenut mihinkään, melonta oli lähinnä jonkinlaista survomista vastatuuleen. Matkalla ollut rasti löytyi pienen etsimisen jälkeen. Pari joukkuetta meni taas ohitsemme ja kasvatti eroa säälittävän melontamme vuoksi.
Ensimmäiset kunnon krampit juoksupätkällä kohti golfkenttää, matkaa takana n. viisi tuntia. Questin tehtävänä golfpallon lyöminen n. sadanmetrin päähän merkittyyn 15 x 15 m neliöön. Kaikki pallot huti ja minuutin pakollinen odotus. Pari juostessa ohittamaamme joukkuetta pääsivät taas ohitsemme.
Juosten takaisin rantaan ja kanootilla takaisin samaan paikkaan, josta olimme vesille lähteneet. Melonnassa tuttu voimattomuus jatkui. Emme saavuttaneet ketään, takaamme tullut porukka saavutti meidät.

Juoksu / suunistus maaliin:
Olimme jo aiemmin huomanneet juoksuvoimamme riittävän muihin kanssamme edenneisiin joukkueisiin nähden ja päätimme ottaa siitä kaiken irti. Päätin edetä suorinta reittiä, aluksi asfalttitietä ja siitä järvenrannassa olleelle suolle. Uimme parin puron yli ja tarvoimme lyhyissä housuissa nokkospuskissa. Reitinvalintamme osoittautui oikeaksi ja juoksuvoimamme riitti. Ohitimme matkalla useita joukkueita. Jokke kuului kommentoivan reitinvalintaani jossakin vaiheessa, mutta kehoitin keskittymään juoksemiseen. Mies totteli, eikä takaa kuulunut kommentointia ennen maalivaatetta. Viimeisellä pellolla katselin toisen mahdollisen reitin suuntaan sekä taaksemme, enkä havainnut ainoatakaan joukkuetta näköpiirissä. Tempaisimme useamman minuutin kaulan ennen meitä viimeiselle osuudelle lähteneisiin joukkueisiin. Matkaa oli vain n. viisikilometriä, joten muiden on täytynyt edetä lähes hiipien.
Maaliin saavuimme sijalla neljä. Täytyy nostaa hattua ennen meitä maaliin saapuneelle sekasarjan voittajajoukkueelle. Joukkueessa kilpailleelle naiselle oli kunnia hävitä.

Neljäs sija oli paras sijoituksemme lajin parissa ja koska kyseessä oli itselläni tasan neljäs kilpailu, niin uskallan olla tyytyväinen lopputulokseen. Eroa voittajajoukkueeseen syntyi yli 25 minuuttia, mutta ottaen huomioon melontamme puutteet ja suunnistuksessa tehdyt pummit, uskallan odottaa jatkossa tätäkin parempia sijoituksia. Alle täytyy saada vielä paljon treeniä ja ja sitä kautta uskoa omaan tekemiseen.

Kyllä tästä vielä hyvä tulee.

Spring Adventure 2008

2008-05-06T21:34:00.005+03:00

Multisport sm- cupin toinen osakilpailu oli osaltamme kauden avaus. Kisakunto oli arvoitus, vappukin juuri alla ja kaikenlaista harjoitushaittaa koettu.
Ryhmästämme viivalla Janne ja Jokke.

Kisapäiväksi sattui mainio keväinen keli, lämmintä karvan verran yli kahdenkymmenen ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.

Kisa alkoi parinkilometrin pyöräilyprologilla autonperässä. Auton poistuttua kiihdytettiin varsinaiseen kisavauhtiin ja ajettiin muutaman rastin kautta köysilaskeutumisrastille. Reitti ei ollut täysin ajokelpoinen ja osa osuudesta täytyi taittaa pyörää selässä kantaen, tulipahan kastettua tuliterät fillarikengät.
Köysilaskeutumisrastille saavuttaessa aika pysäytettiin kymmenen minuutin ajaksi. Laskeutuminen rantakalliolta päättyi veteen, josta piti uida tai hilautua köyttämyöden rantakalliolle. Siellä odoteltiin kymmenen minuutin täyttymistä yhdessä kolmen muun kärjessä saapuneen joukkueen kanssa.

Matkaa jatkettiin pyörällä yhdessä Penalty2:n (?) kanssa. Ylitettiin Siuntionjoki ja ajeltiin rastien kautta vaihtoon. Lenkkarit jalkaan, gutzyt huiviin ja juoksemaan suunnistusosuudelle.
Maalissa kuulimme, että käyntimme osuuden ensimmäisellä rastilla (7) ei ollut tallentunut, leimausvirhe siis. Emit oli allekirjoittaneen kourassa ja muistan vielä ojentaneeni leimauslaitteen samaan aikaan rastilla olleelle kilpailijalleni, ennen omaa leimaamistani. Tarkoituksemme kun oli ottaa varmuutta suunnistukseen pikku peesauksella... No 15 min sakkoa, paska tuuri - tai siis- ihan oma moka. Mikälie näppihäiriö.

Rastilla 8 pummi, luotin liikaa omaan suunnistustaitooni ja v..si meni. Epätoivoisena viimeisenä keinona huusin apua kanssakilpailijoilta - ei herunut- rasti löytyi itse päättelemällä, takkiin tuli ehkä noin viisiminuuttia.
Kävi mielessä jo lukulasien hankinta.

Melontaan ilmeisesti viidennellä sijalla. Matkalla yksi haastavampi paikka ja paljon ärsyttäviä puunrunkoja. Ei suurempia ongelmia. Tuntui leppoisalta retkeilyltä.

Juoksu/ suunnistusosuus jokirannan ryteikössä ei ollut niitä kaikkein nautittavimpia. Tulipahan vedettyä kunnon turvat, juuri karttaa lukiessa, raivaussahalla vedettyyn taimikkokannokkoon ja vielä juomaletku suussa. Ei voinut edes kirota - ynistä vaan säälittävästi - iso mies- spandexit päällä - verissään sätkien- keskellä metsää. Onneksi ei ollut yhtään kameraa paikalla.
Rastit löytyivät ja matkalla ohitettiin yksi joukkue.

Rogainingin alussa oli aikaa jäljellä tunti ja viisiminuuttia. Muutaman kilometrin osuudelle maaliin varasimme aikaa 35 - 40 minuuttia. Teimme päätöksen hakea "varmat" rastit kauempaa tienvarresta pyörällä. Noukimme kolme eteläistä ja yhden pohjoisimman joka oli, paradoksaalista kyllä, sama seiskarasti, joka myöhemmin osoittautui "kohtaloksemme".

Aikataulussa kohti maalia. Matkalla saavutimme edellämme olleet kolme kilpasarjan joukkuetta ja vähemmän rogaining rasteja hakeneen SK Pohjantähden. Letkassa haimme viimeiset kolme rastia. Viimeinen oli sijoitettu maalivaatteen viereiseen puuhun, n. kolmen metrin korkeuteen. Suhtauduin tilanteeseen ja kanssamme rastilla olleisiin joukkueisiin lammasmaisesti, enkä
ymmärtänyt, että kilpailemme todellakin palkintosijoituksista. Jossittelu on turhaa, mutta hauskaa, ja siksi: Jos olisin ollut terävämpi, ja nostanut Joken puuhun ennen kilpailijoitamme, olisimme kilpailleet sijoista kaksi - neljä, siis ilman sitä per.. leen leimausvirhettä.
Nyt loppusijoitus kolmastoista.

Tämä oli itselleni kolmas kilpailu, eikä Jokkekaan paljon kokeneempi ole. Kisasta jäi kaiken kaikkiaan hyvä fiilis. Mikään osuus ei ollut vaikea, juoksu oli helppoa ja pyöräkin kulki kärjen tahtiin. Suunnistusvaikeudet olivat ennalta tiedossa.

Erityiskiitos Kari Arposelle siitä, että firmanne (No Name) tuottaa niin loistavia varusteita, ettei niitä tarvinnut riisua edes uimaosuudella.
- Teolle ja Rahtiklinikalle kiitokset siitä, että meillä on käytössämme ko. varusteet.

Urheilu on hauskaa - varsinkin seikkailusellainen.

JanneK

Melontaa Espoossa

2008-05-02T11:12:00.002+03:00

26.4.2008 Espoojoella

Lämpiman kevään johdosta vesi oli melko alhaalla Espoonjoessa, mutta päästiin sitäkin kautta mereen asti.

Retki alkoi Ikean parkkipaikalta josta meloimme Espoonjokea - Kauklahden läpi päätyen loppujen lopuksi Espoonlahdelle. Matkalla tuli treenailtua vähän erilaisia melontatekniikoita sekä palauteltiin mieleen koskessa melomistakin.

Tämä oli hyvää viimeistelytreeniä kevään ensimmäistä kisaa varten.

Huomenna Jokke ja Janne startaa Spring Adventureen.

Team Rahtiklinikka (Kuvan Copyright Eerikki Rundgren)

Finlandia hiihto 2008

2008-02-25T16:38:00.002+02:00

No kauden hiihtelyt jatkuvat ja Jokke päätti käydä kokeilemassa kuntoaan Finlandian kuninkuusmatkalla, joka oli tänä vuonna typistynyt 50km.

Kauden hiihtokilometreille ei voi hurrata ja se huomasi heti lähdöstä alkaen. Tänä vuonna keli oli todella nopea ja se asetti samalla haasteita voitelulle, jonka jälleen onnistuin ryssimään. Huomasin heti lähdössä että liisterit eivät pidä ja porukkaa tulee alamäessä liukkaamilla suksilla ohi. No vaikka hiihto onkin puoliksi varusteurheilua niin toinen puoli tuloksista johtuu kaverista siinä suksien päällä.

Itse hiihto:

Olin päättänyt että en lähde heti aluksi repimään täysillä, mutta kun
numerolappu on rinnassa niin etukäteissuunnitelmat voi heti hylätä ja täysillähän sitä lähdettiin. Hiihto sujui ihan hyvin sinne 35km asti. Sen jälkeen ei enää tasatyönnällä eteneminen ollut kivaa vaan hapot olivat vallanneet olkapäät ja ojentajat. Vika 15km sitten kokeiltiin vaan roikkua muiden kannoilla ja olla päästämättä liikaa porukkaa ohi. Vikan juomatauon jälkeen kiristin tahtia ja otin koneesta kaiken irti, siinä sitten vikassa jyrkässä nousussa vielä pääsi kuittaamaan muutaman sijoituksen ja maaliin saavuttiin sijoituksella 315.

Aika parantui viimevuodesta ja nyt se 50km perinteisellä meni 2h 38min, keskisykkeen ollessa 170.

Tässä sitä lepuutellaan viikko ja suunnataan treenaamaan Leville.

Jokke

Umpihanki MM 2008

2008-02-15T10:11:00.003+02:00

Kisaan koottiin alunperin viisimiehinen partio. Kaksi miestä sairastui juuri kisan alla ja matkaan oli lähdettävä kolmistaan. Kilpailun kuluessa kärsittiin lisävastoinkäymisiä.

Ensimmäisen päivän jälkeen kärjessä.

Lopulta Kortelainen ja Kainulainen hiihtivät maaliin kahdestaan, neljännellä sijalla - kilpailun ulkopuolella.

Syötteelle saavuttuamme osallistuimme kisabriiffaukseen, jonka rakenne oli muuten informatiivinen ja tiivis, mutta jostain kumman syystä sisälsi espanjalaisia ikivihreitä hotellinjohtajan tulkitsemina. Viimevuotiseen umpihankijenkka- performanssiin verrattuna kyseessä oli kuitenkin jo musiikiksi tunnistettava esitys.

Säätiedotukset tuottivat päänvaivaa; lumi tuntui kuivalta pakkaslumelta, mutta luvassa oli plussan puolelle kääntyvä lämpötilaolosuhde. Päädyin voitelemaan sukset pikkupakkasen pitovoiteilla. Varustepuolella päädyimme perusvarustukseen, eli mukaan lähti pakkaskelin makuupussi, vaihtovaatteeksi kerrastopaita. Jalkineeksi valitsimme sa- kesäkumisaappaat. Muuten suunniteltu varustus piti kutinsa, muutoksiin ei nähty tarvetta.

Alustava reittisuunnitelma tehtiin, alusta asti oli selvää, että kaikkien lisärastien hakeminen vaatii tosissaan hiihtämistä.

Arvonnassa saimme lähtöajaksemme 08:18, porukan keskivaiheilla.

Aamiaisen jälkeen suksitestissä valkeni, että eilen pohjaan juntatut voiteet eivät toimi lainkaan. Aikaa oli ruhtinaalliset viitisentoista minuuttia ja voidepakista ei oikein edes löytynyt sopivaa pitovoidetta. Absurdi tilanne: kotona oli hiihdetty melkein pelkällä suojakelillä, nyt sama olosuhde seurasi meitä pohjoiseen, enkä osannut tehdä suksia toimiviksi.

Lähtö - TR1 (tehtävärasti 1)

Lähtöön ehdimme niukinnaukin omalla ajallamme, pieni tuskanhiki paidanselkämyksessä. Ensikilometreillä täytyi vielä korjata suksien voitelua, lipsahtelun kovastikaan hellittämättä. Sama vaiva tuntui olevan yleinen, reitin varrella oli monia suksiaan hierovia joukkueita.

Maisemat vaihtuivat jo alkuun ihan kohtuullisella vauhdilla ja pientä letkaakin syntyi, kyseessä oli melkoisen selkeästi valmista kelkkauraa hiihdettävä rastiväli, johon sisältyi pakollinen tienylityspaikka. Tienylityksen yhteydessä saimme suksen pohjiin taas vähän paremmin toimivat rasvat.

Tehtävärasti ykkösellä aiheena oli ensiapu A4 muodossa, suoritimme tehtävän ilman ongelmia, nopeasti täysillä pisteillä. Aikaa rastiväliin kului n. kaksi tuntia.

Tehtäväsuorituksen jälkeen partiomme kolmas jäsen ilmoitti jättävänsä leikin kesken, emme riitauttaneet asiaa, siksi harmaalta ja sairaalta kaveri näytti.

T1 - LR2 (lisärasti 2)

Suunnistusvastuu siirtyi allekirjoittaneelle ja ryhdyin toteuttamaan saamaani luottamustehtävää johdattamalla kaksikkoamme "peesaa muita, seuraa jälkiä ja näyttele vakuuttavaa -metodilla" suoraan itään, väärän, pirun kolkean vaaran päälle. Epäilys siitä, että olinpaikkamme ei ole suunnitelman mukainen vahvistui, kun yhytimme Pilpasuon pallon pojat tutkimassa gps:ää. Pisko articin tultua samaan läjään suuntasimme matkamme omia jälkiämme vaaran rinnettä alas, suunnitellulle reitille. Edellämme kulkeneet joukkueet polkivat oivan ladun, me seurasimme kiltisti peesissä, aikamenetyksen välttämiseksi.

Suunnistuspummin tuottamaa mielipahaa lievensi se tosiasia, että mäelle olivat ehtineet meitä ennen jo ainakin Utin jääkärirykmentin latukoneet ja vastaamme vaaraa alaslaskiessa tuli varmaankin toistakymmentä partiota kohti väärää suuntaa.

LR2 - LR1

Suunnalla vaaran yli, valmista latua paikoitellen hyödyntäen kohti lisärasti ykköstä. Kartan mittakaava alkoi hahmottua, 1:40000 vaati hieman totuttelua. Matkalla ohitimme hieman suunnastaan harhautuneen Utin porukan sekä jäsenensä hukanneen Piskon. Molemmat korjasivat tilanteen taas hetken päästä lennokkaalla potkulla. Lumiolosuhde oli vaaran laella mainio, eräsuksella pääsee harvoin laskemaan niin huolettomasti kymmeniä korkeuserometrejä kohtuullisen rennosti ja vauhdilla. Hieno rastiväli, joka sujui palautellen kahdestaan hiihtäen, eräretkeilyn tunnelmaa.

Niin tällä kuin muillakin lisärasteilla riitti pelkkä ilmoittautuminen.

LR1- T2

Vauhdikkaammin edenneet partiot jatkoivat matkaansa tauon pidettyään yhtäaikaa kanssamme kohti T2:sta. Oma taukomme oli hyvin lyhyt, jollainhan hidas hiihtovauhti on paikattava. Ennen rastia ollut todella pitkä ylämäki jäi mieleen, lähinnä taas suksien toimimattomuuden vuoksi.

T2:lla aiheena oli eläinten jätösten tunnistaminen. Bussissa suoritettu opiskelu - vai mikä lie- yleinen hyvä vaisto paskojen suhteen, tuotti hyvän tuloksen.

Tauko jäi lyhyeksi, söin ensimmäisen kiinteän evään: kaksi makkarapaahtoleipää. Tähän mennessä olin maistellut yhden patukan ja juonut noin litran urheilujuomaa. Matkaa takana n. neljä ja puolituntia.

T2- LR3

Alustava reittisuunnitelmamme olisi johtanut suoraan T3:lle ja sieltä lisärastien kimppuun, mutta kun näimme Utin lumipukujen katoavan omaa latuaan kohti kaakkoa LR3:lle päätimme yhtyä samaan jälkeen ja ottaa riskin T3:n suhteen. T3 sulkeutumisaika oli 16:30 ja aikaa siihen n. kolme tuntia, LR3:n hyvityspisteet olivat niin suuret, että riski kannatti ottaa.

Utin pojilla näytti olleen toimiva suksi ja virtaa kintereissä; joku peloton desantti oli nimittäin edennyt luistelutyyliin umpihankisella avosuolla, kertaakaan pojat eivät vaihtaneet keulamiestä ja yksi kahtiajakautuminen - mikä lie helikopteriharhautus- mahtui rastivälille.

LR3-LR4

Itselleni ehkä kaikkein vaikein rastiväli. Energiat alhaalla, matkaa takana yli viisituntia, sukset toimivat entistä huonommin. Kelkkaura kulki koko matkan rastien välistä tieuraa myöden, tuntui, että eteneminen on välillä yhtä huojumista eri suuntiin. Harvemmin on ollut niin paska olo sukset jalassa. Yhdessä kohdassa otin jo sukset jalastani tarkoituksena lisätä pohjiin sitä samaa toimimatonta voidetta, jota siellä oli jo melkoinen siivu. Jokke upseerin arvovallallaan komensi jatkamaan matkaa.

LR4 -LR5

Pilpasuon pallon poikien perässä, urheilullisempaa reitinvalintaa noudatellen rastipisteenä toimineelle autiokämpälle. Pieni hapuilu liian etelään, gps:ään tukeutuen (pilpasuon gps:ään) rastipisteelle.

Tarjosin Utin joukkueen kärjessä hiihtäneelle kaverille paikkaa joukkueessamme, kaveri kertoi harkitsevansa, jos hänen lumipukuunsa painatetaan Suomen Sotilas tekstin paikalle Erotiikan maailma ja alle rivo kuva. Lupasin esittää asiaa päätoimittajalle, ounastelen kyseessä olevan kuitenkin kilpailevan kustantajan julkaisu.

LR5-T3

Rastilla sain kilpailevassa joukkueessa hiihtäneeltä kaverilta hänen suksenpohjistaan puukolla raavittua hopealiisteriä omien suksieni pohjaan, (kiitokset Jaakolle) edessä ollut ylämäki taittui hymyillen. Aikaa rastivälin suorittamiseen oli puolitoistatuntia, eli kiire ei enää ollut. Tehtävänä T3:lla oli kakkosnelosen katkaiseminen omalla sahalla. Meiltä tehtävä hoitui yhdeksässä sekunnissa.

Sponsoroimme erästä sauvansa katkaissutta hiihtäjää luovuttamalla varasauvamme hänen käyttöönsä.

T3- T4

Edestakaisin tienpohjaa hikeäkuivaillen, leppoisaan tahtiin. Etäisyydenarvio alakanttiin, vaikea paikka, eipä tainnut monikaan arvioida matkaa oikein.

T4 - Yöpymisrasti.

Olo oli niinkuin kumipallolla, huono huolto ja minimaaliset tauot kahdeksan ja puolentunnin hiihdon aikana vaativat veronsa. Hiihdon aikana söin kaksi energiageeliannosta, kolme - neljä energiapatukkaa, kaksi voileipää ja join n. kolmelitraa nestettä. Lämpötila päivänaikana oli +3 :sta

-1:een asteeseen, joten nestehukka oli melkoista verrattuna pakkaskelin vastaavaan. Taukoihin ei ollut varaa hitaan hiihtotahtimme vuoksi.

Mieltä kalvoi tieto siitä, että olemme virallisen kisan ulkopuolella. Ounastelimme rastien menneen vähintäänkin kohtuullisesti ja kaikki lisärastitkin tuli haettua. Teimme vakaan päätöksen, että jos järjestäjä antaa meidän lähteä umpihankiosuudelle oman pistetilanteemme mukaiselta paikalta niin jäämme yöksi ja hiihdämme sunnuntaina tosissamme, loppuun saakka. Muutoin siirrymme kansanomaisemman kestävyyslajn pariin, Syöte- hotellin baaritiskille. Järjestäjä ymmärsi jälkimmäisen vaihtoehdon vaarat koko pohjoiskalotin kannalta ja myönsi meille luvan jatkaa omalla paikallamme, keskeyttäneestä jäsenestämme huolimatta.

Tulet loimuamaan ja vettä kiehumaan. Laavu pystyyn ja ruuan laittoon.

Tunnelma leirialueella oli hieno, vaivaa oli nähty tulien ym. suhteen.

Illan huipentuma oli huomata, että joukkueemme nimi -Suomen Sotilas- komeili ensimmäisen päivän tuloslistan ensimmäisenä, jaetulla ykköstilalla kolmen muun joukkueen kanssa.

Nuotiokaveriksemme saimme viimeisenä majoitusrastille saapuneen yksinhiihtäjän. Kaveri oli ns. hiihtäneen näköinen, hanska oli hukkunut matkalla ja tupakatkin märkiä. Yhteistuumin istuimme iltaa, molemminpuolinen hyöty oli ilmeinen. Me saimme pannukahvit ja kaveri vättyi lisärasitukselta majoituksensa rakentelun suhteen.

Paljastui, että kyseessä ei ollutkaan mikään perinteinen eräjäärä; kaveri oli hankkinut kokemusta viidakoista ja hiekka-aavikoilta palvelemalla Ranskan muugalaislegioonassa viisi vuotta. Nyt kuulemma viihtyi paremmin pakkasessa. Pohtiessamme aamun heräämisjärjestelyjä tulin kysyneeksi, millä tavalla kaveri tahtoo tulla herätetyksi. Lakoninen vastaus kuului: "Ei ehkä kannata tulla tönimään.." Tutkiskelin hetken itseäni (- noin niinkuin mentaalisesti-) ja otin kirveen mukaan retkipatjani alle. Hyvin nukutti ja aamulla herättiin ehjinä ja sovussa.

Sunnuntai aamu - Umpihankiosuus - Maali

Aamiaiseksi leipää, pari energiapatukkaa ja edellisiltana pullotettua vettä.

Kamat kasaan ja lyhyt hiihtosiirtymä umpihankiosuuden lähtöpaikalle.

Pelin henki on hiihtää n. kuusi kilometriä umpihangessa mahdollisimman nopeasti, muiden latua ei saa käyttää.

Samalla ajalla kanssamme lähti liikkeelle kolme muutakin joukkuetta ja yksinhiihtosarjan kärkimies. Lähtökiihdytyksessä mentiin ns. täysillä rintarinnan ja porukka sumppuuntui. Joku käski tehdä joukkueelleen tilaa vaikka vastustajan sauvoja katkoen, niin leikkisästä harrastuksesta on siis kyse.

Pisko artic ampui kärkeen, Pilpasuon pallo perässään. Me ja Tornion partiolaiset jäimme jokusen metrin jälkeen. Näin hiihdettiin n. kaksikilometriä, erojen venyessä kahden kärkijoukkueen eduksi. Yksinhiihtäjä roikkui matkassamme ensimmäiseen männikköön saakka. Hieman ennen männikköä, n. kahden ja puolen kilometrin jälkeen Utin jääkärirykmentin partio paineli hiemen suorempaa reittiä hyödyntäen ohitsemme, tavoittaen ainakin Pilpasuon jo ensimmäisen männikön laidassa. Uttilaiset lähtivät kaksi minuuttia jälkeemme, joten vauhti oli ihan kohtuullinen.

Männikön laidasta alkaen näköyhteytemme muihin joukkueisiin katkesi, jokainen otti hieman erilaisen reitin. Pilpasuo ja me seurasimme uttilaisten suuntaa, Bisko teki oman, ilmeisen viisaan reittivalintansa.

Seurasi vartti todella raskasta polkemista, ojien ylitystä ja horjumista. Suksi ei ollut täydellinen tänäänkään. Suunta heitti hieman ja törmäsimme hiihtoalueen rajaavaan kelkkauraan idässä n. 300 m. ennen viimeistä avosuopätkää. Aikamenetystä tästä aiheutui ehkä n. minuutti-pari. Viimeisen n.kilometrin mittaisen avosuo-osuuden auetessa huomasimme Tornion partiolaisten olevan aukealla n. 50 metriä edellämme. Huomasin viimeisenä hihtävän kaverin olevan jo hyvin väsyksissä. Satuin olemaan keulassa ja päätin hiihtää ainakin viimeisen Tornion pojan ohi, Jokke tuntui olevan kannoilla. Vauhtimme riitti ja ohitimme koko Tornion joukkueen, ollen maalissa n. 10 metriä ennen heitä.

Kisan voitti Pisko, kakkonen oli Utin latukone, hyvänä kolmosena palkinnon ansaitsi Pilpasuon pallo.

Me: Suomen Sotilaan kaksimiehinen joukkue olimme maalissa neljänsinä.

Voittajan aika umpihankiosuudella 43.05, meidän 49.52 eli takkiin tuli 6.47.

Palkinnot jäivät tälläkertaa saamatta ja virallinen historiankirjoittajakin löytää aikamme tuloslistan hänniltä, johtuen tasoituksesta jonka annoimme muille joukkueille hiihtämällä kahteenpekkaan suurempia joukkueita vastaan. Tekee mieli verrata pyristelyämme erääseen paikalliseen rajakahakkaan talvella 1939. Sääntö on sääntö eikä siinä mitään. Me olemme tulokseen tyytyväisiä.

Hyvä reissu - onneksi tuli tehtyä.

Näillä mennään

2008-02-02T22:53:00.001+02:00

Eteläänkin tuli lunta. Hiihtämään on päässyt jo melkein kaksi päivää. Sainpa sentään hiihdettyä pari kovaa vetotreeniä "luulot pois -suksillani". Kyseessä Karhun puolustusvoimille vuonna 1977 tekemät vihreäpohjaiset hiihtimet, joiden ei ole lmeisesti tarkoituskaan luistaa mihinkään.Kärsimyksen maksimoimiseksi suksiin on kiinnitetty ns. nato-siteet, jotka painavat enemmän kuin kotimaiset vastaavat ja ovat muutenkin aivan paskat. Laitoin hiihtimiin lumenlaadusta johtuen voidelaatikon pohjalta löytyneen, kahdeksankymmentäluvulla tehdyn lilan liisterin. Kyseessä ei siis ollut hiihtotreeni ennenkuin alla alkoi olla märkä, harmaan värinen laduntapainen, jolla luistaa melkein mikä tahansa. Harjoitteiden toteutuksessa hyödynsin vanhaa tuttua kilometrin mittaista, loivasti nousevaa metsätienpätkää kotini lähellä. Naapurissa asuva äijä tuli vastaan pyörätiellä, kun hölkäten kannoin suksiani kumikengät jalassa, matkalle osuvan pörätiepätkän kohdalla; Oli siinä molemmilla pokassa pitämistä- räntää tuli vaakana vasten kasvoja ja maassa lunta melkein viisi senttiä.

Nyt tullut lumi on rakenteeltaan suunnilleen samanlaista kuin Strynissä heinäkuussa, joten vertaaminen Pudasjärven metrin syvyiseen puuteriin ei ole kummallekaan laadulle reilua. Toinen sopii kesälasketteluun ja toinen umpihankihiihtoon. Harmi tietysti harjoituksiaan jyystävälle harrastajalle, että joutuu sopeuttamaan nahkansa tähän vallitsevaan paskakeliin.

Toivoa sopii, että nyt tullut lumi säilyy edes tulevan viikon alkupäiviin,että ennätän testata varsinaiset kisasukset.

Lähden reissuun Järvisen 260 pitkillä voideltavilla eräsuksilla. Voideltaviin Järvisiin olen luottanut aina, mm. kaukopartiohiihdossa 300 km / 45h hiihtäessäni. Teen suksiin grafiittipohjustuksen ja voitelun kilpavoiteilla. Toimivat kuten kisasukset, jos vaan alla on oikeasti jalkava pari, ja kintereet kestävät kumikenkä - eräsuksi yhdistelmän painon. Pitopohjapinnat sopivat lähinnä hiontaharjoitteiden kohteiksi. Kone käyniin ja suomut pois - ei niitä ole hiihtämistä varten tehty.

Jalkineina käytän Nokian kevyimpiä mahdollisia huopavuorisaappaita. Ne sopivat omaan jalkaani kahden sukan ja pohjallisen kanssa. Siteet ovat perinteiset kuusamon uistimen Karhulta kopioimat ja sauvat Exelin T5:t.

Porukkamme lähtee matkaan kevyimmällä mahdollisella varustuksella. Jokaisella on päällään sa- lumipuku, jonka alla on hieman hiihtäjän mieltymyksen mukainen varustus. Yleisin lienee tuhti urheilukerrasto. Itse arvostan alakerrassa paksumpia mikrofleece trikoohousuja ja takin alla kahta päällekäin puettua uheilukerrastopaitaa. Päässä NorthFacen tyhmän näköinen korvalappu - windstopper hattu ja käsissä ohuet hiihtohanskat. Varalla on gore kuorihanskat, jotka voi vetää lämmikkeeksi hiihtohanskojen päälle. Varavaatteina on mukana kerrastopaita ja mahdollisimman kevyt fleece-takki. Jos tulee kova pakkanen (= yli -20) otan fleecen tilalle taukotakin.

Ruokapuolta on mukana kevyenlaisesti. Lauantaipäivän ateriat koostuvat hiihdon aikana voileivistä ja Gutzy- patukoista, joita syödään juomataukojen yhteydessä suorituskyvyn ylläpitämiseksi. Pelkkä voileipä ei tämänkaltaisessa urheilusuorituksessa riitä, kulutus on melkomoista, kun hiihdetään kohtuulliseen tahtiin 12 tuntia - tai vähän kauemmin - ja seuraavanakin päivänä pitäisi vielä jaksaa. Iltaa varten olen varannut kaksi pussia valmisaterioita, joihin ei tarvitse lisätä muuta kuin kuumaa vettä. Lusikka pitää muistaa ottaa mukaan, ettei kurjuus maksimoidu ihan kaikessa kauheudessaan. Keittoastioita on mukana ryhmää kohti vain yksi, siinä porisee koko illan lumesta sulatettu vesi, josta kukin kokkailee omat eväänsä ja juomansa.

Aamuksi riittävät Gutzyn patukat ja edellisiltana keitetty urheilujuoma. Gutzyn patukat toimivat siksi, että ne eivät jäädy kuten useimmat ulkomailla valmistetut kilpailijansa, hampaat säilyvät ehjinä kotiin saakka ja voittajan on helpompi hymyillä. Juomapuolella luotan lauantai-iltaan asti juomareppuun, jonka letku on eristetty. Juomana tietenkin Gutzyn juomat. Aamua (ja juomajärjestelmän jäätymistä) varten mukana on juomapullo.

Jotta nukkuminenkin onnistuisi, mukana on mahdollisimman kevyt makuupussi. Mukaan lähtevä pussi täytyy katsoa kelien mukaan. Jos Pudasjärvelle luvataan -10 pakkasta niin pärjää -5 pussilla, jos taas pakkasta on -30 niin pärjään -15 pussilla. Makuualustana toimii puolitoista kesäalustaa - eli lantion ja ylävartalon alle tulee kaksi kesäalustaa, jalat pärjätköön vähemmällä.

Majoitus tapahtuu laavussa ja vieruskaverin läheisyys lämmittää. Tulenkin saa tehdä ja sitä varten mukana on puiden pienimiseen kirves ja saha. Näiden lisäksi mukaan otetaan ensiapuvehkeet, varaside ja -sauva.

Pudasjärveä kohti lähdetään perjantaina, paikanpäällä on kuulemma metri luonnonlunta. Hiihtämään päässeet joukkueet ovat ilman muuta hyötyneet harjoituskilometreistään Meillä ei ole turhia maileja takanamme, mutta mukaan mennään. Suomen sotilas- aikakausilehti tulee saamaan taas vastineen panostukselleen.

Joukkue on aina tavoitellut kärkisijoituksia - niin nytkin - kaikesta huolimatta.

Paikan päällä nähdään mihin meidän joukkueemme luovuuteen pakotettu harjoittelu riittää - voi kun edes joskus pääsisi hiihtämään.

JanneK

Kuulumisia näin kisan kynnyksellä

2008-01-29T11:23:00.001+02:00

Lumi uupuu edelleen..

Tämä etelässä treenaminen alkaa vaatimaan jo mielikuvitusta. Onneksi koko joukkue on saanut hiihtokilometrejä alle jo ihan kohtuudella ja nyt pikkuhiljaa aletaan keventämään harjoitusrytmiä. Ensi viikolla sitten aletaan tankkaamaan ja muutenkin viimeistelmään kisavarustusta.

Toivotaan nyt vaan että pysytään terveenä…

Umpihanki MM lähestyvät

2007-12-31T12:16:00.001+02:00

Kisat lähestyvät mutta lumi uupuu..

Tai näin ainakin täällä etelässä on tilanne. Itse kisapaikalla on jo lunta, mutta se ei meitä etelässä asuvia oikein lämmitä. Joukkueen treenaus etenee ehkä vähän viimevuotista keveämmällä suunnitelmalla, mutta mäkijuoksu on jälleen kuviossa ja alkaa jo pikkuhiljaa sujumaan paremmin ja paremmin. Toivotaan että saadaan hiihtokilomerejäkin alle ennen helmikuun alkua jotta elimistö olisi tottunut siihenkin liikkumismuotoon.

Joukkueemme on tänävuonna ehkä kovin miesmuistiin ja odotukset ovat korkealla….

Palataan kuulumisiin lähempänä itse kisaa.

Sivut löytyvät: http://www.umpihankihiihto.pudasjarvi.fi/

Jokke

Lähdetään...

2007-12-02T18:31:00.001+02:00

Päätös on tehty, porukka kasassa ja treenit käynnissä.

Tavoitteena on kilpailla vuoden 2008 multisport -sm sarjan kaikissa kuudessa osakilpailussa, sekä mahdollisesti jossakin pidempikestoisessa kisassa kotimaassa tai sen liepeillä. Vakaa aikomuksemme on iskeä kiilaa cupissa kärkipaikkoja kahmivien joukkueiden ryhmään.

Vuosi 2007 meni kokemusta kerätessä ja lajin ihmeitä opiskellessa.

Harjoittelua on kokemuksien valossa tehostettu ja varustepuoleen panostettu.

Kiitos kaikille yrityksille ja niiden edustajille, lämpimästä suhtautumisesta "Projektiamme" kohtaan. Olemme olleet yhteydessä vain parhaisiin.

Ensimmäisenä tähtäimessä on umpihankihiihdon maailmanmestaruskisat Syötteellä. Kisaan lähdetään Suomen Sotilas aikakausilehden joukkueena.

Treeni tähtää sunnuntaipäivän pikataipaleesta suoriutumiseen mahdollisimma mallikkaasti. Ohjelmassa on ollut mäkiharjoitteita ja muita intervallityyppisiä treenejä. Mielenkiintoista tietysti on se, että täällä etelässä ei ole lumesta juuri tietoakaan, mutta umpihankeen täytyisi lähteä. Täytyy luottaa lumitilanteen korjaantumiseen ja aiempien vuosien kokemukseen. Parhaimpina vuosina eräsuksilla on tullut hiihdeltyä toistatuhatta kilometriä, joten valmistautuminen koitokseen ei ole aivan outoa. Työnjako toimii sovitusti; osa porukasta toimii lähinnä latukoneina ja osa vastaa lauantaipäivän tehtävärasteilla sitä, että lähtöpaikka sunnuntain pikataipaleella on mahdollisimman hyvä, tehden tietysti pikataipaleellakin osansa. Umpihankihiihto on mielenkiintoinen joukkuelaji. Tapahtumassa vallitseva ilmapiiri on mainio ja juuri siksi se sopiikin joukkueemme ohjelmaan. Liikkeellähän ollaan tosissaan - muttei vakavissaan ( vai oliko se toisinpäin?)